Yleistä keskustelua musiikista ›

Tarttis varmaan ottaa härkää sarvista ja tutustua tähän skeneen tarkemmin. Kuka ottaisi vastuun?
 
Tuolta vähän osviittaa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=40579
 
EDIT: Itse olen kuunnellut viime aikoina lähinnä "The Goldwax story" vol 1 ja vol 2 -levyjä. Erittäin mainiota tavaraa, mm. James Carr, O.V. Wright, Barbara Perry, Percy Milem jne.

Mikähän se "tapa" mahtaa sitten olla? Kun olen monasti törmännyt käsitteisiin, mitkä eivät oikein vastaa elämää. Niinkuin nyt tämä "rankka". Tai "kaunis" tai "erotiikka" tms.
 
Tai "blues". Tai sitten "rockŽn roll". Nää jälkimmäiset monasti ikävällä tavalla sekotetaan näköiskuvaan, niinkuin "rankkakin", niinkuin sulle nyt näyttäisi käyneen.
 
Eivät vastaa elämää? Ehkäpä sormusen käsitys elämästä on poikkeava. Muut puhuu ihan luontevasti toisiaan ymmärtäen noilla termeillä joita sormunen kuvaa "käsitteillä mitkä eivät oikein vastaa elämää". Jospa ne ei vastaa ainoastaan sormusen käsitystä elämästä.???

Iskeekö Rock takaisin ?

Täällä jauhetaan tätä, ei-rokkarit ovat sitten hirveän ärsyyntyneitä siitä, että musiikkilehdistö vaahtoaa pelkästään Darknesseista, Hiveseistä ym. hyvin perinteisistä kitararokkijutuista eikä indieräpistä ja -teknosta ollenkaan?

Täällä jauhetaan tätä, ei-rokkarit ovat sitten hirveän ärsyyntyneitä siitä, että musiikkilehdistö vaahtoaa pelkästään Darknesseista, Hiveseistä ym. hyvin perinteisistä kitararokkijutuista eikä indieräpistä ja -teknosta ollenkaan?
 
No kyllä niistä hiveseistä ja strokeseista on rokkaritkin ärsyyntyneitä. Kys bändien perinnetietoisuus kun on jäänyt lähinnä apinoinnin tasolle.

Tässä olen Jannun kanssa samaa mieltä vaikka olenkin ikuisesti katkera sen spoilauksesta.

En ymmärrä näitä tyyppejä, jotka haikailevat vanhojen hyvien rokkivuosien perään, mutta haukkuvat heti kaikki bändit, jotka vetävät sille ajalle tyypillistä rokkia, matkijoiksi.

Itse luulen, että rock ei iske takaisin. Rock on ollut ja mennyt. Tämän päivän rock-pohjalta punnertava kaarti peilaa olemistaan levymyynnin ja viestimissä näkyvyytensä kautta. Ylitse jäävä luppoaika menee jonkin turruttavan tietsikkapelin parissa tms.
 
Painopiste on siirtynyt itse musasta jonnekin muualle ja lievästi itsensä likoonkin laittavat aktit tuntuvat jollain lailla "peilinedessäopetelluilta." Nykypäivän rock on aikamoista esittämistä.

Itse luulen, että rock ei iske takaisin. Rock on ollut ja mennyt. Tämän päivän rock-pohjalta punnertava kaarti peilaa olemistaan levymyynnin ja viestimissä näkyvyytensä kautta. Ylitse jäävä luppoaika menee jonkin turruttavan tietsikkapelin parissa tms.
 
Painopiste on siirtynyt itse musasta jonnekin muualle ja lievästi itsensä likoonkin laittavat aktit tuntuvat jollain lailla "peilinedessäopetelluilta." Nykypäivän rock on aikamoista esittämistä.
 
Ossi, pentele! Kyllä se iskee, joka hetki! Mutta nopeasti muuttuvalla tavalla. Jos ajatellaan rokin ydinideaksi se, että shokeerataan yläluokkaa, hallitsevaa eliittiä ja tehdään hitonmoinen numero maailman vääryyksistä, ja ennen kaikkea se että soittajilla on hiton kivaa ja tekevät lauluja suoraan sydämestä, niin vaikka se habitus muuttuukin niin kaikki yllämainitut tunnutmerkit tulevat käytäntöön, ajankohdasta riippumatta kenties semioottisin eroin.
 
A perfect Circle ja Rage against the Machine ovat nostaneet rokin poliittisen puolen ja sodanvastaisuuden sekä antiauktoriteettisuuden. Korn tempaisi insestistä uuden tavan shokeerata, oikeastaan vielä tehokkaammin kuin hevin (joka sekin on "rokkia") tarkoituksellinen shokkaus tyyliin Deicide: "Sin my soul, bless with fire, throne of stone, SATAN!!!" joka sekin silkkaa provosointia. Pearl Jam kävi vuosikausia oikeustaistelua keikkamyyjää vastaan kun oli sitä mieltä että saatanan saatana, yli kahden kympin ei meidän keikat saa maksaa kuluttajalle.
Limp Bizkit tajusi rokin ja räpin yhteisvaikutuksen ja sen kapina-arvon.
Layne Staley kuoli oletettavasti heroiiniin. Kerkesi olla viikkoja kuolleena ennen kuin naapurit valitti kytille hajusta. Voiko ankeampaa tapaa ollakaan? Kyuss-queens of the stoneagen kaverit vetävät kamaa kuin viisitoistavuotiaat rippikoulussa. Ja jätkien desert sessions on edelleen amerikan ammattimuusikoiden lempitapahtuma, jossa vain kuosataan ja tehdään rehellistä huumemusiikkia ihan vitun sekaisin.
 
