Yleistä keskustelua musiikista ›

Koulutus on mielestäni aina hyvästä. Siihen aikaan kun meikäläinen aloitti tai ajautui soittajauralle, eipä juuri tai ollenkaan ollut ns. kevyenmusiikin koulutusta. "Keikkakorkeakoulu" vuosien varrella opetti sen minkä opetti. Nuotit ja teoriaa tuli siinä sivussa tutkittua, ettei aivan pölvästi ole siinäkään suhteessa. Ogelin tapaisia kouluja jos olisi tuolloin ollut muuallakin Suomessa kuin vain Helsingissä niin osaamisen taso ja varmasti oman soittimen hallintakin olisi toista luokkaa mihin se koskaan kehittyi pitkästä soittajan taipaleesta huolimatta. Tämä on ainakin totuus osaltani. Laiskuus harjoittelun suhteeen on sitten oma juttunsa.
Näistä Ogelin kouluttamista soittajista minulla ei ainakaan ole pahaa sanottavaa -ja muutaman sellaisen kanssa olen saanut soittaakin ja homma on toiminut paremmin kuin hyvin

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Vai miten se nyt meni.
 
Mä oon luultavasti täys dorka, mutta mä arvostan huomattavasti enemmän voimasointuja huonosti ja kauheella apinan raivolla mättävää kellaripunkbändin "kitaristia" kuin studiomuusikkoa joka vetelee nuoteista jonkun mukamas hienon säveltäjän teosta sillä Nevalaisen Matin kasaan nikkaroimalla studiomuusikkokitarallaan.
 
Joillekin musiikki on ammatti. Mikäs siinä. Eikä kaikkia vissiin huvita tehdä omia biisejä. Eikä siinäkään mitään. Kyllä mäkin haluaisin kirjoittaa työkseni. Mutta se onkin siitä epäkiitollista hommaa, että siinä joutuu ihan oikeasti luomaan itse. Vaikka mä menisin johonkin hienoon kirjoittajaopistoon ja kirjoittaisin sitten koko Lovecraftin tuotannon uusiksi kuinka tyylikkäästi ja komeasti tahansa, niin veikkaanpa että kukaan ei sitä haluaisi julkaista.
 
Jos elämän päämäärä on toistaa muiden tekemiä juttuja hamaan ikuisuuteen, niin siitä vaan. En mä sitäkään tuomitse. Mutta jos käyttää oppimaansa tekniikkaa luovaan työhön, niin silloin kopiokoneesta on tullut taiteilija joka ansaitsee kunnioitusta.
 
Sen verran vielä sanon, että mulla oli yläasteella sellanen musiikinopettaja joka tappoi multa moneksi vuodeksi kaiken innostuksen alkaa tosissani soittamaan mitään instrumenttia. Mutta sitten tuli onneksi Johnny Ramone, joka kertoi että opettaja oli puhunut täyttä paskaa ja että kuka tahansa voi soittaa ilman teorian ja teknisen virtuositeetin kaltaisia painolasteja.

Ottaa vaan päähän tuommonen "mikä musiikki on parasta" arvottaminen.

Jep, komppaan vahvasti. Tää nyt on taas mun mielestä aika idioottimainen threadi.

Jep, komppaan vahvasti. Tää nyt on taas mun mielestä aika idioottimainen threadi.
 
Mutta eihän tossa avausviestissä puhuttu mitään siitä, mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei. Mäkin käytin tota kellaripunkkia vaan esimerkkinä.
 
Jos joku tosiaan näkee pro-muusikot ylimielisinä kusipäinä (jollaisia yksilöitä jokaikisen ammatin harjoittajien piiristä tietenkin löytyy), niin eivät nuo idioottimaisuuslausunnot sitä mielipidettä ainakaan lievennä. Tai ehkä se on sitten niin, ettei ammattilaisen tartte välittää siitä, miten harrastelijat hänet näkevät ja kokevat.

Jos joku tosiaan näkee pro-muusikot ylimielisinä kusipäinä

Pro muusikot ovat yleensä helvetin mukavaa ja joviaalia porukkaa. Ei siinä kusipäät montaa vuotta mukana pysyisikään. Suurimmat kusipäät ja egot on kyllä löytyny ihan sieltä harrastelijajoukosta....ja juuri pinnalle nousseissa bändeissä.

Suurimmat kusipäät ja egot on kyllä löytyny ihan sieltä harrastelijajoukosta....ja juuri pinnalle nousseissa bändeissä.
 
No tätähän mä en henkilökohtaisesti kyseenalaista ollenkaan.

Älkää sekottako stadilaisia ja hesalaisia keskenään.Hesalainen on se joka on muuttanut muutama vuosi sitten jostai välijuupatyrnävältä helsinkiin opiskelemaan/töihin ja se on se heppu joka meinaa aina kompastua metron rappusissa kun on niin vitun kiire.Stadilainen on syntynyt helsingissä,eikä sillä oo mihinkään kiire,kotona kun ollaan nääs.
Itse en ole kumpikaan,hesalainen olen ollut joskus.
 
