Bänditoiminta ›

Mitä järki niillä festareilla on pitää kamoja tulppia edellyttävällä voimakkuudella?
 
Eikö olisi parempi osoittaa tämä kysymys Festivaalijärjestäjille/ bändien äänimiehille kuin Meijulle?
Voisit tehdä vaikkapa asiasta kattavan gallupin :)

No eihän se varmasti Meijun vika olekaan!
 
Lahdessa on jättimäisen näyttävän suihkulähteen yhteydessä äänentoistojärjestelmä, jolla saadaan jämäkkä hyvä saundi laajahkolle alueelle. Suihkulähde toimii musiikin tahdissa.
http://www.lahtienergia.fi/index.asp?init=1&initID=9609
 
"Musiikkikaiuttimia on alueella kahdeksan ja niiden yhteisteho on n. 10.000 wattia. Urkuesitysten musiikkina kuullaan klassista-, musikaali-, elokuva- ja pop-musiikkia."
 
Siellä tosiaan ämyrit sojottaa usemman metrin korkeiden tolppien päässä kahdeksaan eri suuntaan ja musiikki kuuluu vähintäänkin riittävästi, mutta tuskin siellä kuitenkaan korvatulppia tarvii.

Eikö olisi parempi osoittaa tämä kysymys Festivaalijärjestäjille/ bändien äänimiehille kuin Meijulle?
Voisit tehdä vaikkapa asiasta kattavan gallupin :)
 
Ootko sattunu huomaamaan että asiasta on tapeltu äänimiesten kans useassa topicissa jo pitkään. Olen kyllä sitäki mieltä että kyllä esiintyvä taiteilija voi sanoa äänimiehille esim. että se on sitten 95 keskiarvona maksimi.

Olen kyllä sitäki mieltä että kyllä esiintyvä taiteilija voi sanoa äänimiehille esim. että se on sitten 95 keskiarvona maksimi.
 
Jos mä huomaan, että ne tähän mennessä järkevästi säädetyt suihkulähteen kamat soi aivan saatanan lujaa, niin aion vaatia kaupunkia laittamaan niitä hiljemmalle.

Eikö olisi parempi osoittaa tämä kysymys Festivaalijärjestäjille/ bändien äänimiehille kuin Meijulle?
Voisit tehdä vaikkapa asiasta kattavan gallupin :)
 
Ajattelinpa nyt myös kantaa korteni kekoon tähän keskusteluun. Tästä näköjään aika ajoin viriää vilkas keskustelu, josta ei ylilyöntejäkään näköjään puutu. Alustukseksi voin hieman kertoa, miten meikä tähän kuvioon sotkeutuu. Olen puuhastellut äänentoistoasioita mikserin takana seisten tuolta synkeältä 80-luvun alkupuolelta asti eri bändien kanssa kotimaassa ja ulkomailla kiertäessäni. Olen 90-luvun alkupuolelta lähtien vastannut useiden festivaalien päälavojen äänentoistosta ns. system engineer/foh engineer –työnimikkeellä, mm. Provinssirock, Nummirock, Ruisrock, Ilosaarirock, Pori Jazz. Lyhyesti: toimenkuvaan kuuluu äänijärjestelmän viritys käyttöpaikassa sekä artistien ja bändien miksaajien avustaminen sound-checkissä ja esitystilanteessa sekä tarpeen vaatiessa valvonta, että viranomaisten tai järjestäjän taholta annetut melurajat eivät ylity ja toisaalta, ettei laitteisto rikkoudu ääritilanteissa.
 
Heitän vastakysymyksen: mikä on teidän mielestänne tulppien käyttöä edellyttävä voimakkuus? Silloin kun joku tuskan irvistys naamallaan sovittaa kullankeltaisia tollukoita ja tuijottaa syyttävästi miksauskopin suuntaan toinen huutaa letti heiluen vaahto suupielistä roiskuen ”laita v---u kovempaa, ei kuulu MITÄÄN!!!”. Rakkaat kuulijat: KAIKKIA EI PYSTY MIELLYTTÄMÄÄN! Simply: Se mikä on jollekin sietämättömän kovaa on toiselle säälittävää ininää. Ne jotka tulevat vaatimaan lisää olen yleensä pyrkinyt ohjaamaan lähemmäs kaiuttimia – siellä jytisee. Ne taas, jotka vaikeroivat melussa olen yleensä pyytänyt menemään kauemmas. Nykyään jo näkee ihan hyvin kun käytössä on jätti-screenit. Ne, jotka taivastelevat että hommassa ei ole mitään tolkkua olen pyytänyt siirtymään uloskäynnin vaiheille… >=c)
 
