Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olisi kiva saada tietää nk. nykymusiikin (klassisen musiikin) säveltäjien syitä säveltää musiikkia joka inhottaa kuunnella. Miksi pitää kirjoittaa niin vaikeata tilutusta, että muusikot repivät hiukset päästään harjoitellessaan mahdottomuuksia. Kaikki kirjoitetaan etumerkittömään "sävellajiin" lisäten tilapäisiä alennus-, ylennys- ja masennusmerkkejä. Lopputulos on riipivää . Miksi ?

Olisi kiva saada tietää nk. nykymusiikin (klassisen musiikin) säveltäjien syitä säveltää musiikkia joka inhottaa kuunnella.
 
Se on vähän kuin rokki ennen tai räppi nykyään. Turhauttavaa junnata paikallaan. Kiva, kun joku tekee uutta. Tietysti se pelottaa monia, kun ei ole sitä tuttua ja turvallista.
 
Miksi pitää kirjoittaa niin vaikeata tilutusta, että muusikot repivät hiukset päästään harjoitellessaan mahdottomuuksia.
 
Kertakaikkiaan hyvä kysymys. Tuo todellakin oli eräs muoti-ilmiö, mutta nyt ollaan menossa siitä trendistä ulos. Onneksi. Olisiko mahdollisia syitä soittimien rajojen ja mahdollisuuksien etsiminen ja kokeilu, sekä katsoa, mitä maailman kovatasoisin soittaja sanoo jutusta, kun ei menekkään.
 
Kaikki kirjoitetaan etumerkittömään "sävellajiin" lisäten tilapäisiä alennus-, ylennys- ja masennusmerkkejä.
 
Tilanteen mukaan. Itse käytän niitä etumerkintöjä silloin, kun koen tarpeelliseksi, eli tonaalisessa ja modaalisessa. Mutta jos kappale ei liiku noilla asteikoilla, vaan esim. synteettisillä, tms., tai moduloi tahdin välein etumerkintä vain tekee asian sekavammaksi, eikä palvele tarkoitustaan.
 
Lopputulos on riipivää .
 
On kaunista. On myös erilaisella estetiikalla kaunista. On myös riipivää, mutta sitäkin vaikuttavampaa.
 
Miksi ?
 
Miksi ei? Minua puuduttaisi paikallaan junnaus.

Hörhö antoi kyllä tyhjentävän vastauksen...

Itseasiassa mietin tuota juttua äsken matkalla automaatille ja alkoon. Sain parikin ajatusta. Ensinnäkin tämä on vielä sitä vaihetta, kun asia on niin uutta, että ihan jo ennakkoluuloja ruokitaan. Muistan, kun ala-asteella musiikinopettajamme esitteli meille eri tyylejä ja katsoi tarpeelliseksi mainita nykymusiikinkin. Hän soitti meille Saariahon balettia maa ja varusti sen kutakuinkin näin: "Sitten on tämmöistäkin. Jotkut pitävät tätäkin musiikkina ja jotkut eivät. Eräs tyttö vuosi sitten soittaessani tätä levyä alkoi repiä hiuksia päästään ja huutamaan suoraa kurkkua, katkaise se." Ja kiekko pyörimään.
 
Debussy, Ravel, Stravinski, Messiaen, Milhaud, jne. ovat jo yleisen mielipiteen mukaan siedettäviä. Sensijaan atonaalisuuteen ei vielä olla mukauduttu. Se tuli toisaalta niin äkkiä, että olisi varmaankin saanut nopeammin jalansijaa, jos olisi vähän aikaa vielä ennen sitä pyöritelty polytonaalisuutta, modaalisuutta, synteettisiä asteikoita, jne.
 
Toinen wanhasta musiikista poikkeava hommeli on hajanainen estetiikan kenttä. Säveltäjäkohtaisien erojen lisäksi on teoskohtaisestikin samalla säveltäjällä päinvastaisia estetiikkoja, joten tämä voi vaikeuttaa kuuntelemista. Aikaisemmin vain mentiin yhtenäisen linjan mukaan eteenpäin, mutta nykymusiikki hajautui. Vrt. vaikka Saariaho(dynamiikka ja sointivärit) vs. Heininen(jälkisarjallinen dodekafonia). Tai ihan vaikkapa yhdeltä säveltäjältä Ligetin Atmospheres(kenttätekniikka, eli vellovan äänimassan sointiväri) vs. pianokonsertto(afrikkalaista rytmiikkaa).

