Klassinen ›

Onko kukaan keksinyt hyvää määritelmää sille mikä on musiikkia ja mikä ei?

Onko kukaan keksinyt hyvää määritelmää sille mikä on musiikkia ja mikä ei?
 
Ei absoluuttista olekaan, mutta itse tuen nykyistä valtavirtafilosofien taideteoriaa. Eli taidetta on se, kun taiteilijaksi itseään nimittävä ihminen määrittelee jonkin taiteeksi. Monesti tähän liittyy myös se, että artefakti asetetaan julkisen arvostelun kohteeksi. Se, mikä on musiikkia, runonlausuntaa, ääni-installaatio, jne. jääköön taiteilijan itsensä määriteltäväksi.
 
EDIT: Helvetin turha kysymys. Tästä on väännetty muutama tuhat vuotta, eikä selvyyttä ole saatu. Ei myös tulla saamaan. Jokainen muodostakoon omat mielipiteensä ja hyväksykööt muille oikeuden mielipiteeseensä.

Onko kukaan keksinyt hyvää määritelmää sille mikä on musiikkia ja mikä ei?
 
Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa. Jotenkin tähän tapaan luonnehti pyrkien näin lähestymään musiikin mysteeriä, tätä taidemuotoa, Arthur Nikisch, muistaakseni.

Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa. Jotenkin tähän tapaan luonnehti pyrkien näin lähestymään musiikin mysteeriä, tätä taidemuotoa, Arthur Nikisch, muistaakseni.
 
Mutta nykyään kun säveltäjät tekevät mistä tahansa äänestä musiikkia, on tuo muotokriteerikin vähän häilyvä. Voisi kai sanoa, että musiikkia on kaikki ääni, jonka kuulija mieltää musiikiksi.

Voisi kai sanoa, että musiikkia on kaikki ääni, jonka kuulija mieltää musiikiksi.
 
Tämä on problemaattista, mutta itse miellän asian niin, että musiikiksi sen määrittelee kuulijan sijasta taiteilija. Monesti taiteilija tekee vaikkapa ääni-installaation tai poikkitaiteellisen viritelmän ääntä käyttäen, jolloin hänellä on myös oikeus ohjailla katsojaa sillä, että suhtautuakko musiikkina, vai jonain muuna.

Onko kukaan keksinyt hyvää määritelmää sille mikä on musiikkia ja mikä ei?
 
Proffan sanoin: järjestettyä ääntä.
kattaa aikalailla hyvin ja ottaa mukaan sellastaki, mistä polemiikkia varmasti riittäis...

Pari ehdotusta:
 
- Musiikki on organisoitua ääntä.
- Musiikki on tapa tulkita ja jäsennellä kuuloaistimuksia.

Mutta eikös tauko eli hiljaisuuskin ole mielletty musiikiksi?

Mutta eikös tauko eli hiljaisuuskin ole mielletty musiikiksi?
 
Toisaalta absoluuttista hiljaisuutta ei ole, joten taukoakin voi periaatteessa ajatella "kuuloaistimuksena".

toisaalta myös kirjoitettu nuotti on musiikkia...
 
Antiikin filosofit käsittivät todellisen musiikin lukusuhteina, soiva musiikki oli houkkia varten.

Mutta eikös tauko eli hiljaisuuskin ole mielletty musiikiksi?
 
Nojoo, mutta tauko on hiljaisuus ja kunnollista hiljaisuutta ei ole. Mm. Cagen 4'33 tutkii ympäristön ääniä, sekä käsittelee juuri tätä ongelmaa mahdollisuudesta löytää hiljaisuus ainoastaan olemalla käsittelemättä aistittua ääntä(vastalause Muzakille).

Nojoo, mutta tauko on hiljaisuus ja kunnollista hiljaisuutta ei ole.
 
Jos kaikki äänet viedään, niin sitten korvat alkavat tuottaa harhaääniä.
 
Musiikkia on kaikki paitsi rap

Tämä on problemaattista, mutta itse miellän asian niin, että musiikiksi sen määrittelee kuulijan sijasta taiteilija. Monesti taiteilija tekee vaikkapa ääni-installaation tai poikkitaiteellisen viritelmän ääntä käyttäen, jolloin hänellä on myös oikeus ohjailla katsojaa sillä, että suhtautuakko musiikkina, vai jonain muuna.
 
Niin tietysti, jos kyse on oikeasta sävellyksestä. Mutta jos ajatellaan, että joku kuuntelee linnun laulua ja pitää sitä musiikkina, vaikka itse taiteilija (lintu) tuskin näin ajatteleekaan, niin silloinhan kuulija määrittelee musiikin.

Jos kaikki äänet viedään, niin sitten korvat alkavat tuottaa harhaääniä.
 
John Cage pääsi jossain yliopistolla huoneeseen, jota käytettiin kaikenmaailman akustisiin mittauksiin. Sen jälkisointi oli lähes olematon. Siis maailman kaiuttomin huone. Oven sulkeuduttua Cage kuuli kaksi ääntä; korkean vinkunan ja matalan huminan. Korkean ininän aiheutti hänen hermostonsa ja huminan sisäkorvan verenkierto.
 
Musiikkia on kaikki paitsi rap
 
Onko Humperdinckin ja Schönbergin puhelaulu(sprechensang) musiikkia?