Olen pannut merkille, että kun artisti edustaa musatyyliltään raskasta sarjaa voi järjestelmästä puristaa kaikki mahdolliset watit ja desibelit ja valtaosa nyökyttelee euforinen ilme kasvoillaan. Noin ihan kuriositeetin vuoksi voisin tässä mainita, että kun Limp Bizkit 2001 Provinssissa soitteli, valtaosa ihmetteli miksi mennään niin hiljaa. A-painotettu keskiarvo keikan ajalta 95,5 dB. Rammstein vuonna 2002 Provinssissa 97,4 dB ja samat jupinat. Lukemat oli kutakuinkin linjassa festivaalin yleisiin äänenpainetasoihin nähden. Jotkut veti kovempaa, toiset hieman hiljempaa. Itselläni on tilastoja äänenpainetasoista niiltä festareilta, joissa olen ollut ”talonmiehen” hommissa vuosilta 2000 – 2003. Viime vuonna en enää viitsinyt edes asioita taltioida, koska ihan asiallisissa lukemissa nykyään mennään. Lähes poikkeuksetta kaikki äänimiehet toimivat ohjeideni mukaan, jotka olen taas saanut joko paikallisilta viranomaisilta tai festivaaliorganisaatiolta.
 
Yksi tarina: Miksasin soul-vaari Ray Charlesin (R.I.P.) konsertin Länsi-Auto Areenalla. Bändillä oli vahvistuksena puhallinsektio UMO:sta. Kokonaisuudessaan päivä oli varsin tapahtumarikas ja melkoisen teknisen painimisen jälkeen saatiin asiat kutakuinkin sellaiseen reilaan, että keikka pystyttiin vetämään. Suurin ongelma oli lähinnä se, että artistille piti saada selvitettyä, että nyt ei olla yökerhokeikalla vaan jäähallissa, joka vetää useamman tuhatta ihmistä. Tämä saneli hieman reunaehtoja käytettäville mikrofoneille ja sille, mitä asioita äänentoistojärjestelmästä vahvistetaan. Pelkkien laulujen vahvistus kun ei tällä kertaa olisi riittänyt kuten amerikkalaiset ystävämme aluksi vaativat. Tuo Jamin kammoama sound-check tehtiin ja artistin kaksimetrinen parisataakiloinen (kaikkien kultaketjujen kera) painoinen assistentti kertoi mikä volyymitaso on hyvä. Siinä pygmin kokoluokkaa edustava kalpea suomalainen äänimies nyökytteli hiljaa sormet fadereilla ja toivoi, että kaveri ei kaivele kainalosta pullottavan takin alta mitään kättä pidempää. Keikka vedettiin ja asiat tuntuivat toimivan. Äänenpainetasot pyörivät siinä 82-92 dBA välillä. Keikan jälkeen sain jopa kutsun Ray-sedän juttusille backstagelle, jossa hän vuolaasti kiitteli kättelyiden ja halausten kera meikäläistä tehdystä työstä. Bändin jätkien mukaan tällainen käytös oli kuulemma erittäin harvinaista häneltä, joten hivelihän se… Seuraavan päivän lehdessä muuten kiiteltiin, mutta äänentoisto haukuttiin ponnettomaksi. Että näin. Kun sitten mennään niillä tasoilla, jotka esim. Musamiehelle kelpaavat, kyytiä tulee lehtien palstoilla olan takaa. Yksi lisämauste tälläkin keikalla olivat ne ihmiset, jotka saavat lippunsa ilmaiseksi ja joita ei koko homma edes kiinnosta. Kivempaa on vetää baarissa viinaa ja huutaa kavereiden kanssa katsomossa ja pilata niiden ihmisten nautinto, jotka oikeasti haluavat kuunnella. Että sellainen keikka sillä kertaa. Näitä kokemuksia riittää enemmänkin.
 
