Kitarat: kitarakamat ›

No mieltymyskysymyshän se on. Itse olen pyrkinyt hankkimaan vähän kaikenlaista ja sitten myyntiin menee ne, jotka eivät sovellu käteen tai joita ei ole varaa pitää.
 
Täällä parjataan usein "aitojen" Gibboneitten viimeistelyä, mulla on kyllä päinvastaisia kokemuksia omasta V:stä jonka ostin käytettynä, mutta soittamattomana. Säädöt kertakaikkisen kohdallaan intonaatiota myöten ja pelkällä kielien vaihtamisella täysin toimiva peli. Saapi nähdä pistääkö paljon kehuttu PRS kohta paremmaksi.
 
Jännä juttu on se, että ainakin mulle halpis Squier on tullut paljon läheisemmäksi sen jälkeen kun V tuli taloon, vaikka sekin on äärimmäisen soitettava ja kaulua sopii hyvin käteen. Gretschin hankinnan jälkeen ajattelin, että tässähän tää on, mutta eipäs ollutkaan, eli mieltymykset vaihtelee.
 
Ihan 100% pelkän merkin mukaan en kyllä kitaraa ostaisi, mutta totuus piilee siinäkin, että Esim. Gibson, Fender, PRS tai vastaavat nimenomaan laadukkaista materiaaleista tehdyt kitarat pitävät arvonsa paremmin. Eli kun pitää saada uutta alle, niin vanha on helpompi realisoida. Tämä tulee mieleen esim. huuto.nettiä katsellessa: HB..Epi..HB..Tokai..HB..

...jossa kaula läpi rungon? Jostain syystä tämä taitaa yhä olla ainut (muutoin tavanomainen) neck-thru -strato jonka olen nähnyt.
 
Double Eaglen kuvastossa oli 80-luvulla läpikaulainen straton runko/kaulayhdistelmä. Hämärän mielikuvan mukaan moinen työmaa olisi ollut jossakin Helsingin kaupassa myynnissäkin, mutta siitä en ole kyllä varma.
 
Fox, mahtaakos tuo Gretschin DuoJet/Jet Firebird/White Penguin -mallisto olla ensimmäinen tällainen nyttemmin kovinkin muodikas "päältä lankku, sisällä onteloita" -disaini? Nuohan tulivat tuotantoon jo 50-luvun loppupuolella.

Fox, mahtaakos tuo Gretschin DuoJet/Jet Firebird/White Penguin -mallisto olla ensimmäinen tällainen nyttemmin kovinkin muodikas "päältä lankku, sisällä onteloita" -disaini? Nuohan tulivat tuotantoon jo 50-luvun loppupuolella.
 
Kyllä mä kans kallistuisin tuon Gretschin kannalle tuossa "onttojen sähkisten" kategoriassa. Tosin "Valko-pinkviini" tais olla umpipuuta..tai sitte ei.. Tulipa sitten "hinteliä ja heikko-selkäsiä" soittajia 80-90-luvulla ja ryhtyivät vaatimaan painoa pois myös "perinnekitaroista".. :) Siihen vaikutti kovin kun tosiaan eräät valmistajat teki niitä Sabreja (en tarkota tässä MM:a) ja muita onteloisia kitaroita. "uusista" tulee mieleen lähinnä Tokain Talbo, ison G:n LP Cloud 9-sarja.. Vanhemmista G:n tuotteista Studio Lite, Custom Lite.. tosin näissähän viime mainituissa ei ollu ontelot tyhjiä, vaan balsatäytteellä..

eiks se oo hyvä se squieri =)

Double Eaglen kuvastossa oli 80-luvulla läpikaulainen straton runko/kaulayhdistelmä. Hämärän mielikuvan mukaan moinen työmaa olisi ollut jossakin Helsingin kaupassa myynnissäkin, mutta siitä en ole kyllä varma..
 
