Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei lienee mitään järkeä käyttää rail-to-rail-vahvistinta, sillä käyttöjännitettä nostamalla eliminoidaan sen käyttötarve. Vai onko tuon LMC6482:n valinnan takana jotain muuta?
 
Pikaisena kysymyksenä esittänen seuraavaa: Mitä mahtanevat olla AAZ15-diodit? 15V zenereitä? Yritin etsiä datalehtiä, mutta tuloksetta.
 
Itse asiassa minä tarvitsin tuossa rail-to-rail oparia. 5V:n käyttöjännitteestä huolimatta VCOni säätöalue on 0-10V --> outputin pitää mennä positiiviseen railiin (tai sitten säätöalueesta olisi pitänyt tinkiä). Samaten input-puolella pitää päästä ainakin negatiiviseen railiin. Olisihan tuon saanut ratkaistua muutenkin, mutta kun laatikon pohjalta löytyi noita LMC6428:a. Jos output-puolella ei tarvitse päästä railiin, LM358/LM324 olisi saattanut toimia ihan hyvin.
 
AAZ15:ia löysin jostain työpaikan labrannurkasta. Ovat ehkä germaniumdiodeja tai sitten jotain schottkyja; avainsana on matala kynnysjännite. Kokeilin niiden tilalla 1N4148:a ja jotain laatikosta löydettyjä schottkyja. Nämä toimivat parhaiten, mutta esim. niihin schottkyihin verrattuna ero ei ollut suuri. 1N4148 toimi kyllä myös, mutta herkkyys suurilla käden etäisyyksillä oli jo jonkin verran huonompi.
 
Jos oikein haluat optimoida kytkentää, suosittelen seuraavaa: käännä molemmat diodit nurin päin --> tasasuuntaajasta tulee ulos negatiivinen jännite. Sitten korvaat LNA.gif:ssä olevan LP-filtterin invertoivalla versiolla --> ohjausjännite on positiivinen kuten ennekin. Äkkiä ajatellen luulisi, että LPF tarvitsee nyt myös negatiivisen käyttöjännitteen, kun sen tasasuuntaajalta tuleva inputti on negatiivinen. Näin ei kuitenkaan ole, koska invertoivassa vahvistimessa/suodattimessa signaali tulee sarjavastuksen läpi oparin (-) -napaan. (-) -navan potentiaali taas seuraa aina (+) -napaa, johon tässä tapauksessa asetetaan joku kiinteä referenssijännite. Nykyisen kuvan mukaisessa oparikytkennässä (+) -napa (ja sitä myöten myös (-) -napa) seuraavat enemmän tai vähemmän input-signaalia.
 
Tästä olisi kaksi hyötyä:
1. offsetin säätöön ei tarvitsisi negatiivista referenssijännitettä. Jos outputtia pitää trimmata ylöspäin (itse tarvitsin VCO:n inputtiin n. 0.4V "tyhjäkäyntijännitteen"), hoituisi se tuomalla positiivinen offsetti (+) -napaan. Alaspäin trimmaaminen onnistuisi summaamalla (-) -napaan erillisen summausvastuksen läpi niinikään positiivinen ofsetti.
 
2. Epälineaariset kulmapisteet olisivat paremmin määritelty. Nykyisellään voisi luulla, että NLA.gif oleva 4v7 zener alkaa leikkaamaa, kun outputin jännite nousee n. 4.7V:iin. Koska pienillä inputeilla vahvistus (R1:n ja R3:n liitospisteestä mitattuna) on n. 13, on (+) -navassa oleva jännite n. 0.36V silloin kun Vout=4.7V. Tämä jännite monistuu (-) -napaan, ja nytpä zenerin yli oleva jännite onkin vasta 4.34V eikä se vielä leikkaa. Invertoivassa LPF:ssä (+) - ja (-) -napojen jännitteet ovat koko ajan kiinteät (ei välttämättä kuitenkaan 0V, jos pitää lisätä offsettia) ja siksi leikkauspisteiden säätäminen on helpompaa.