| Aihe: Ted Nugent | |
|---|
|
Mitäpä mieltä olette otsikon kaverista? Itse omistan läjän vinyyleitä sekä uudelleenmasteroidut cd:t eka levystä ja Free for all -levystä. Varsinkin tuo Free for all on soinut aikaslailla tiheään.Millainen mahtaa uusi Craveman -levy olla?
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
Ted Nugentin soololevyjä on tullut kuunneltua häpeällisen vähän, mutta Amboy Dukesin nuggets-biisi "Journey to the Center of the Mind" kuuluu suurimpien garage-suosikkieni joukkoon.
Nugentin kommentit (mm. taannoinen Soundin haastattelu) eivät vaikuta aina ihan täyspäisiltä, eritoten nuo Yhdysvaltoja ja amerikkalaisuutta koskevat jutut ovat aika "kiintoisia".
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Ted ei mullakaan ole ihan niihin keskeisimpiin lemppareihin kuulunut. Eniten olen varmaan kuunnellut miestä muiden coveroimana: Ramonesin vetämää "Journey to the Center of the Mindiä" ja Motörheadin tulkintaa "Cat Scratch Feveristä". Hyviä biisejähän noi kyllä on.
Muistan Tedistä yhden urbaanilegendan. Kaveri oli astunut lavalle, ottanut tiukan rock-poseerauksen ja päästänyt oikein kunnon karjaisun - ja pa*kantanut housuun siinä samalla. Keikalla.
Niinkuin yleensä urbaanilegendoilla, tämän tarinan todenperäisyydestä ei sitten ole vähäisintäkään tietoa. |
|
...
Muistan Tedistä yhden urbaanilegendan. Kaveri oli astunut lavalle, ottanut tiukan rock-poseerauksen ja päästänyt oikein kunnon karjaisun - ja pa*kantanut housuun siinä samalla. Keikalla.
Niinkuin yleensä urbaanilegendoilla, tämän tarinan todenperäisyydestä ei sitten ole vähäisintäkään tietoa.
Olisiko ollut Guitar Worldin haastattelussa Nugent kertoi saaneensa jonkinlaisen krampin sulkijalihakseensa keikalla. Kipu oli ollut kuulemma tyrmistyttävä. Mies itse kuvaili olotilaansa sillä hetkellä jotenkin tähän tapaan: ...like I had been buttfucked by bulldozer jne.
Juu, miehellä on aika radikaalit mielipiteet, tosin aina ei saa selvää onko hän tosissaan vai ei.
Kysy mitä vaan, vastaan mitä vaan. |
 Skebaholikko
31.01.2003 14:58:16 (muokattu 31.01.2003 16:58:56) | |
|
Vaikka nuori poika/mies olenkin niin kyllä Double Live Gonzo iskee kovaa. Stranglehold etenkin rallitetaan sellaisella tiukkuudella että huh. Noista urbaaneista legendoista tuli mieleeni yksi toinen Tediin ja etenkin hänen Seitkytluvun murhaaviin keikkavolyymeihin liittyvä legenda jonka mukaan yhden hänen keikkansa aikana Stadionin ylitse lentänyt pulu kirjaimellisesti räjähti lennossa kun siihen osuivat Tedin vahvistimista tulleet ääniaallot. "If It´s too loud, you´re too old!" ;)
Ja siis Tedin kuuluisaa kitaransoiton harjoitusneuvoa: "Harjoittele, Harjoittele, Harjoittele! Harjoittele kunnes näet veren vuotavan sormistasi ja kitaran painauman kyljessäsi. Silloin tiedät että alat olla jo oikeilla jäljillä. Sitten vaan jatkat harjoittelua." koitan henkilökohtaisesti noudattaa päivittäin. Mutta ikävä kyllä aikaa menee myös siihen että jauhaa scheissea täällä.......
Ted on kova jätkä ei sille mitään voi. Uusimmalta levyltä olen kuullut vain Crave-sinkun mutta sen perusteella kyseessä on todella mallikkaasti rockaava levy.
"Im Gonna Live.......Im Gonna Fly..............Im Gonna soar til the day I Die.............on the wings of a bird I prey...............HEY HEY HEY...youre absolutely what I Craaaaaavvveeeeeeeeaahh!
Nyt paranneltuna, myös järisyttävän hienon KUVAN kera: http://muusikoiden.net/jasenet/kuvaus.php?id=4447 |
|
TED Nugent Soudissa kertoi seuraavanlaista, "Ei minulla ole mitään kasvissyöjiä vastaan, syön niitäjoka päivä". Samassa haastattelussa mies mainosti kokkikirjaansa, jonka nimi oli Kill it and grill it.
Itse miehen musiikin tunteminen rajoittuu täällä päin vaan muutamaan kappaleeseen.
