Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikin ostaminen on muutenkin aika erikoinen asia. Kaupasta kun saa mukaansa vain oikeuden kuunnella levyn sisältöä silloin kun haluaa. Tekijä edelleen omistaa ko. sisällön. Kotiin kannettu kiekko on itseasiassa täysin arvoton.
Semmosta se paljon puhuttu sisällöntuotanto on. Siitä sisällöstä pitää saada melko perkeleen suuri korvaus ennenku mua lakkaa kiinnostamasta mihin ja miten sitä käytetään. Aseteollisuudessa vissiin ajatellaan samoin.

Siitä sisällöstä pitää saada melko perkeleen suuri korvaus ennenku mua lakkaa kiinnostamasta mihin ja miten sitä käytetään. Aseteollisuudessa vissiin ajatellaan samoin.

Ja niin pitää ollakkin. En minä sitä kritisoinut, kunhan totesin. Sama pätee vaikkapa kirjoihin ja tietokoneohjelmiin. Sitä ei vain aina tule ajatelleeksi, että kaupasta saa mukaansa vain jonkinasteisen käyttöoikeuden. Ihmiset ovat tottuneet omistamaan, ja luulevat omistavansa levyt samalla tavalla kuin kahvinkeittimen.
Onko korvaus sitten liian suuri tai pieni saatuun lisenssiin nähden on eri (ja myös kiistelty) asia.
 
Aseteollisuuttahan nimenomaan ei kiinnosta tuotteidensa käyttötarkoitus, ja riippumatta siitä he saavat saman korvauksen per tuote. Myymistä perinteisessä mielessä jossa omistusoikeus (ja vastuu..) siirtyy.
Jotta tämä olisi vertailukelpoinen pointti, niin metsästäjän tai sotilaan pitäisi maksaa tehtaalle korvaus jokaisesta ostamastaan luodista jolla aikoo ampua jotain.
 
Joo, kunhan saivartelen. Mutta vertaus kyllä ontuu molemmilla tavoilla.

Omituista on myös se että jos lataan jostain laillisesta palvelusta musiikkia ja maksan siitä normaalisti, pitää vielä maksaa siitä että sen saa tallennettua niin että sitä pystyy kuuntelemaan jossain laitteessa. Aika syvältä...

Sitä ei vain aina tule ajatelleeksi, että kaupasta saa mukaansa vain jonkinasteisen käyttöoikeuden.
 
Liittyy aiheeseen löyhästi.
 
Olen ostanut muutaman äänitteen sekä kasettina, LP-levynä että CD:nä. Mitä olen ostanut? Oikeuden kuunnella kappaleitako?
Eikö tämän logiikan mukaan minun olisi pitänyt saada LP ja CD pelkillä median valmistuskustannuksilla, huomattavan alennetulla hinnalla? Sen sijaan, että maksoin aina täyden hinnan, jossa ovat mukana studiokustannukset, markkinointi, tuottajan tupakat ja muut kulut jne...
 
Olen siis maksanut kaikki kolmeen kertaan. No, on minulla ainakin se äänite kolmena erilaisena fyysisenä esineenä.
 
Jos vielä ostan saman äänitteen verkkokaupasta ja imuutan sen koneelleni. Maksan edelleen täyden hinnan (melkein samalla kuin CDllä, ilman suurta osaa sen tekokustannuksia) ja mitä saan? Oikeuden kuunnella kappaleitako?
 
Niiin.
 
Entä, jos tietokoneeni hajoaa ja kaikki netistä ostamani kappaleet haihtuvat bittiavaruuteen. Saanko käydä lataamassa kappaleet uudelleen uudelle tietokoneelleni, koska olen jo ostanut oikeuden kuunnella näitä tiettyjä kappaleita?
 
En tietenkää.
 
Mitä siis lopulta olin ostanut?
En kuunteluoikeutta kappaleisiin, vaikka olin jo maksanut kuunteluoikeudesta neljä kertaa täyden hinnan, vaan juuri ne bitit, jotka löytyivät vanhalta tietokoneeltani.
Jos haluan kuunnella biisejä uudella tietokoneellani, voin tietysti ostaa uudelleen "kuunteluoikeuden" kappaleisiin. Täydellä hinnalla.
 
Sopeudu tai kuole.
Ja se, joka kuolee ei ole musiikin kuuntelija, vaan ihan joku muu tai jotkut muut tahot.