Media ja viihde ›

Viimeaikoina on lehtien palstoilla käyty taistelua Outi Kosken pojista. Juttu on varmasti herättänyt kaikkien mielissä voimakkaitakin tunteita. Se lienee jokaiselle selvää että poikien etu ja oma tahto olisi pitänyt ottaa jo alusta asti paremmin huomioon. Viimeisimmät käänteet jutussa ovat kuitenkin minussa saaneet aikaan lähinnä kuvotusreaktion.
 
En tässä yhteydessä edes yritä ottaa kantaa siihen mikä olisi pojille parasta. En ole heitä enkä heidän vanhempiaan tavannut kertaakaan. Ainoa ihminen perheestä joka on edes ulkonäöltä tuttu on Outi Koski. Hänhän näkyy lähes päivittäin iltapäivälehtien lööpeissä ja muissa tiedotusvälineissä. Itselläni ei myöskään ole lapsia, joten huoltajuuskiistat ja niihin liittyvät kiemurat eivät ole minulle edes teoriassa tuttuja. Unohdetaan siis nämä seikat tästä keskustelusta ja keskitytään tapauksen muihin, mielestäni melko huolestuttaviin puoliin. Mielipiteet poikien oikeasta ja oikeudenmukaisesta huoltajasta voidaan pistää vaikka toiseen threadiin.
 
Outi Koski on varmasti kokenut joutuneensa oikeusmurhan kohteeksi kun oikeus teki päätöksen poikien luovuttamisesta yhdysvaltalaiselle isälle. Tässä vaiheessa hän on tehnyt taktisesti viisaan ratkaisun ja hankkinut tapaukselle mahdollisimman paljon julkisuutta. Todennäköisesti tarkoituksena on ollut saada kansa ilmaisemaan oikeustajunsa mukainen kanta ja näin painostaa oikeutta muuttamaan päätöksensä. Ja kansa onkin ilmaissut kantansa. On pidetty mielenosoituksia ja kirjoiteltu yleisönosastoille. Oikeuden päätöstä on yleisesti pidetty julmana ja epäoikeudenmukaisena. Etenkin iltapäivälehdet ovat huolehtineet siitä että Outi Kosken ja poikien tarinan jokaiset käänteet ovat varmasti pysyneet ihmisten päivittäisten keskustelujen aiheena.
 
Kun paljastui että lapsia on pidetty piilossa Ristijärvellä kahden median edustajan toimesta, alkoivat minulla hälytyskellot soida. Samat radiovaikuttajat olivat piilotelleet myös Kerstin Campoyn poikia miltei identtisen tapauksen yhteydessä joitain vuosia sitten. Muutenkin tapausten käsittely mediassa (lue: iltapäivälehdissä) on hyvin samankaltaista. Kosken tapauksesta voisi melkein sanoa että jutun käsittelyssä on seurattu Campoyn tapauksen käsikirjoitusta hyvinkin tarkkaan. Ja miksi ei olisi? Kirjoitukset Campoyn taistelusta vetosivat kansaan ja saivat yleisen mielipiteen hänen puolelleen. Tässä jutussa seurataan samaa käsikirjoitusta koska kansan reaktiot olivat jo ennakoitavissa. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä ovat näiden kahden radiovaikuttajan suhteet iltapäivälehtiin. Oliko Ristijärvellä tapahtunut dramaattinen kiinniotto vain uusi luku jännitynäytelmässä? Tuntuu nimittäin aika uskomattomalta että samalla seudulla aikaisemminkin oikeuden päätökseltä lapsia piilottelleet median edustajat ryhtyvät samaan leikkiin uudelleen. Eivätkä edes malttaneet pitää lapsia piilossa, vaan kävivät elokuvateatterissa, kaupassa ja muutenkin ihmisten ilmoilla. Aivan kuin piilossa ei olisi haluttu edes pysyä. Eihän liian pitkään piilossa pysyminen olisikaan ollut tarinan kannalta parasta. Tarvittiin dramaattinen käänne jotta kansa ei unohtaisi tapausta.
 