Noin yleisesti voisin todeta tähän melukeskusteluun seuraavaa: Tuo maaginen 85 dB(A) arvo aina putkahtelee esiin näissä keskusteluissa. Yrittäkää nyt ymmärtää se, että se perustuu työperäiseen teollisuuden tuottamaan meluun, joka ei sisällä musiikin sisältämiä harmonisia aineksia. Lisäksi tuo raja-arvo perustuu siihen, että sille altistutaan 8 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa koko työelämän ajan. Siis: kun käymme festareilla viihtymässä, emme harrasta sitä edellä mainitulla tavalla. Tämähän todetaan Sosiaali- ja Terveysministeriön laatimassa Asumisterveysohjeessa. Oheisena linkki: http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho … kaisut/asumistervohje/astervoh.pdf. Melu on käsitelty luvussa 5. Siinä mielessä Musamiehen lainaus Työterveyslaitoksen sivuilta ei ole relevantti ellemme puhu ammattiaan harjoittavasta muusikosta. Ymmärsin kuitenkin, että tässä keskustelussa puhutaan musiikin kuuntelua harrastavan yleisön altistuksesta. Erään työsuojelualan ammattilaisen kanssa keskusteltuani hän totesi mm. että musiikista johtuvan melun haitta-astetta ei ole voitu tieteellisesti arvioida johtuen siitä, että ala on vielä niin nuori. Riittävän pitkää otantaa tieteellisten päätelmien tekemiseksi ei ole ollut mahdollista tehdä. Englannissa on vissiin käynnistymässä/tekeillä aiheesta tutkimus. Odotellaan…
 
Ylipäätään nämä keskustelut tuntuvat menevän juupas-eipäs -nokittelutyyppiseksi jankkaamiseksi jossa ajoittain taas nämä äänityöläiset saavat kuraa silmilleen oikein kunnolla. Tässä mielessä ymmärrän esim. tällä palstalla kirjoittavien äänimiesten tuohtumisen. Joillakin tuntuu olevan se harhaluulo, ettei tähän asiaan ole millään tahoilla paneuduttu mitenkään. Uskokaa tai älkää, kyllä äänimiesten keskuudessa näistä asioista keskustellaan vakavasti ja yritetään löytää ratkaisu, jotta yleisö voisi kuunnella musiikkia konserteissa turvallisin mielin. Voin kertoa, että jos ongelman ratkaisu olisi niin yksinkertainen kuin tässäkin keskustelussa on annettu ymmärtää, kyllä se olisi jo toteutettu. Toisaalta kun asiaa tarkastellaan Asumisterveysohjeesta otetun lainauksen valossa, suurimmassa osassa konsertteja ei kuulovaurion riskiä juuri ole.
 
Lopuksi; miksaajat joutuvat tekemään työtään aika lukuisten muidenkin reunaehtojen puitteissa ja ehdoilla kuin pelkästään tämä äänenpaineen määrä. En nyt ala tässä niitä erittelemään, koska tämä jupina on jo tarpeeksi pitkä muutenkin. Kun hän siellä yleisön joukossa työtään tekee, niin pyrkimyshän on tietysti on, että yleisölle kaiuttimista vyöryvä materiaali olisi balanssissa ja äänenpaineeltaan oikeantasoisena.
 
En nyt nyt viitsi kätkeytyä nimimerkin suojiin, vaan laitan oikean nimeni tuohon alle. Jos joskus meikäläistä keikoilla näette, vaihdan mielelläni mielipiteitä aiheesta (jos vain siihen suinkin on aikaa).
 
Jorma ”Tipi” Tikka

Kiitos J.T. hyvästä kirjoituksesta!
 
