Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä ihmettä? Marjo Leinonenhan varasti koko shown. Se nainen on niin rock'n'roll kuin vain voi olla. Herran jestas että siinä on ihana nainen.
 
Samuli Putro yllätti positiivisesti. Maarit olisi ollut muuten hyvä, mutta sanojen kanssa sekoilu vei fiiliksen. Muuten oli melkoisen latteaa meininkiä koko konsertti.

Marjo Leinonen toden totta oli järkyttävää kulltavaa
 
Ei ei ei ei ei ei ei! Nyt täytyy kyllä korjata tämä väärinymmärtämys. M. Leinonenhan oli illan ehdotonta parhaimmistoa. Ainoita jotka tosiaan tekivät biisistä itsensä näköisen. Suurin osa illan muista artisteista veti vaan sinne päin ja "perinteitä kunnioittaen", paitsi että puolet laimeammin kuin alkuperäinen. Hitto, jos mä haluan kuulla Göstan biisejä silleen kun ne levyllä menevät, ni mä kuuntelen ne levyltä. Tota Leinosen Jouluaattona kännissä vetoa kuunnellessa oli riemastuttavaa seurata, että millonkohan se tippuu lopullisesti biisistä, että sikäli loistavasti vedetty känni-imitaatio. Mutta ei se tippunutkaan, vaan tasapainoili loistavasti biisin alusta loppuun. Draamaa, sanon ma.
 
Mutta kaikenkaikkiaan ton konsertin sovitukset oli mun mielestä aivan liian varman päälle, kun esim. noihin Avantin versioihin vertaa. (Ei siis Göstan biiseistä, vaan muuten esimerkkinä siitä (humppAvanti ym.), miten biiseistä tehdään oman kuuloisia.) Tosin tämähän oli ensimmäinen kerta (takuulla jokavuotinen perinne) ja niin lähellä Göstan poismenoa, että tietyn perinteisyyden ymmärtää, mutta ehkä ensi vuonna rouheammalla kädellä...

Tämä konserttihan osoitti jälleen todeksi sen, että kun joku kuolee, kaikki muut artistit ja jopa yleisö alkaa kilpaa kehumaan ja ylistämään legendaksi, kuollutta muusiikkoa,artistia.
 
Sitten järjestetään muistokonsertti, jonne kilvan etenkin kaikki ne, jotka itse ovat alamäessä ja tarvitsevat julkisuutta osakseen ,menevät stagelle muistelemaan "kunnioittamaansa" artistia ja laulamaan hänen kappaleitaan päin persettä ja muistamatta sanoja.
 
Tällä minusta osoitetaan vain se, ettei olla artistin/muusikon eläessään oltu tippaakaan kiinnostuneita koko jätkästä/gimmasta. Ja hänen tuotantonsa on Heille tuntematonta.
Tämä on tuomittavaa,naurettavaa ja säälittävää yht`aikaa!!
 
Kaikki kuolleet eivät ole Legendoja ja kaikista elävistä muusikoista ei tule kuollessaan Legendoja!!!
 
Itse Gösta Sundqvistin musiikkia paljon ostaneena ja kuunnelleena minusta eilinen konsertti oli aika kehno esitys, eikä tehnyt kunniaa vainajalle. Koska selvästi oli nähtävissä esiintyjille sen olevan "pakkopullaa" (esiintymisen valmistelu todella heikkoa,mikä herättää kysymyksiä ammatilaisuudesta ja ylpeydestä. onko sitä Suomessa?)
 
Ehkä tällaista tosi muusikkoa(kuten Gösta) on vaikea muistella joka keskittyi työhönsä, teki sen ja jätti "kissanristiäiset" ja muun turhan julkisuuden tavoittelun vähempi arvoisille kollegoilleen.

Tota Leinosen Jouluaattona kännissä vetoa kuunnellessa oli riemastuttavaa seurata, että millonkohan se tippuu lopullisesti biisistä, että sikäli loistavasti vedetty känni-imitaatio.
 
