Kitarat: kitarakamat ›

Muutama Gibsonin lentovee on ollut käytössä (kaikki 67 reissue-malleja tai johdannaisia) ja pari löytyy vieläkin talosta. Jacksonin lentomalleja ei ole tullut juuri muuta kuin kädessä käytettyä, joten suoraa vertailua noiden kesken en osaa tehdä.
 
Kun tuo V-mallinen kitara on sinulle jo tuttu Jacksoneista, ei Gibson luultavasti hirveän oudolta tunnu, vaikka erojakin on...niin kuin taisit pikatesteissä huomatakin jo? Itselleni vaati pitkällisen superstratojen soittamisen jälkeen jonkin tovin totuttelua kaikki mahdollinen.
 
Ensinnäkin juuri ne muodot. Seisoeltaan soitettaessa ei mitään ongelmaa, mutta istualtaan tuntui aluksi ettei onnistu millään. Nyt kiilaan yleensä toisen jalan sakaroiden väliin ja hyvin toimii. Jacksoneissa jäi kaula hieman eri asentoon näin tehtäessä, en osaa sanoa oliko parempi vai huonompi minulle.
 
Toisekseen paino. Mahonkiset Gibsonin V:t tuntuivat alussa aivan olemattoman painoisilta, ihan kuin olisivat sen puoleen(kin) jo puoliksi lentoonlähdössä. Tämä ei taatusti ollut mikään ongelma sinällään, mutta kitara tuntui vain jotenkin "heppoiselta", ennen kuin siihen tottui. Hyvin tasapainossa pysyviä myös, ainakin omilla virittimillään varustettuina. Yhdessä kitaroistani oli jälkiasennetut virittimet, joiden suurempi paino teki kitarasta aavistuksen kaulapainoisen. Senkään kanssa ei tarvinnut kuitenkaan taistella pitääkseen kitaran oikeassa asennossa.
 
Kaulaliitos, kerrassaan asiaa. Muutaman pulttikaulaisen V:n pikatestin jälkeen Gibsonin kaulaliitos tuntui eri lailla sulavalta. Itse kaula on sitten hyvin kämmenen täyttävä. Tukevan oloinen, mutta ei haitannut minua, vaikka erilaiseen profiiliin olen tottunut. Sen verran eroa kuitenkin, että Gibson V:llä huomasin soittavani automaattisesti eri tyylillä...sanotaanko enemmän "perustavaraa".
 
Nykyään yleiset vakiomikit 496R/500T olivat lievä pettymys, etenkin tuo tallamikki, 500T. Tuntui jotenkin karkean oloiselta ja riipivältä. Vakio V:ssäni on kuitenkin 490R/490T-yhdistelmä, joka sopii minun makuuni mainiosti. Enemmän vintage-henkiset (Modern Vintage), eikä ainakaan omassa V:ssä se 490R:n mainostettu pehmeys ja tummuus haittaa. Pitäisi soittaa pitkästä aikaa tuota 496R/500T kitaraakin, jotta vieläkö ne mikit tuntuvat huonommilta, makuasioita joka tapauksessa.
 
Noista laatujutuista kun puhuttiin, ei ainakaan omissa vitosissa ole ollut suuria ongelmia. Tämä riippuu varmaan taas niin monesta tekijästä. Yhdestä V:stä oli vaihdettu virittimet, kun alkuperäiset eivät oikein pitäneet virettä, kolmessa muussa samanlaiset virittimet toimivat hyvin. Toisen V:n otelauta oli puolestaan korkkiruuvilla, mutta syynä oli aiemman omistajan huono pito. Nitrolakkaviimeistely on yli 10 v:n käytöstä huolimatta hyvässä kunnossa kaikissa käpälöimissäni Gibsoneissa.
 
Sehän on tietty, jos V-mallin (malleja) jo omistaa, että tarjoaako Gibson V sitten niin paljon erilaista/uutta? Jos klassinen V-malli kiinnostaa, niin mikä jottei, vaan ominaisuuksiltaan päässee samoihin joillakin toisillakin.