Tapauksen käsittely etenkin iltapäivälehdissä on myös hälyttävän yksipuolista. On vain Outi Kosken kertoma puoli asioista. Isältä on saatu pari kommenttia mukaan ja ne on piilotettu pieniin laatikoihin sivun nurkkaan. Aina on myös muistettu mainita isän tekemä törkeä vastakaappausyritys. Haluaisinpa nähdä sen lehden joka julkenee tehdä syvällisen henkilöhaastattelun tästä miehestä jonka lapset kaapattiin kaukaiseen Suomeen julman äidin toimesta. Taitaisi olla kaupallinen itsemurha sille lehdelle ainakin tällä hetkellä. Myöhemmin tälläkin jutulla vuollaan varmasti kultaa.
 
Arvatenkin jutun puinti ei pääty tähän. Lapset ovat koko jupakan seurauksena kärsineet varmasti valtavia henkisiä vaurioita. Tämän päivän lööpeissä mukaan kuvaan astuu lääkäri joka antaa taas toivoa lasten jäämisestä Suomeen. Nyt tosin psyykksiin vammoihin vedoten. Mistä nämä vammat ovat sitten tulleet? Ovatko ne isän aiheuttamia? Ovatko ne Suomen oikeuslaitoksen aiheuttamia? Ovatko ne äidin aiheuttamia? Ovatko ne iltapäivälehtien aiheuttamia? Ovatko ne Suomen kansan tiedonjanon ja oikeustajun aiheuttamia? Tätä sietääkin pohtia. Varmaa on että jupakan pitkittäminen ja median pyöritettäväksi luovuttaminen ei ole ollut poikien kannalta paras vaihtoehto. Ainoat jotka tästä draamasta ovat hyötyneet, ovat mediat joiden irtopainoksia ja lähetyksiä me kansan syvien rivien edustajat olemme ahmineet oman oikeustajumme mukaista mielipidettä muodostaessamme. Mitä pojat tästä kaikesta hyötyvät? Ehkä juttu päättyy niin että pojat saavat sittenkin jäädä Suomeen, mutta viettävät nuoruutensa terapiassa ja lääkkeitä popsien. Ehkä he käyvät samat terapiat Yhdysvalloissa ja popsivat siellä samat lääkkeet. Tapahtui niin tai näin, ei ole kuin yksi voittaja: media.
 
Häviäjiä on poikien ja jommankumman vanhemman lisäksi muitakin. Yksi niistä, ei tosin vähäisin, on Suomen oikeusjärjestelmä ja sen kautta yhteiskuntarauha. Eihän tästä ole kovinkaan pitkään kun julkisuudessa viimeksi puhuttiin mediaoikeudenkäynneistä, ja todettiin että oikeuslaitos ei voi alistua heilahtelemaan kulloinkin vallitsevan mielipideilmapiirin mukaisesti. Olisiko se turvallinen tulevaisuus jos Suomesta lakkautettaisiin oikeuslaitos kokonaan ja siirryttäisiin vaikkapa tekstiviestiäänestyksiin oikeusjuttujen ratkaisussa? Kuka silloin saisi parhaiten oikeutta? Todennäköisesti se joka osaisi kaikkein koskettavimmin esittää tarinansa lehtien palstoilla, tai se jolla on parhaat suhteet median edustajiin. Rahallakin saisi varmasti täyden koskematomuuden fyysisestä voimasta puhumattakaan. Jos Suomen kansa saisi oikeustajullaan päättää maan asioista niin silloinhan maahanmuuttajat, mustalaiset, narkomaanit, sivarit ja muu ei niin yleisesti suosittu aines vietäisiin samantien kuopan reunalle niskalaukausta odottelemaan. Jäljelle jääneetkin varmasti keksisivät toisistaankin vaikka mitä epämiellyttävyyksiä. Tuntuuko mukavalta tulevaisuudelta? Ei ainakaan minusta.
 
Ja lopuksi: En siis tässä kirjoituksessa ota kantaa siihen pitäisikö poikien olla äitinsä vai isänsä huostassa. Olen vain huolestunut koko jutun käsittelytavasta ja sen vatvomisesta julkisuudessa. Ehkäpä jatkossa tulisi säätää jokin asetus jolla estetään huoltajuuskiistojen julkinen ratkominen median avulla. Tämä olisi näiden kiistojen kohteina olevian lapsien kannalta parasta. Media ei ole oikeuslaitos eikä siitä sellaista pidä tulla.