Keikka vedettiin ja asiat tuntuivat toimivan. Äänenpainetasot pyörivät siinä 82-92 dBA välillä. Keikan jälkeen sain jopa kutsun Ray-sedän juttusille backstagelle, jossa hän vuolaasti kiitteli kättelyiden ja halausten kera meikäläistä tehdystä työstä. Bändin jätkien mukaan tällainen käytös oli kuulemma erittäin harvinaista häneltä, joten hivelihän se… Seuraavan päivän lehdessä muuten kiiteltiin, mutta äänentoisto haukuttiin ponnettomaksi. Että näin. Kun sitten mennään niillä tasoilla, jotka esim. Musamiehelle kelpaavat, kyytiä tulee lehtien palstoilla olan takaa. Yksi lisämauste tälläkin keikalla olivat ne ihmiset, jotka saavat lippunsa ilmaiseksi ja joita ei koko homma edes kiinnosta. Kivempaa on vetää baarissa viinaa ja huutaa kavereiden kanssa katsomossa ja pilata niiden ihmisten nautinto, jotka oikeasti haluavat kuunnella.
 
Noihin volakysymyksiin minulla liittyy sellainen asia, että kun mennään musiikkia kuuntelemaan, on syytä osata käyttäytyä, eikä yleisönä ollessa tarvi ruveta vetämään mitään omaa showta esim. huutelemalla asiattomuuksia.
 
Tämä on yksi syy miksi en niin kauhean innostunut ole pyörimään rock konserteissa ja tapahtumissa koska niissä on yleisön joukossa useammin käytösongelmaisia kuin muun musiikin piirissä.
 
Minun mielestä kännisten pullojen heittelijöiden toivomukseen volan lujemmalle laittamisesta ei tarvi kovin suurella vakavuudella suhtautua - puhumattakoon muiden päihteiden nappailijoiden.
 
Musiikkielämys on parhaimmillaan kun yleisö käyttäytyy asiallisesti ja korrektisti. Onkohan tällä joku korrelaatio sosioekonomisen statuksen ja iän kanssa?
 
En ole koskaan kuullut valitettavan, että Savonlinnan oopperajuhlilla yleisö häiriköi aiheuttamalla vaaraa ja meluamalla asiattomasti.

Musiikkielämys on parhaimmillaan kun yleisö käyttäytyy asiallisesti ja korrektisti. Onkohan tällä joku korrelaatio sosioekonomisen statuksen ja iän kanssa?
 
kyllä varmasti näin on. ja vahva usko Jeesukseen ehkäpä vielä?
 
J.T:lle plussaa, hyvin kirjoitettu!

En ole koskaan kuullut valitettavan, että Savonlinnan oopperajuhlilla yleisö häiriköi aiheuttamalla vaaraa ja meluamalla asiattomasti.
 
Valitettavasti kyseisiin pirskeisiin ei ikinä kutsuta bändejä joita haluaisin nähdä ja kuulla.

Valitettavasti kyseisiin pirskeisiin ei ikinä kutsuta bändejä joita haluaisin nähdä ja kuulla.
 
Miten olis Savoy-teatteri Helsingissä tai Sibeliustalo Lahdessa?

Miten olis Savoy-teatteri Helsingissä tai Sibeliustalo Lahdessa?
 
Miksei.Ei tarttis Slayeria aina käydä jäähallissa kattoo.Saisitsä järkättyä?

Miksei.Ei tarttis Slayeria aina käydä jäähallissa kattoo.Saisitsä järkättyä?
 
En mä järkkäile bändejä mihkään. Ehkä jotain tasokasta vaihtoehto-ohjelmaa voisi löytyä Vanhasta Jukosta Lahdesta.
 
Slayerista en ole koskaan kuullutkaan... sensijaan Klaus Wunderlich kuuluu suosikkeihini!

Hyvä kirjoitus J.T:ltä. Pariin seikkaan kuitenkin kiinnittäisin huomiota.
 
. Tuo Jamin kammoama sound-check
 
Tehtiinkö jumputtamalla basaria varttitunti, muita pönttöjä samanverran, revittämällä kitaroita vartin? Ja oliko lopputulos perseestä? Yhtä puuroa 125db:llä? Tälläistä saundzekkiä kammoan. Toisenlaisen zekin teen itsekkin joka kerta.
 
Ylipäätään nämä keskustelut tuntuvat menevän juupas-eipäs -nokittelutyyppiseksi jankkaamiseksi jossa ajoittain taas nämä äänityöläiset saavat kuraa silmilleen oikein kunnolla. Tässä mielessä ymmärrän esim. tällä palstalla kirjoittavien äänimiesten tuohtumisen.
 
