Bänditoiminta ›

Kun vaihtaa kuulosuojaimiin jotka edes suurinpiirtein päästää koko taajuusvasteen läpi, kuulee vaivatta myös monitorikaiuttimesta tulevat äänet. Näin voidaan huomattavasti pudottaa kokonaisvolumea stagella. Tuota käsittääkseni toivoo kaikki miksaajat. Nyt miksaaja saa välineet vahvistaa bändin soiton yleisölle. Kun stage volume ei kohtuuttomasti vuoda suoraan yleisölle.
 
On muuten aika hauskaa, että monen hyvän bändin soundin pilaa se kun monitoreja ajetaan törkiän kovaa (kun on ne tulpat aivoissa asti) ja se monitorien soundi kun kuuluu kivasti myös sinne eteenpäin. Tosin suurin osa monitorien äänestä on siellä edessä sellaista 3-5 sadan hertsin kominaa. Eli tulos voi olla aika mielenkiintoinen.
 
Pitää laittaa laulaja laulamaan ja napsaista monitorit kiinni. Jos etupäässä tuntuu, että jotain oleellista katos, niin sillon on monsku aika kovaa. Omalla bändillä vaihdettiin nappeihin myös tätä ajatellen. Laulusoundi parani varsinkin pienillä kamoilla vedettäessä ihan sairaasti. Ei oo sitä monitorikomoa siellä enää ja homma on taas vähän enemmän etupään ukon hallussa.
 
Muutenkin suosittelen laulajille nappeja (ei niitä apteekin versioita). Muut bändin tyypit ei sitä laulua yleensä tarvi kulmaan niin paljon, että se alkaisi etupäässä häiritä. Laulajille itselleen pitää yleensä laittaa sitä sitten jo liikaa kun eivät muuten kuule. Ja ai kun komisee. Nappeihin sitä voi ajaa mielin määrin, eikä haittaa muita.
 
Juu ja on leikattu niitä taajuuksia kulmista pois jotka kiertää ja komoaa. Ei auta kun liidikulmassa on tökyä 1200 wattia ja se huutaa hoosiannaa.
 
Yks poppari koki just käännytyksen. Tapaus laulaa tosi hiljaa, kun sen tyyli on laulaa hiljaa. Ja tapa. Ensin laitettiin yks kulma. Viritetään se. Ei kuulu, ei sitten millään. Kiertokynnys on koko ajan huulilla. Pannaan toinen kulma. Viritetään kulmat. Ei auta, ei kuulu edelleenkään millään. vinkuu ja vonkuu kun pitää ajaa liian kovaa. Viritetään kulmat uudestaan. Ei auta, pitäisi nostaa niin paljon, että se ei ole mitenkään mahdollista ilman kiertoa.
 
"Meillä olis tuolla muuten napit, että kokeiltaisko ihan huvikseen" Kaveri oli myyty heti. Kolmen vartin säätö loppui kuin seinään. "Aivan uskomaton juttu, miten voikin kuulla näin hyvin laulunsa."
 
Niinpä. Arvatkaa miten paljon parani laulu, laulun puhtaus ja laulusoundi. Aika v*tusti.
 
Kulmien kanssa se vähemmän on enemmän -ajattelu on parasta.(ja lava-asettelu hanskaan ihan ensin.) Kulmaan vain VÄLTTÄMÄTÖN ja vain ehdottoman VÄLTTÄMÄTÖN MÄÄRÄ sitä. Ja just sen verran vaan, että pärjää. Vaikka pelkät laulut ja kiipparit. Backline on siellä instrumenttimonitoreina. Opetelkaa säätämään ja suuntaamaan niitä kitara/bassokamoja niin, että lavalla muutkin kuulee. Mut ei kilpahuudattamalla, vaan maalaisjärjellä. Jos joku tulee kovaa, niin sitä hiljempaa eikä muita kovempaa.
 
Rummut (jotka on vireessä ja SOI) saa muuten tulla aika paljon kovempaa kuin muut soittimet ilman, että ne peittää mitään alleen. Eli ei tartte jättää rumpalia jalkoihin marsustäkillä. Miten se jumps-töks muka voi edes mitään peittää. Peltejäkin on sellaisia, joissa on miellyttävä soundi. Ja isolla lavallakin voi mikittää pelkän haitsun ja komppipellin. Kuunnelkaa ameriikan poikien levyjä. Niissä tuppaa tuo rytmipuoli olemaan aika kovaa mutta miellyttävästi. Ja rummuissakaan ei muut pellit ryskää kun haitsu ja komppipelti vaikka ne olis kaikki mikitetty erikseen.
 
Liverummuissa ottaa muuten usein eniten pannuun se, että komppicrashiksi (siis se mihin hakataan joka ikinen crash-komppi-kertsi) on valittu kaikista koviten soiva pelti. Sitten siihen hakataan joka kertsissä crash-crash-crash-crash! Aaargh. Kun sen mäiskeen sais jotenkin pois...
 
Ajattelis, että rumpalit olis niitä hifistelijöitä, jotka hakee hyviä soundeja ja naputtelee kaikenlaisia soivia esineitä joka paikassa, mutta kyllä se on me kitaristit, jotka niitä soundeja haetaan ja mietitään eniten. Meitähän onkin vissiin eniten. Eikä silti osu sen kummemmin kun muillakaan soittajilla, mutta onko kyse siitä, että vaihtoehtoja on niin pirusti. En kyllä muista kuulleeni basistin nurisevan, että huono soundi, ei lähe ytsejam, ei voi vetää paranoidia vaikka bassosoundiinkin on miljoona variaatiota. Basistit ei vaan tunnu niin kriittisiltä sen soundinsa suhteen. Kyllähän nekin hakee ja hakee. Ite tulee kitistyä vähän väliä, että ei oo tarpeeksi runkkua tai munaa tai teksasia tai whaterver. Ja taas meni toimintatonni uusiin leluihin. Silti ei voi olla varma, että menikö se nyt paremmaksi vai huonommaksi. :D