Yleistä keskustelua musiikista ›

Pianoa soittelin vuoden ja kitaraa nyt virallisesti 1,5 vuotta, vaikka soittelin kitaraa erinimisissä bändeissä n.2 vuotta ennen kunnon harjoittelua.

- Musiikkiluokalla oloa koulussa kuoroineen, teorioineen jne.
- Trumpettia 1,5 v. en oppinut.
- Vuonna -75 vanhemmat toi Leningradista matkamuistobalalaikan, jonka rämpyttelystä se alkoi. Kielet tuli katkottua Ganesin Roadrunnerin tahdissa.
- Sen jälkeen tädiltä lainatulla nylonkieli-landolalla soiton opettelua omatoimisesti ja isojen poikien opastuksella. Sillä tiellä ollaan. Harjoitus jatkuu.
- Eka basso joskus 15-vuotiaana, joku sg-basson kopio. Eka sähkis hieman myöhemmin.
- Erilaisia puberteettibändejä, joissa useimmiten toimin basistina, vaikka kitaraakin soittelin yhtä paljon.
- Lukion jälkeen bändihommat hiipui, tosin itsekseen harjoittelu kitaralla ja bassolla jatkui koko ajan. Opiskeluaikojen loppupuolella pyydettiin tanssibändiin kitaristiksi. Siitä alkoi määrätietoisempi harjoittelu ja säännöllinen keikkailu. Tässä vaiheessa vehkeistö päivittyi ja lisääntyi.
- Siitä lähtien soittoharrastus on ollut aktiivista, yhdessä vaiheessa lähes sivuammatti. Nykyään keikkatahti on 1-2 / kk, tanssi- ja bilemusaa. Olen soittanut ja soitan edelleen kitaraa ja bassoa suunnilleen yhtä paljon.
- Leipäduunini on aika kokonaisvaltaista (mutta antoisaa) toimintaa, eli vie välillä paljon aikaa ja energiaa. Silti olen koko ajan jaksanut harrastaa soittoa ja sauhuta siitä, joten kyllä tuo musahomma on näköjään tärkeää.

Olenkohan mä sitten vanhin täällä kun mulla tulee kohta 30 vuotta kitaran kanssa...
 
Et suinkaan. Saatat kyllä hyvässä lykyssä, minun tietojeni mukaan,
sijoittua kymmenen parhaimman joukkoon.
Olen soittanut bassoa 32 v.(mikäli muistan oikein).
Sitä ennen olin rumparina...

5 vuotta rumpuja soitellu.
Ajattelin, että vois alkaa kitaraakin soittelemaan ihan omaksi iloksi ja toisten suruksi.

50 vuotta pianoa.

Joskus ennen kouluikää ja muistaakseni myös jonkun aikaa koulun ohessa soitin opettajan johdolla pianoa. Rokkipuoli kiinnosti kuitenkin jo siinä vaiheessa ja taisin saada ensimmäisen kitarani ollessani toisella luokalla. Kolmannella luokalla aloitin bändikoulussa rumpujen soiton. Vielä myöhemmin ala-asteella innostuin uudestaan kitaransoitosta ja hommasin ensimmäisen sähkökitarani. Yläasteella soitin pääasiassa kitaraa. Rumpujen soittoa harjoittelin mahdollisuuksien mukaan (en omistanut, enkä vieläkään omista omaa settiä). Bassoon tartuin, koska halusin oppia käyttämään sitä - ja ottamaan sen huomioon - omissa sävellyksissäni. Jatkan nykyäänkin jokaisen mainitun soittimen parissa.

-Neljännellä luokalla musiikkikerhoon kitaranrämpyttäjäksi, jossa 15 henkinen tyttökuoro.
Keikka TVO:n kantiinissa ja Liikuntasalissa
 
- Viidennellä luokalla musiikkiopistoon Raumalle, jossa pop&jazz opintoja enimmäkseen. Kotiin ostin Metallican Tabit.
 
- Ylä-asteelle ja ekaan bändiin nimeltä S.O.T.S : sultans of the sex tai shits of the sepi ( itse ehdotin F.B eye(bändikaverit toto faneja--Soitto takkuili alusta asti , eikä yhteistä säveltä löytynyt koskaan.)) Myös eka keikka paikallisessa nuokkarissa.
 