Pirkanmaan passivistit ry. - Aktivisteja vastaan - |
 Lonsome
03.02.2003 10:18:38 | |
|
Motor city madman! Äijä vaan jaksaa veivata, vaikka v. -76 väitti, että on tullut laiskaksi verrattuna nuoruuteensa! No, levytysten taso kyllä romahti totaalisesti 80-luvulla, oli syynä laiskuus, ideoiden loppuminen tai epätoivoinen hitin tavoittelu.
Amboy Dukes levyt on täysin kuunneltavaa kamaa, vaikka Nuge ei niistä niin välitäkään, kun ei itse ollut vielä täydessä kontrollissa sisällön suhteen. ja onhan niissä sitä himmeää psykedeliaa , jos yhtään muistan. Toisaalta 80-luvulla Ted ei tainnut konrolloida varsinkaan levyjensä soundeja ollenkaan! Sen veran kamalaa trendilätinää ovat.
Asiaan. Ted tarvitsee hyvän bändin ja se legendaarisin on ollut juuri tämä kolme ekaa (I, Free-for-all, Cat scratch Fever) tehnyt kokoonpano:Derek St.Homes vc/gr, Rob Grange bs, Cliff Davies drs. St.Holmes sai heikompiinkin Tedin biiseihin eloa omalla laulusoundillaan. Tämä porukka teki vielä tämän Double Live Gonzon. Okei, Meatloaf lauloi Free-for-allilla.
Tedin kelkassa ei vaan tyypit kestä kauaa. Tämän jälkeen tuli laulajaksi/kitaristiksi Charlie Huhn. Weekend Warriors ja State Of schock ovat vielä ihan asiallisia, mutta taso alkaa kyllä laskea. Nyttemmin on julkaistu tämä Live at Hammersmith '79 ko. kokoonpanolta. Ted väänsi samana iltana siellä kolme (siis 3!) keikkaa. Viimeisin oli kuulemma intensiivisin. Suositeltava levy 70-luvun hard rock kitaroinnin ystäville ehdottomasti.
Jos on rahaa ja viitsii etsiä, niin Nugentin suunnilleen v. 73-74 tekemät Call Of the Wild ja Tooth Fang and Claw kannattaa myös tsekata. Viimeksi mainitun olen kuullut ja se ainakin olisi ansainnut jo suurempaakin suosiota. Ovat vaan vaikeasti hankittavia, kuten valitettavasti nuo v. 79-81 Epic/sony julkaisut, joita ei taida eurooppalaisina painoksina juuri liikkua. Helpoin ja halvin tapa tutustua on ihan asiallinen 10 biisin Super Hits-kokoelma.
Hei, tässä oli Tedin 70-luku. Hieman nolompaan 80-lukuun voi tutustua vaikka halpiskokoelmalla Noble Savage(2cd). Siinä on mukana myös kolme biisiä viimeisimmältä livelätyltä Full Blutal Nugity. Vuoden -95 Spirit Of the wild on myös taas ihan asiaa. Derek St.holmes onkin osittain taas mukana.
Eiköhän tämä tästä riitä. Miehen mielipiteistä ja metsästysharrastuksesta/bisneksestä ei sen enempää. Lienee isänmaallinen mies, sanan amerikkalaisissa merkityksissä. Kuunnellaan me vaan kitaraa ja ihmetellään sen soundia.
"It's real simple baby, you just got to have the fuckin attitude." 'nuff said... |
|
Ostoksia tuli tehtyä ja käsiin tarttui 2cd:n kokelma nimeltä "Noble Savage". Hyviä biisejä, ykköscd vanhempaa materiaalia ja toinen sitten uudempia. Kyllä kuulosti Cat Scratch Fever mainiolta! Hintaa oli 11,95e.
- Fly High, Free Bird - |
 Woc
03.04.2003 17:46:41 | |
|
Nugentin kommentit (mm. taannoinen Soundin haastattelu) eivät vaikuta aina ihan täyspäisiltä, eritoten nuo Yhdysvaltoja ja amerikkalaisuutta koskevat jutut ovat aika "kiintoisia".
http://www.metal-rules.com/news/
Tuolla (rullaatte vähän alaspäin) on Nugentin hupaisa vastaus Dixie Chickseille, heidän kritisoituaan Bushia :).
Pukeudun mustaan koska heräsin tänä aamuna |
 opuh
27.11.2003 21:50:50 | |
|
kyllä Ted "Motor City Madman" Nugent on ihan hyvä. Tykkkään cat scratch fever,motor city madhouse,stranglehold ja ehkä weekend warriors |
|
Ted on pelimies!
Heavy Metal Is The Law |
|
Gonzo on yksi parhaimmista livelevyistä ikuna... sitä on tullut digattua jo yli 20 vuotta, eikä teho pienene...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
 mr_b
28.11.2003 11:53:40 | |
|
Olisiko ollut Guitar Worldin haastattelussa Nugent kertoi saaneensa jonkinlaisen krampin sulkijalihakseensa keikalla. Kipu oli ollut kuulemma tyrmistyttävä.