Miksi menee nokitteluksi? Voisko yks syy olla siinä että äänimiehet tulee silmille kun sanoo että turhan kovaa tulee. Sunkin pitkässä jutussa et kertaakaan sanonut että missään koskaan olis tullu liian kovaa. Paljon oli esimerkkejä siitä että on liian hiljaa tullut. Minusta tuo ei vastaa todellisuutta. Voit tietysti olla se todella ammattitaitoinen poikkeus äänimiesten joukossa joka reagoi kun joku pitelee korviaan. Moni heistä ei reagoi vaikka yleisö äänestää jaloillaan. Siksi on hyvä että asiasta puhutaan. Ei siitä hyvien miksaajien tarvitsisi vetää hernettä nenään.
 
On näitä tyylisuuntia joissa kuuluukin tulla kovaa. Ja pitää olla tulpat päässä kun elämykseen kuuluu fyysinen tuntemus. Mutta että aina ja joka paikassa ja joka musalle tuo on muodostunut standardiksi, on väärin. Tämä ei nyt koske J.T:tä eikä Roudaria. Teidän desibelit nyt tiedän omieni lisäksi. Valitettavan paljon on sitten niitä toisenlaisia äänimiehiä.

Tehtiinkö jumputtamalla basaria varttitunti, muita pönttöjä samanverran, revittämällä kitaroita vartin?
 
Ei.
 
Ja oliko lopputulos perseestä?
 
Itse olen vähän jäävi arvioimaan sitä. Paikalla ollut yleisö olisi parempi kommentoimaan siitä.
 
Yhtä puuroa 125db:llä?
 
Tuollaista "vauhtia" ei menty.
 
Sunkin pitkässä jutussa et kertaakaan sanonut että missään koskaan olis tullu liian kovaa. Paljon oli esimerkkejä siitä että on liian hiljaa tullut.
 
Niissä tapahtumissa, joilla olen ollut töissä ei ylilyöntejä juuri ole ollut. En nyt mielestäni antanut kuin yhden esimerkin siitä, kun mentiin "hiljaa". Nuo Limp Bizkit ja Rammstein -keikat olivat mielestäni "sopivasti".
 
Minusta tuo ei vastaa todellisuutta.
 
Faktoja ne kuitenkin ovat. Katselin tolleen nopeasti omista mittauksistani pahimmat ylilyönnit. Vuosien 2000 - 2003 välilllä olen avustanut 188 bändiä/artistiryhmää. Näistä 13 on mennyt keskiarvoltaan yli 100 dB(A) josta voi jo sanoa, että on menty KOVAA!!! Ja niille, jotka nyt alkaa epäillä mittausten luotettavuutta, käytössä on ollut B&K:n integroiva mittauslaite, joka on myöskin kalibroitu asianmukaisesti.
 
Voit tietysti olla se todella ammattitaitoinen poikkeus äänimiesten joukossa joka reagoi kun joku pitelee korviaan.
 
En pidä itseäni mitenkään poikkeuksellisena tässä mielessä. Kuten aiemmin totesin, kyllä niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin äänihemmot lähes aina tiedustelevat, missä rajat menee. Erittäin monet vielä keikan aikana kysyvät, tuleeko liian lujaa.
 
Ei siitä hyvien miksaajien tarvitsisi vetää hernettä nenään.
 
Olen vain välillä huolestunut, kun asioita yleistetään koko ammattikuntaan.

Olen vain välillä huolestunut, kun asioita yleistetään koko ammattikuntaan.
 
Nettikeskustelut on aina karrikointia, provoa, rankkaa yleistämistä. Myös toisen ymmärtämättömiä vertauksia, metaforia, vitsejä. Näistä se riita syntyy. Itse asiasta voidaan olla hyvinkin samaa mieltä. Tosiammattilainen kyllä osaa tuoda oman näkemyksensä asiallisesti esille.
 
Uskon että viihtyisin hyvin keikoillasi. Riippuu tietysti äänen laadusta. Ei pelkkä desibeli tee autuaaksi.

 
En pidä itseäni mitenkään poikkeuksellisena tässä mielessä. Kuten aiemmin totesin, kyllä niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin äänihemmot lähes aina tiedustelevat, missä rajat menee. Erittäin monet vielä keikan aikana kysyvät, tuleeko liian lujaa.
 