Mikä imitaatio? Kännisä se on aina. Tosi kauhea oli. Ei tuota muutenkaan pystynyt katsomaan kuin sieltä täältä. Niistä mitä näin, parhaita oli Timo Rautiainen ja Laura Närhi. Se Jukka Poika, hän oli varsin huono. Onko sen lavaesiintyminen aina tuollaista, ja onko sillä oikeasti tuollainen ääni. Jos on, niin voivoi. Samuli Putro joko jännittää tai sitten ei vain osaa.

Suurimmaksi osaksi karmeaa raiskausta. Tuomari Nurmion esitystä tosin en nähnyt. Rautiaisen Timo veti asiallisesti, ja Närhen Laurallakin oli yritystä vaikken hänestä muuten niin diggaakaan. Molemmat lauloivat lisäksi biisit oikein, eivätkä vedelleet omiaan toisin kuin useimmat muut. Samuli Putron ja Jukka Pojan saisi ensimmäisenä ampua esitystensä tähden, ja myös Marjo Leinonen ja hampuusi-Hanhiniemi onnistuivat pääsemään toheloimisensa ansiosta ikiajoiksi allekirjoittaneen Mustalle Listalle. Voisi laulaa ne biisit oikein kun kerran rupeaa. Jos ei onnistu niin jättäkööt homman muille. Maaritin esityksestä en osaa sanoa mitään, sillä kun jo ensimmäinen säepari biisistä meni väärin, iskin telkkarista äänen pois. Eukko onnistuu vuosi vuodelta yhä paremmin sekä näyttämään että kuulostamaan känniseltä karaokelaulajalta. Mutta Alangon Ismo saa kyllä isot propsit. Lauloi hienosti ja vieläpä sanasta sanaan oikein. Pikkuveli Ilkka ja se kolmas kuka lienee olisivat saaneet pitää turpansa kiinni. Lopetus oli ihan sykähdyttävä, mutta paska maku tosta kumminkin suuhun jäi. Minkä takia sinne piti raahata samuliputroja, jukkapoikia ja muita vastaavia olmeja joille Gösta on luultavasti naureskellut eläessään? Biisitkin oli suurimmaksi osaksi sovitettu ihan järkyttäviksi irvikuviksi. Ei perkele.
 
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut... paitsi, etten kääntänyt TV:n ääntä pois.
 
Raiskaukseksi minäkin suurimman osan esityksistä laskisin. Jotenkin oli laiskoja ja elottomia vetoja. Perkele...

Ei taida olla Leinosen Marjon ääni isolle yleisölle. Itsekään en siitä pidä ja Jouluaattona Kännissä oli kamalaa kuultavaa.
Hyvin oli kuitekin yleisö mukana, toisin kuin Baddingin muistokonsertissa, joskus vuonna 2000. Ihmiset istuivat hiljaa ja paikoillaan. Ja ilkein muisto on hiljainen hetki, Marjo Leinonen aloittaa "kiekumisensa" ja joku alkaa nauramaan tälle.

Hassua, että Göstan tapaiselle kaverille järjestetään muistokonsertti - mieshän tapasi, silloin harvoin kun avasi suunsa vittuilla täydeltä laidalta kaikille mahdollisille rokkiskenen egotrippailijoille - hänellä ei taatusti ollut kavereita tuossa porukassa.
 
Epäilen että 90% illan esiintyjistä oli oikeasti ajatellut että hyvä kun se v-un mulkku kuoli.

Hassua, että Göstan tapaiselle kaverille järjestetään muistokonsertti - mieshän tapasi, silloin harvoin kun avasi suunsa vittuilla täydeltä laidalta kaikille mahdollisille rokkiskenen egotrippailijoille - hänellä ei taatusti ollut kavereita tuossa porukassa.
 
Epäilen että 90% illan esiintyjistä oli oikeasti ajatellut että hyvä kun se v-un mulkku kuoli.
 
Kohtuullisen kova väite, en saata uskoa...

Ei ollut kovin hyvä, tuotettu ja sovitettu tylsästi. Huonoa keskinkertaisuutta. Tuli paha olo kun katseli.
Mutta Jean S:n konserttitaltiointi pelasti päivän!!!