Herra avantgarde. Minulla on koneella tuollainen tiedosto; kun Overture - Atmospheres. Pituus noin vajaa kolme minuuttia. Onko tuo se ko. teos vai pelkkä osa siitä?

Herra avantgarde. Minulla on koneella tuollainen tiedosto; kun Overture - Atmospheres. Pituus noin vajaa kolme minuuttia. Onko tuo se ko. teos vai pelkkä osa siitä?
 
Kai se kokonaiskesto on jotain kymmenisen minuuttia. Tuossa on pari minuuttia jostain välistä: http://www.schott-cms.com/nocache/gyl/werke/6,9e58b5f4ae7.html

Kiitos nimimerkki hörhölle hyvästä vastauksesta ! Voisit käyttää ihan omaa nimeäsikin ...
Miten nykymusiikin säveltäjä toisi esiin suomalaisia tuntemuksia, jos pitäisi säveltää isänmaallinen biisi ? Kuten Sibelius sai esiin Finlandialla ym.

Kiitos nimimerkki hörhölle hyvästä vastauksesta ! Voisit käyttää ihan omaa nimeäsikin ...
 
No jos jotakuta muka oikeasti kiinnostaa, niin kyllä se löytyy ihan yhden klikkauksen päästä.
 
Miten nykymusiikin säveltäjä toisi esiin suomalaisia tuntemuksia, jos pitäisi säveltää isänmaallinen biisi ? Kuten Sibelius sai esiin Finlandialla ym.
 
Hyvin paljon vaihtoehtoja.
 
Isänmaallinen tuntemus välittyy musiikissa viittauksella ko. valtioon ja romantisoimalla sitä mielikuvaa. Mm. Sibelius nimesi kappaleensa Finlandiaksi(paitsi kantaesitys, jolloin täällä oli neuvostomiehitys ja kappale kiellettiin, jolloin se esitettiin nimellä fantasia), joka itsessään viittaa tähän valtioon. Myöskin VA Koskenniemen sanat tuohon hymniin(vaikka Sibbe ei halunnut tuota laulettavaksi, kukapa ei tuntisi sanoja) tuovat isänmaallisen sisällön. Sitten absoluuttinen musiikillinen sisältö onkin vain romanttista hehkutusta.
 
Sensijaan, jos ainoastaan musiikin keinoin haluaisin viitata ymmärrettävästi johonkin valtioon, asia monimutkaistuu. Täytyisi miettiä, mitä musiikillisia elementtejä voitaisiin yhdistää mielikuvaan valtiosta. Lainat kansanmusiikista ja niiden tuominen uuteen ympäristöön lienevät yleisintä. Tätä on todella paljon varmaankin jokaisella säveltäjällä. Siihen, miten tätä taidemusiikin keinoin romantisoidaan onkin sitten aivan mahdottomasti vaihtoehtoja(millaista harmoniaa, rytmiikkaa, jne. käytetään).
 
On toki muitakin vaihtoehtoja. Mm. ko. alueen luonnon kuvaus. Se voidaan tehdä vaikkapa ohjelmamusiikin keinoin, eli esim. matkitaan jollain soittimella tai soitinryhmällä jotain eläintä. Tuo oli vain esimerkki. Kauneimpia suomalaisia luontokuvia, joita olen kuullut on Eino-Juhani Rautavaaran Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille. Siinä tulee nauhalta Ylen arkistoista koostettuja lintujen ääniä, joille orkesteri on sävelletty kontrapunktiksi(vastaääneksi). Tai toinen esimerkki on Kalevi Ahon luostosinfonia, joka kantaesitettiin lapin tunturilla ja tuulen humina, yms. tuovat lisänsä teokseen.
 
Jos keksit, mikä muu voisi tuoda jonkin maan mieleen ja mitä voisi musiikilla yrittää kuvailla, niin samalla tavalla. Teollisuuskaupunki soi luultavasti jollain koneiden jyskytyksellä, kellokauppa tikittää, avaruudessa piippaa ja kohisee MIR, sekä merenrannalla kohisee aaltoja.
 
Loppujen lopuksi vastasin tähän aivan perinteisesti romanttisen säveltäjän kannalta. Molemmat toimisivat samoin. Nykysäveltäjä vain käyttäisi hieman erilaista harmoniaa ja rytmiikkaa, sekä uusia elementtejä, kuten vaikkapa linnunlaulu nauhalta ja orkesteri muistuttamaan noita ääniä ilman klassista harmoniaa, kuten Rautavaaran tapauksessa. Mutta periaate on kaikilla sama tyylikaudesta ja koulukunnasta riippumatta.