Tuo on juuri tyypillinen muualta muuttaneen juntin - "hesalaisen" ajattelumalli. Teillä pöndeltä muuttaneilla on uskomattoman onneton itsetunto ja kuvittelette, että Helsinki on maailman napa vain siksi, että se on isoin kaupunki tässä maassa.Jostain ihmeen syystä kaikilla muilla kuin stadilaisilla/helsinkiläisillä on mielettömän tarkat kriteerit stadilaisuudelle, ja kaikkein vahvimmat mielipiteet ja mielikuvat Helsingistä.
 
Stadilainen on syntynyt Stadissa. Eli kantakaupungissa. Jos aivan tarkkoja siis ollaan. Toisaalta stadilaisuus/hesalaisuus/helsinkiläisyys on ehkä kuitenkin enemmän sitä miten itse koet itsesi.
 
Kyllä varmaan joku Maikkeli Monroekin kokee olevansa nykkiläinen, vaikka asuukin jossain helvetin kuusessa nykyään. Ja sieltähän se on lähtösinkin.

Pro muusikot ovat yleensä helvetin mukavaa ja joviaalia porukkaa. Ei siinä kusipäät montaa vuotta mukana pysyisikään. Suurimmat kusipäät ja egot on kyllä löytyny ihan sieltä harrastelijajoukosta....ja juuri pinnalle nousseissa bändeissä.
 
Totta. Mutta on kyllä totta myös, että näissä opiskelijapiireissä saattaa lievää ylimielisyyttä varsinkin opintojen alkuvaiheessa löytyä aika kovalla prosentilla.
 
Toisaalta se on aivan ymmärrettävää, että näin käy koska sinne opiskelemaan päässeet tavallaan kuuluvat jo aika pieneen ryhmään, jollaisessa elitismi nostaa aina helposti päätään. Oli kyse sitten soittajista, lakimiehistä tai lvi-asentajista.

Tuo on juuri tyypillinen muualta muuttaneen juntin - "hesalaisen" ajattelumalli. Teillä pöndeltä muuttaneilla on uskomattoman onneton itsetunto ja kuvittelette, että Helsinki on maailman napa vain siksi, että se on isoin kaupunki tässä maassa.Jostain ihmeen syystä kaikilla muilla kuin stadilaisilla/helsinkiläisillä on mielettömän tarkat kriteerit stadilaisuudelle, ja kaikkein vahvimmat mielipiteet ja mielikuvat Helsingistä.
 
Ahaa. Että esim. mediassa vallitseva helsinkikeskeisyys johtuukin meidän maalaisten huonosta itsetunnosta? Hmm.
 
Sitäpaitsi Turku on Suomen oikea pääkaupunki.

Ahaa. Että esim. mediassa vallitseva helsinkikeskeisyys johtuukin meidän maalaisten huonosta itsetunnosta? Hmm.
 
Ei vaan niiden maalta tänne muuttaneiden "journalistien", jotka ensimmäisen puolijulkun kanssa ryypättyään sokaistuu ja alkavat pitää kaupunkia maailman napana.
 
Ihan vakavasti ottaenkin yllämainittu. on osittain varmasti totta. Toisaalta, tämä nyt on vaan pääkaupunki johon suuri osa kulttuurista ja muusta mediaseksikkäästä (=sitä mitä tavallinen tyhjäpää haluaa lukea iltiksestä ja seiskasta) keskittyy.
 
Sitäpaitsi Turku on Suomen oikea pääkaupunki.
 
Paskan vitut sanon mä. Turku on Suomen Tampere.
 
Hoho.

Totta. Mutta on kyllä totta myös, että näissä opiskelijapiireissä saattaa lievää ylimielisyyttä varsinkin opintojen alkuvaiheessa löytyä aika kovalla prosentilla.

Ei ne oo pro muusikoita, ne on musiikin opiskelijoita, joista joku prosentti sitten päätyy "pro muusikoiksi".

Sitäpaitsi Turku on Suomen oikea pääkaupunki.
 
YEAH, kerrankin joku puhuu asiaa!:)

Mahtavaa, aihe herättää keskustelua ja närää. Ei siis turha thredi. Verokortissani lukee muusikko ja tulen toimeen mainiosti en ole katkera ogeli vuosistani mutta homma ei skulannut pätkääkään. Missään nimessä en halua ihmisten lopettavan opintojaan, Kerroin omakohtaisen kokemukseni ja that's it.
 
Kiitos ja anteeks, Kaija K on ihan jees Zappa ja Gambale syvältä... :)

Sitäpaitsi Turku oli Suomen väärä pääkaupunki. ;)
 
En ota kantaa tuohon opiskelun vaikutukseen muusikon kusipäisyyteen, mutta siis ylipäätään ihmettelen myös tuota ns. pro-muusikoiden asennetta, johon silloin tällöin törmää.
 