Enimmäkseen minäkin pidin kovin laimeana juttuna. Liiallinen sitoutuminen alkuperäislevytysten tyyliin ja sovitukseen vei hengen kovin monilta biiseiltä. Marjo Leinonen ja Sössölandian kultakurkut (Alanko, Alanko ja Hyttinen) olivat ainoat rohkeammat vedot, ja miellyttivät korvaa ainakin täällä.

Jean S:n konserttitaltiointi pelasti päivän!!!Huonoa keskinkertaisuutta, tuli paha olo kun katseli.
 
Tätä kai tarkoitit?
 
(Anteeksi, kardinaalivirhe, sakkoja mulle, mutta oli pakko! Tiedän; moraalitonta mennä toisten kirjoituksiin kajoamaan, mutta en voinut itselleni mitään!)

Hyvä että pidettiin,mutta Göstan minimalistisesta musiikista
oli väkisin väännetty sinfoniaalinen sovitus.
Taas tuli todistettua,että biisintekijä osaa esittää omat biisinsä parhaiten.
Esiintyjät saa kyllä hävetä,kun sekoilivat sanoissa eikä esiintyneet tarvittavalla pateettisuudella (tai alakuloisuudella).Oli niin saatanan hilpeitä.
Ei sovi tähän musiikin tyyliin.

Sössölandian kultakurkut (Alanko, Alanko ja Hyttinen) olivat ainoat rohkeammat vedot, ja miellyttivät korvaa ainakin täällä.
 
Me taas katseltiin (ääni oli melkein pois päältä) että mitä käsittämätöntä "olemme hauskoja" -sirkushuveja kansalle -tyylin mautonta ääliöpelleilyä tuo oikein oli. Jo nimikin, "Sössölandia", voi tsiis... sallikaa mun... Mutta kunnolla en siis kuunnellut - muuta kuin sen verran että joku siellä veti pahasti nuotin vierestä... :)
 
Sieltä täältä vaan konserttia ylipäätäänkin kuuntelin (mm. Leinonen meni sivu suun), ja taas ihmettelen että olenko faniuden sokaisema vai miksi en voi yhtyä noihin Hanhiniemi-haukkuihin. Miten niin sekoili sanoissa? Minun kuullakseni tuli yksi minimaalinen ehkä tavun mittainen moka, ja siitä selvittiin huumorilla ja se oli ohi sekunnissa. Ei todellakaan mitään maatakaatavaa. Hö. Toinen luku on sitten se, että Eriksson ja Hanhiniemi olivat kyllä aika ontuva aisapari, eikähän sovituksessa ollut mitään ihmeellistä. Läpihuutojuttu.
 
Maarit on ihana mutta kyllä ne fraasien nasaalimokelluslopukkeet häiritsee pahasti. Terästäydy, Maarit, niin olet the best! Rautiaisesta tykkään kovasti, veti tyylikkäästi, ja sovituskin sopi biisiin hienosti.
 
Sundqvist sinänsä nousi arvoasteikossani noiden vähien makupalojen perusteella. Eihän hän olekaan pelkkä tissi-perse-mies niin kuin olen tähän asti luullut (= kuullut), ja sävellyksethän on silkkoja helmiä.

Tämä konserttihan osoitti jälleen todeksi sen, että kun joku kuolee, kaikki muut artistit ja jopa yleisö alkaa kilpaa kehumaan ja ylistämään legendaksi, kuollutta muusiikkoa,artistia.
 
Sitten järjestetään muistokonsertti, jonne kilvan etenkin kaikki ne, jotka itse ovat alamäessä ja tarvitsevat julkisuutta osakseen ,menevät stagelle muistelemaan "kunnioittamaansa" artistia ja laulamaan hänen kappaleitaan päin persettä ja muistamatta sanoja.