Varmasti oli, sillä kyllähän niitä Suomeenkin tuotiin. Itse olen kaks moista kasannut aikoinaan. Tampereella oli parissakin soitinkaupassa moisia myynnissä, ja sieltä nuo olivat peräisin..Tiedä sitten minne ovat aikojen saatossa nuo soittimet hävinneet, josko olis vielä jonkun nurkissa/vaatekomerossa pölyttymässä.. Ja tosiaan, kyllä niitä saman verran ainakin jäi liikkeisiin, että ainakin Tampereen seudulla pitäisi olla 5-6 neck-thru pienilapaista stratonnäköstä kitaraa ilman mitään "tehtaan merkkiä". =)

Ai munko?
 
No on, mutta sitä aina tuppaa ajattelemaan, että ottaa reeneisin kuitenkin sen skibbonin, kun se kerran on olemassa. Esimerki vaan siitä, että ei se merkki kyllä aina tee kaikkea..

Esimerki vaan siitä, että ei se merkki kyllä aina tee kaikkea..
 
Ei kyllä liity tähän, mutta jaan informatioonia ny tännekin. Maailman foorumeilta tietoa: Epiphone lopettaa Korean valmistuksen ja siirtyy ne kaikki Kiinaan...

Itse olen Gibsonilla soittanut viimeiset 6 vuotta ja erittäin tyytyväinen olen firman tuotteisiin ollut. Tuntuu sopivan mukavasti ainakin minun lapaseen.
 
Mutta kun aletaan puhua kalliimmista soittimista (3000EUR ylöspäin) niin en ole enää täysin vakuuttunut että pystyykö ko. firma tarjoamaan moiselle summalle vastinetta. Ehkä se osittainen "maineella ratsastaminen" tulee juuri tuossa kohdassa vastaan jos aletaan verailla että mitä esim Shur, Ruokangas, Tom Anderson ja PRS sinulle kolmella tonnilla tarjoaa.

Ei kyllä liity tähän, mutta jaan informatioonia ny tännekin. Maailman foorumeilta tietoa: Epiphone lopettaa Korean valmistuksen ja siirtyy ne kaikki Kiinaan...
 
Epihän on jo kauan sitten esitellyt tämän "Gibsonin Kiinan tehtaan". Kertoivat että olisivat ainoa merkki jolla on oma tehdas kaukoidässä.

Epihän on jo kauan sitten esitellyt tämän "Gibsonin Kiinan tehtaan". Kertoivat että olisivat ainoa merkki jolla on oma tehdas kaukoidässä.
 
On toki ollu pitkään se tehdas siellä, mutta nyt ovat kuulemma feidaamassa valmistusta Koreassa kokonaan.. sitä tarkoitin tuolla.

Kyllä mä kans kallistuisin tuon Gretschin kannalle tuossa "onttojen sähkisten" kategoriassa. Tosin "Valko-pinkviini" tais olla umpipuuta..tai sitte ei..
 
Ainakin tuo nykyversio näyttää olevan kaiverrettu:
http://www.gretschguitars.com/gear/ … ollection&cat2=&q=&st=1
(Ja sieltä speksit)
 
Tulipa sitten "hinteliä ja heikko-selkäsiä" soittajia 80-90-luvulla ja ryhtyivät vaatimaan painoa pois myös "perinnekitaroista".. :)
 
No kun homma meni sen painon suhteen 70-luvun lopulla niin överiksi, niin pitihän teesille saada antiteesi! 8-)
 
(Olen joskus pitänyt kädessäni Alembicin paria 70-luvun bassoa, ja jo pelkkä ajatus parin tunnin keikan soittamisesta sellaisella saa selän särkemään...)
 
Ja kyllä tuon DuoJetin akustinen ja sähköinen soundi ovat sillai riemukkaan räyhäkkäitä umpilankkuisiin mahonkikitaroihin verrattuna, että enpä valita rakenteen puolesta muutenkaan.

Sanotaanpas nyt vaikka näin, että ei voi sanoa esim. "Fender on paras", koska se ei sovi kaikkiin musiikkilajeihin. Itse en ikinä ostaisi Fenderiä vapaaehtoisesti, vaan taipuisin mieluummin tuonne rock/heavyosastolle. Sitä paitsi ne on ihan sairaan rumiakin mun mielestä. Ja älkää nyt ruvetko tällaiseen "no eihän oo"-pommitukseen.

Pidän enemmän Gibsonin tuntumasta, ulkonäöstä ja soundista.