 
Olen vain välillä huolestunut, kun asioita yleistetään koko ammattikuntaan.
Joo,Jami ,mäkin olen ollut jonku verran tuolla lavanpäässä milloin mitäkin tekemässä,oon kasannu Ray Charlesille lavaa(ei tosin sama keikka),ja on tullu soitettuakin noilla festareilla. Lähes joka kerta mä oon kuullu mä oon kuullu kun äijät on vaihtanu esim backstagella info siitä mitkä on rajat ulospäin. Siihen on nimittäin sellanenkin vaikutin kun raha elikkä hillo. Noista festarikeikoista maksetaan sen verran paalua että kukaan ei halua jättää sitä keikkaa ja sen sujumista poliisimestarin päätäntävallan alle. Joskus festareillakin on tosin aina uusia reippaita yrittäjiä jotka myös unohtavat maksaa bändit ja PA:t. Vaasassakin tais olla semmonen kaveri että oli uus yrittäjä joka vuosi :-)

Festareilta on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Aika fiftyfifty. Toki meininki on vuosien saatossa kehittynyt huomattavasti. Ehkä mun huono kuva tuleekin enemmän noista pikkupaikkojen keikoista. Tosin siellä on ne samat bändit kuin festareillakin mutta miksaaja ei enää edustakkaan maan huippua.
Useinkin lienee siellä se sama miksaaja mutta ne keikkamestat ei o ehkä ihan maan huippua. Peurunka esim. tommoselle jonkunmoista suomipoppi rytkettä soittavalle pändille on liikaa ja yks kerta onkin riittänyt mulle sitä hommaa. ihan haitaripartiolla oon siellä käynyt sen jälkeenkin.
Toisaalta,sehän on ihan kiva ja rauhallinen paikka se Peurunka,mitä nyt illalla ois kiva jos ois vähän menoa....

No eihän se varmasti Meijun vika olekaan!
 
Lahdessa on jättimäisen näyttävän suihkulähteen yhteydessä äänentoistojärjestelmä, jolla saadaan jämäkkä hyvä saundi laajahkolle alueelle. Suihkulähde toimii musiikin tahdissa.
http://www.lahtienergia.fi/index.asp?init=1&initID=9609
 
"Musiikkikaiuttimia on alueella kahdeksan ja niiden yhteisteho on n. 10.000 wattia. Urkuesitysten musiikkina kuullaan klassista-, musikaali-, elokuva- ja pop-musiikkia."
 
Siellä tosiaan ämyrit sojottaa usemman metrin korkeiden tolppien päässä kahdeksaan eri suuntaan ja musiikki kuuluu vähintäänkin riittävästi, mutta tuskin siellä kuitenkaan korvatulppia tarvii.
 
onneks se on oli nyt pikän aikaa poissa käytöstä... ne mauttomat musavalinnat kuului holtittoman kauas...

onneks se on oli nyt pikän aikaa poissa käytöstä... ne mauttomat musavalinnat kuului holtittoman kauas...
 
Ehkä musavalinnat voisi olla monipuolisempiakin.

...Ehkä mun huono kuva tuleekin enemmän noista pikkupaikkojen keikoista. Tosin siellä on ne samat bändit kuin festareillakin mutta miksaaja ei enää edustakkaan maan huippua...
 
Nii, mullekin tuli mieleen ekana se että ne huonot kokemukset yleensä johtuu äänimiesten ammattitaidottomuudesta (joka pitää sisällään välinpitämättömyyden ja kaikki muutkin täällä jo luetellut adjektiivit). Yleensä nuo Suomen isommat firmat hoitavat erittäin asiallisesti tilanteet, kun taas nämä pienemmät mokailevatkin oikein urakalla. Aika helposti näkee keikkatilanteissakin kumpien kanssa on tekemisissä, jo ihan käyttäytymisestä ja parista ensimmäisestä sanasta. Joka alalla tuntuu olevan nämä omat ammattitaidottomat, valitettavasti.
 
Täälläkin pitäisi ihmisten muistaa että hajontaa löytyy myös tänne kirjoittajista, ettei heti kärkeen provosoiduta liikaa..