Tämä albuminkansi on varmaan otettu kyseisessä tilanteessa
http://images.amazon.com/images/P/B000063CNL.01.LZZZZZZZ.jpg
I liked me better before I sold out. |
|
Nugea oon kuunnellu aika vähän. Jonku verran kuitenkin, mutta parhaiten Tedin hommista tunnen Damn Yankeesin. Hienoja biisejä sillä levyllä, jonka nimen jo unohdin. Eka biisi on Coming of Age ja siinä on myös hieno Come Againg- biisi.
"Now that Poison's out of the way, we can go right to the top." - James Hetfield, Metallica, Rip Magazine, November 1991 |
spp
28.11.2003 13:10:01 | |
|
Olin 13 -vuotias kun ihmettelin isoveljeni levyhyllyssä olevaa tuplaliveä jonka kannessa ja sisäaukeamalla oli hurjannäköinen partajeesus omituisen mustan puoliakustisen kitaran kanssa jos minkälaisessa solmussa. Ajattelin että mitäköhän musiikkia tämän näköinen kummajainen oikein soittaa. Salaa lainasin levyn ja pistin ensimmäisen biisin soimaan. Wang Dang Sweet poontang räjähti ilmoille. Levy oli tietysti Double Live Gonzo. Koin herätyksen: Rock'n'roll demoni astui minuun enkä ole sittemmin ollut oma itseni.
Olin tuohon asti ottanut pianotunteja lähinnä vanhempieni iloksi, mutta valehtelematta voin sanoa että tuona nimenomaisena hetkenä piano sai jäädä ja kitara oli saatava.
Nugent on ollut minulle kitarajumala tuosta syksyisestä iltapäivästä Herran Vuonna 1981 lähtien. Omistan kaikki äijän levyt Little Miss Dangerousiin saakka. Tosin Penetrator ja tuo Little Ms. on melkosta huttua, mutta ainakin Cravemaniltä kuulemani sinkku Crave on taas ehtaa hevirokkia.
Kannattaa muuten tutustua Full Bluntal Nugity Live DVD:hen, pari livekeikkaa (joku uus, muutama vanha) ja Tedin höpötystä elämästä, luontoäidistä, bluesista ja tietenkin metsästyksestä.
Mitä tulee Nugen poliittisiin mielipiteisiin niin ne tekevät minut lähinnä surulliseksi. Valitettavasti. Mutta soittaa äijä osaa! Ei hän tekniikallaan ehkä loista mutta kuten Juho Juntunen totesi: soitosta kuuluu sielu.
Minä tyydyn vähään, kunhan sitä on riittävästi. |
|
Olin 13 -vuotias kun ihmettelin isoveljeni levyhyllyssä olevaa tuplaliveä jonka kannessa ja sisäaukeamalla oli hurjannäköinen partajeesus omituisen mustan puoliakustisen kitaran kanssa jos minkälaisessa solmussa.
Koin herätyksen: Rock'n'roll demoni astui minuun enkä ole sittemmin ollut oma itseni.
Mä olin 13-vuotias, kun kuulin Free-For-All -levyn ekan kerran. Kun samoihin aikoihin tuli tutuksi mm. Aerosmithin "Rocks", niin se oli menoa...
"Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
|
Hienoa että Mnetistä löytyy kunnon aijämusadiggareita!Ted is God,kitarajumala ainakin.Poliitikkona ei saa multa ymmärrystä,tosin jos olisin amerikkalainen perusjuntti ajattelisin ehkä toisin.
Cravemanissa on räkää,mökää ja pillunhajua tarpeeksi minulle.Samoja riffejähän Nuge on kierrättänyt jo seiskytluvulta asti vaan mitäs siitä.20 vuotta olen niitä kumpaakin riffiä jaksanut diggailla.
Joo ostakaa Live at Hammersmith 79 se on killeri!Näin ukon 91 Houstonissa Damn Yankeesien kanssa,aikusrock ei pudonnut mutta vetihän se Cat Scratch Feverin ja ampui jousella pahvi Saddamin hengiltä :). |
|
Olin 16-vuotias, kun kuuntelin silloista Radiomafiaa. Radiomafian top 500-äänestys oli juuri päättynyt ja yhtäkkiä ilmoille pärähti hurja kitarariffi ja Cat Scratch Fever alkoi soida. Olin myyty.
With the lights out it's less dangerous, here we are now, entertain us |
|
Itse asiassa olen sedältäni saanut noita Nugentin levyjä lainaan ja varsin kelpoa menoa... jep jep.
-Viina on pahasta jos se on toisen mahasta, muuten se on ihan OK! |
|
Joskus muistan kuunnelleeni Double Live Gonzoa... Kovaa matskuahan tuo oli. Pitäisi varmaan joskus palautella mieleen...
Miehen lausunnoista ja muusta sen verran... että onpahan kummallinen yhditelmä: suvaitsevainen punaniska...
Parempi kauna- kuin kaurapuuro... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
