Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Juu-u! No, mutta mites noitten muitten kysymieni asioiden kanssa, oi guru? ;8

Notta vastaillaan sitten, vaikka guruudesta kaukana ollaankin.
 
Onko tämä jotenkin puolueellinen mielipide omaa vehjettänsä puoltamaan, vai kannattaisiko B C:n sijaan ja entäpä hintaerot?
 
Notta puolueellisuutta ei ollut havaittavissa. C B:n sijaan. Hintaero C:n ja B:n välillä (siis kun uutena ostetaan) on parisen sataa. Käytettynä B:tä voi saada aika kohtuullisen halvalla, joten parhaillaan voi saada kaksi käytettyä B:tä C:n hinnalla.
 
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että uudessa vehkeessä on takuut sun muut. Peikkona pimeillä käytävillä lymyää se seikka, että Virukset sisältävät jonkin verran pikkuvikoja, joita pahimmassa tapauksessa joudutaan korjauttamaan Saksilandiassa.
 
B:tä ei tahdo oikein löytyä netistäkään (suomessa, uutena mielell.) eikä tuo C:kään desktoppina hinnallaan mikään ylivoimainen este olisi...
 
Tehdään niin, että osta sinä kC ja sitten vaihda se minun kB:n kanssa päikseen. Näin saat hyvän mielen.
 
Ja vielä semmoinen juttuhuttu tuli mieleeni, että löytyyköhän mitään motion-sekvenssiä, jolla pystyy laittamaan muistiin nappulanväännöt yms., kuin esim. Korgin Electribeissä?
 
Notta tähän en osaa vastata, siis jos puhe hardwaresta.
 
Ja ihan rautapuolella pelaillessani, niin olisikohan kannattavampi ostaa koskettimellinen versio vai desktop (sekvensserinä yammun rm1x), ihan siis, että tukeeko pelkkä desktop esim. noita aftertoucheja tms.!
 
Koskettimet vai ei-koskettimet. Kas siinä vasta pulma. Liekkö makuasia. Jos omistat jo jonkin hyvän MIDI-koskettimiston, niin silloin desktop voi olla parempi vaihtoehto, mutta jos ei vielä taloudesta löydy koskettimistoa, niin sitten ehdottomasti koskettimillinen versio. Kummatkin tukevat aftertouchia. Täysin identtiset sisukset. Toisesta puuttuu vain koskettimet.

Mitä pikkuvikoja on ? pakko kysyä kun VAat joskus hankita listalla.
 
Kaikkea pientä kummajaistahan sitä on liikkeellä. Useimmissa tapauksissa ongelma on käyttöjärjestelmässä eli esim. nuotit katkeilevat omia aikojaan yms. C:n käyttöjärjestelmä sisältää vielä pieniä bugeja, jotka sitten ajan myötä paljastuvat. B alkaa olemaan jo bugivapaa.
 
Omalle kohdalle sattui rikkinäinen koskettimiston ohjauspiiri, joten korjaukseen meni kuukaudeksi ruuhkan vuoksi. Outoa tapahtumassa oli se, että kyseistä vikaa piti vain esiintyä vanhoissa Indigoissa.
 
No eipä ainakaan tarvitse Accessin palvelua moittia, sillä yhden päivän aikana sain sähköpostin välityksellä hoidettua asiat kuntoon ja laitteen sain huoltoon. Pikkuyritykselle ovat asiakkaat tärkeitä. Uskoisin, että laitteeni olisi vieläkin korjattavana, jos merkki olisi vaikkapa Roland tai Korg.
 
Tästä mukavan aasinsillan kautta aiheeseen: Miksi ihmeessä suuremmat laitevalmsitajat kohtelevat asiakkaita kuin ilmaa. Itselläni ei ole kokemusta muista kuin Accessista, mutta olen kuullut, että esimerkiksi Roland on tunnettu asiakassuhteistaan tyyliin: "Kukas sinä olet? Et taida olla mikään kuluisuus? No sittenhän tässä ei ole mitään kiirettä. Saat tämän härvelin takaisin siinä 2010 heti kevään budjettiselonteon jälkeen.". Tämän jälkeen huollettava laite heitetään johonkin romukoppaan ja unohdetaan sinne. Sitten jos asiakas sattuu vahingossa soittamaan ja kysymään asiasta, niin esitetään, ettei asiasta tiedetä mitään.

Juupajuu. Nyt katteltuani esim. Harmony-Centralin käyttäjien arvosteluja laitteistosta, niin ottaen huomioon kaikenlaisten bugien ilmaantumisesta ja Juhon kommenttien painottamana esiintyvästä hyvästä asiakaspalvelusta jne. tuntuu edelleen olevan tuo KC (tai C) ostoslistani kärjessä. Ongelmathan (mahdolliset sellaiset) ovat potentiaalisimpina selvitettävien asioiden eturintamassa. Ja 16 osainen multitimbraalisuus Korgin EA-1:seen nähden (2-part) tuntuu jo sekin mannapuurolta.