U2, ja sen humanitaarinen toiminta viimeiset sata vuotta?
 
GnR:stä ei tarvitse edes puhua. Aerosmithistä sanottiin joskus että tekivät maailman parhaat roklevyt, ja sitten lopettivat kuosaamisen. Entäs Scott Weiland? Aivan varmasti seuraava rokmarttyyri.
 
Kahdeksankymmenluvun pohjanoteerauksista en mene sanomaan mitään hyvää. Silloin ei hommat natsanneet rokilla.
 
Mä istun mun niittykedolla ja kuuntelen Stone temple pilotsin plushin tai Alice in Chainsin roosterin ja saatan hieman sienipäissäni punkkupullon kanssa nätti tyttö sylissäni poltella vaikka vähän pilveä ja samalla katsella auringonlaskua ja kuulla samanlaista vilpittömyyttä musiikissa, joka tehtiin minun sukupuolelleni kuin te vanhat kaverit silloin kun rok oli rokkia eikä mitään MTV-roskaa, ja olla vaan niin helvetin tyytyväinen maailmaan, että jotkut sentään antavat sille tarkoituksen.
 
Kyllä rok elää. Minulle ainakin.

Ossi, pentele! Kyllä se iskee, joka hetki! Mutta nopeasti muuttuvalla tavalla.
 
Tuo "nopeasti muuttuvalla tavalla" pisti miettimään.
 
Eikö itseasiassa enää kiinnosta? Eikö jaksa/viitsi yrittää pysyä kiinni ajan hermolla? Olenko juutahtanut johonkin jo olleeseen ja menneeseen?
 
On pakko mutustella asiaa ajan sekä ajatuksen kanssa.

MrQ: Kahdeksankymmenluvun pohjanoteerauksista en mene sanomaan mitään hyvää. Silloin ei hommat natsanneet rokilla.
 
Miltä pohjalta sä oikein vedät näitä juttujasi? 80-lukuhan oli yli puoliväliin "I care so much I don't care at all". Ja mä en puhu mistään tukkahevistä tai S-A-W - popista. ;-)

Rock elää ja voi hyvin imho.

Mä näen rokin elävän, mutten valtavirrassa. Tuskin enää rehellinen rock-bändi laittaa maailmaa polvilleen samalla tavalla kuin GN`R tai Nirvana aikoinaan.
 
Mutta jos rock ajatellaan juuri yhteiskunnan "ravisteluksi" niin kyllähän se onnistuu. Minä en vain välttämättä tykkää niistä ravistelijoista.

Kahdeksankymmenluvun pohjanoteerauksista en mene sanomaan mitään hyvää. Silloin ei hommat natsanneet rokilla.
 
väärin.

Tuo "nopeasti muuttuvalla tavalla" pisti miettimään.
 
Eikö itseasiassa enää kiinnosta? Eikö jaksa/viitsi yrittää pysyä kiinni ajan hermolla? Olenko juutahtanut johonkin jo olleeseen ja menneeseen?
 
On pakko mutustella asiaa ajan sekä ajatuksen kanssa.
 
etsitkö väärästä paikasta? en usko, että enää voi löytää mitään kovin mielenkiintoista valtamedioiden kautta...
 
sähän oot netissä? käytä sitä...

Mä en ymmärrä niitä jotka haikailevat rokin uusiutumisen, tai uuden musiikkityylin joka "korvaisi" rokin perään.
 
Musiikkityyli syntyi 50-luvulla nuorison kapinan, seksuaalisen vapautumisen ja sukupolvienvälisen kuilun keskellä. Ja se symbolisoi sitä, kuten Jazz symbolisoi kaupungistumista, elintason nousua ja ihmisten lisääntynyttä vapaa-aikaa 20-luvulla.
Uudet musiikkityylit kuvastavat omaa aikaansa, ei nykyään ole sukupolvien välistä kuilua eikä mitään seksuaalista vallankumousta päällä, eli ei voi tulla uutta rokkia tai uudistunutta rokkia joka symbolisoisi samoja asioita.
 
No menipä teoreettiseksi...

Uudet musiikkityylit kuvastavat omaa aikaansa, ei nykyään ole sukupolvien välistä kuilua eikä mitään seksuaalista vallankumousta päällä, eli ei voi tulla uutta rokkia tai uudistunutta rokkia joka symbolisoisi samoja asioita.
 
Eikö nyt ole mitään sellaista ilmiötä, jota joku uusi musiikintyyli voisi symbolisoida?

Eikö nyt ole mitään sellaista ilmiötä, jota joku uusi musiikintyyli voisi symbolisoida?
 
Varmaan konemusiikin nousu liittyy tietotekniikan kehitykseen, mutta mä en tiedä onko liittyykö siihen samalla tavalla ihmisten elämää mullistavia juttuja kuin kaupungistumiseen tai vapaaseen seksiin.
Samat asiat joita on tehty ennenkin, tehdään nyt digitaalisesti.

Totta puhut! Ainoa ongelma on se, että The Darknessin kaltaisia uusia, todellisia rock-bändejä on vain liian harvassa. Lisää vain samalla asenteella ja omalla tyylillä veivaavia bändejä niin hyvä tulee.
 
omalla tyylillä :)