 
Naulan kantaan! Itsellekin tuli mieleen, että jos tällä tavalla kunnioitetaan muistoa, niin mitähän tämä sakki tekisi jos se haluaisi häpäistä Göstan muiston? Itse antaisin synninpäästön vain Marjo Leinoselle, rohkea tulkinta Jouluaattona kännissä - biisistä oli kertakaikkiaan loistava. Putro oli ihan ok, Rautiainen oma tylsä itsensä, loput vois polkea suohon. Jumalauta, Hanhiniemikin, vanha suosikkini, minkä teki...

Jumalauta, Hanhiniemikin, vanha suosikkini, minkä teki...
 
Niin minkä? Nyt kaipaan kyllä jo perusteluja, ennen kuin varaan ajan aivotutkimuksiin. Onko arvostelukyvyssäni todellakin jotain pahasti pielessä?

Suurimmaksi osaksi karmeaa raiskausta.
 
Taas ollaan näköjään Rokki-Janin kans samaa mieltä kun puhutaan näistä meidän suosikeista!
 
Hardcore-Leevi fanina täytyy sanoa että aika pettymys.Toisaalta kun tarkemmin miettii, on vaikea edes kuvailla mitä OLISIN halunnut tällaiselta konsertilta.Varmaan kritiikkini on muita esittäjiä kohtaan liian rankkaa, mutta kyllä se aika raiskausta oli.
 
Göstan musiikin minimalistisuudesta voi olla monta mieltä.Kyllähän joissakin Leevin biiseissä on todella suuret tuotokset, soittimia vaikka minkälaisia ja päällekkäisiä melodioita jne...Minusta Gösta on onnistunut jopa pilaamaan muutaman biisinsä turhalla mahtailulla ja liioilla soittimilla.Minulle akustinen Leevi on se paras.Häntä koipien välissä on mulle SE levy.
 
Ja mistä kukaan voi tietää mitä mieltä Göstä olisi ollut esiintyjistä tai biisien sovituksista.Oli se sen verran salaperäinen äijä.
 
Gösthan itse luonnehti musiikkiaan joskus vertaamalla sitä pornolehtiin,sanoi et vapaasti kaikkien käytössä. (nyt kun miettii tuota vertausta niin melko vaikea ja moniselkoinen)

Taas ollaan näköjään Rokki-Janin kans samaa mieltä kun puhutaan näistä meidän suosikeista!
 
Right on!
 
Häntä koipien välissä on hieno levy, mutta Musiikkiluokka on mulle se numero uno. Vaikka pahahan niitä on paremmuusjärjestykseen laittaa. Upeita biisejä löytyy joka levyltä. Kai tämä meikäläisenkin kommentointi on aika subjektiivista, niin todella tärkeästä bändistä on kuitenkin kysymys.
 
Muutamalla levyllä Gösta on saanut Leavingsin kuulostamaan aivan posetiivilta. Jollain levyllä se oli kuulemma tarkoituskin. Melko mielenkiintoinen soundimaailma on monellakin levyllä (esim. Raha ja rakkaus). Ja ne kannet! Parempia kansia kuin Leevillä ei ole kellään.
 
Tellulle ja muille jotka ovat pitäneet Göstaa ihan tissi-perse-linjan miehenä, suosittelen isompaa läpileikkausta tuotantoon. Tulevatpa ihan levyhyllyä penkomatta mieleen esim. biisit Miranda, Keltainen huivi, Elina mitä mä teen, Enkelinhöyheniä ikkunalaudalla, Kerro terveiset lapsille ja Pimeä tie, mukavaa matkaa. Niissä on kaikkea muuta kuin navanalus- tai huumorimeininkiä.
 
Kyllä Gösta teki musiikistaan (muiden bändiläisten panosta ollenkaan väheksymättä) sellaisen suomalaisuuden soundtrackin, ettei mikään muu bändi tule ikinä samaan kykenemään.

En nähnyt ohjelmaa ihan alusta asti, mutta missä oli LeeWings yhtye???

En nähnyt ohjelmaa ihan alusta asti, mutta missä oli LeeWings yhtye???
 
Soundin haastattelussa eivät Leevi & the Leavingsin pojat antaneet oikein ilahtuneita lausuntoja kyseisestä orkesterista.