Mä olin just tossa jokin aika sitten mukana yksissä juhlissa, joissa oli mukana myös aika paljon soittajia. Tunnelma oli mukava ja me soittajat viriteltiin innolla pystyyn yhteisiä jamisessioita. Suurin osa meistä oli harrastelijoita tai puoliammattilaisia, osalla oli enemmän koulutusta musiikkiin, toisilla vähemmän. Yksi heppu kuitenkin ilmoitti olevansa täysipäiväinen muusikko (opettikin ilmeisesti jotain), eli ns. pro. Ja tämän kaverin asenne oli käsittämätön! Heti alusta alkaen saatiin kuulla kommentteja tyyliin "kohta nähdään kuka osaa soittaa", "amatööri!" ynnä muuta. Sällin piti koko ajan korostaa omaa erinomaisuuttaan muita väheksymällä. Mä en tajunnut sitä, miksi sen piti yrittää pilata muiden hyvä fiilis.
 
Eli tällaisia tapauksia näköjään aina valitettavasti mahtuu soittajien sekaan. Harmi.

Sitäpaitsi Turku oli Suomen väärä pääkaupunki. ;)
 
Eihän Helsinki tuohon aikaan edes ollut mikään kaupunki..
 
Yksi heppu kuitenkin ilmoitti olevansa täysipäiväinen muusikko (opettikin ilmeisesti jotain), eli ns. pro. Ja tämän kaverin asenne oli käsittämätön! Heti alusta alkaen saatiin kuulla kommentteja tyyliin "kohta nähdään kuka osaa soittaa", "amatööri!" ynnä muuta. Sällin piti koko ajan korostaa omaa erinomaisuuttaan muita väheksymällä.
 
Ilmeisesti joidenkin koulutettujen muusikkojen on vaikea hyväksyä, että amatöörikin voi olla hyvä soittaja. Tai sitten kyseessä on vain epävarmuus omista kyvyistä. Oman kokemukseni mukaan useimmat hyvät muusikot eivät kyllä syyllisty tällaiseen dissailuun.

Yksi heppu kuitenkin ilmoitti olevansa täysipäiväinen muusikko (opettikin ilmeisesti jotain), eli ns. pro. Ja tämän kaverin asenne oli käsittämätön! Heti alusta alkaen saatiin kuulla kommentteja tyyliin "kohta nähdään kuka osaa soittaa", "amatööri!" ynnä muuta. Sällin piti koko ajan korostaa omaa erinomaisuuttaan muita väheksymällä. Mä en tajunnut sitä, miksi sen piti yrittää pilata muiden hyvä fiilis.
 
Olisitte vedelleet kuonoon. Kyllä tommonenkin asenne on korjattavissa.

Kyllä ketjun aloittajan kuvaamaa kusipäisyyttä ilmenee ihan valtakunnallisesti, ei se ole mikään vain Ogeliin tai Helsinkiin rajoittuva ilmiö. Esiintyy myös klassisella puolella ja on todella rasittavaa. Useimmat tällaiset tapaamani "pro"-henkilöt ovat jollain tapaa pettyneitä tai katkeroituneita tyyppejä, joiden ainoa tapa päteä on kohdella muita alentavasti.
 
Tämä taas on off-topicia, mutta sitä en ymmärrä, mikä vimma Helsingissä asuvilla on erottaa eri ryhmäkseen "alkuperäiset" stadilaiset ja muualta muuttaneet. Helsinkiläisiähän he kaikki ovat. Kuka tämän jaottelun on keksinyt ja mistä se johtuu? Luuleeko Helsingissä syntynyt olevansa jotenkin parempi ihminen kuin sinne muualta muuttanut, vai toisin päin? Ei missään muussa kaupungissa esiinny tämänlaista jakoa. Ihan turhaa touhua.

Sällin piti koko ajan korostaa omaa erinomaisuuttaan muita väheksymällä. Mä en tajunnut sitä, miksi sen piti yrittää pilata muiden hyvä fiilis.
 
Silloin kun minä olin armeijassa, olin Riihimäen Viestimieskuorossa soittelemassa kitaraa ja vähän vaihtelevasti eri soittimia ja käytiin keikkailemassa sitten erinäisissä paikoissa. Bassoa soitti sitten sellainen heppu, joka oli varsin pätevä ja hän ilmoittikin soittavansa jossain "oikeassa" bändissä. Mutta mitäs perhanaa! Ukko jätti jatkuvasti harkat väliin tokaisten että "emmä viitti lahjojani tuhlata tämmösessä paskabändissä soittamiseen" tai "kyl mä keikoille voin tulla mutta ei mun tartte treenaa, treenatkaa te vaan kun teidän tarttee".
 
Ei kestänyt kovin kauaa kun vaihdoin itse kitarasta bassoon eikä herra Basistiherran tarvinnut käydä keikoillakaan - jotka tosin olivat ihan mukavia ja kyllä niistä kuntoisuuslomaakin tippui.

Useimmat tällaiset tapaamani "pro"-henkilöt ovat jollain tapaa pettyneitä tai katkeroituneita tyyppejä, joiden ainoa tapa päteä on kohdella muita alentavasti.
 
Näitä tosiaan löytyy. Niitä jotka olisivat halunneet olla jotakin, mutta jotka jotenki päätyvät omasta mielestään väärään paikkaan. Munsta tuommosessa tilanteessa ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Sieltä yleensä kurkkaa se -ainakin pieni- epäsosiaalinen peikko.