- Yhdeksännellä luokalla hevimpään pumppuun, josta erosi samantien kolmas kitaristi ja basisti (basistin vahvistin heitettiin padolta alas ja basso heitettiin pakun takaovesta)
keikkoja tasan kaksi . eka Raumalla ,toista en muista missä. Ensimmäinen julkinen turhautuminen: yleisölle haistattelu:seuraus:kumpikin närkästyi
 
- Lukion aikana, keikka helsingissä ( iso juttu jos asuu Eurajoella ) .
Keikka oli jossain vanhassa krematoriossa , missä kaikki istuivat paitsi ne kaksi pitkätukkaa , jotka antoivat demonsa meille keikan lopussa. Pyydettiin Rujon basistia avittamaan Megadethin "symphony of destruction" kanssa, sanoi ettei tiedä biisiä. Kitarasta katkesi kieli. Kun päästiin kotiin sairastin ripulin nuorisotalon vastapäisen kiinalaisravintolaruoan takia.
 
-Rumpali eroaa. Jätti rummut. Sitten vuoroteltiin kun meitä oli kaksi kepittäjää jäljellä.
Innostus rupnujen soittoon.
Hakannut ilmarumpuja sekä pöytää siitä lähtien.
 
- Lukion loputtua muutto turkuun. bänditoiminnan totaalinen loppuminen. Vuosi siitä ja myin kitaran väkipäälle. Nykyään samainen kitara komeilee miehen avatarissa.
 
- Intissä kuritin tupakavereita landolalla. Kotiinlähtöpäivänä Landolan kaula katkeaa. Sen korjasin liimalla, ja se on ollut viime vuoden rakkain soittimeni . Huomenna porukat tuovat Squierin ja pandoraŽs boxin sekä yamahan 10W lelulaatikon
 
-loppu-

1 luokalla aloitin pianon soiton. Soitin yhden vuoden ja kyllästyin. Sitten pidin välivuoden ja aloitin taas pianon. Mukaan tuli myös akustinen kitara. Vuoden päästä kyllästyin molempiin :D. Siitä meni sitten vuosia aina sinne 7 luokalle asti. 7 luokan musakokeessa piti jokoo soittaa tai laulaa, no laulaa en halunnut joten pakko oli soittaa jotain. Sitten muistelin jotain sointuja ja vedettiin sitten sellaisella luokkakokoonpanolla viidestoista yö:D. Musiikin numeroksi tuli 10, ja siinä vaiheessa tiesin, että tämä on mun juttu. Siitä kylläkin meni vielä n. puolivuotta ennen kuin todellisesti aloin treenaamaan. 2002 jouluna sain sähkökitaran ja siitä eteenpäin olen soittanut aktiivisesti.

kun olin neljä minut laitettiin pianotunneille. kotona oli piano jota kukaan ei soittanut joten asialle piti siis tehdä jotain..:) opin nuotit ynnä muuta teoriaa niin pienenä etten edes muista, lukemaankin kun olin oppinut jo kolmivuotiaana. pianotunnit olivat aina vähän pakkopullaa, ennemmästi soittelin itsekseni nuottikirjoista muita kappaleita.
 
lopullinen naula pianotuntien arkkuun oli rock-musiikin löytäminen 10-vuotiaana. niinpä 11. syntymäpäiväni lähestyessä toivoin lahjaksi kitaraa, ehdolla että ei enää mitään soittotunteja, ja että kitaran pitää olla sähkökitara. parissa vuodessa opin soittamaan kitaraa paremmin kuin pianoa tänä päivänä.
 
kitaran myötä tuli kuvioihin tietysti myös bändi, ellei jopa ennen sitä. sen myötä pääsi soittelemaan aina silloin tällöin rumpuja ja bassoa, etenkin kun treenikämppä oli kotonani ikävuodet 15-18. myös laulaminen piti aloittaa kun kukaan muu ei kehdannut...ei sillä että sitä paremmin osaisin :)
 
pianotunneista jäi käteen teoriantieto sekä nuottikorva kehittyi, nykyisin pystyn selvittämään kappaleet kuulon perusteella enkä tarvitse useinkaan nuotteja/tabeja. jos biisi on niin vaikea etten osaa sitä selvittää niin sitten en kyllä osaa soittaakaan :)
 
yhteenveto - olen siis soittanut
pianoa/koskettimia 16 vuotta
kitaraa 9 vuotta
bassoa n. 5 vuotta
rumpuja n. 5 vuotta
ja laulanut n. 6 vuotta
 
kaikkia olen myös soittanut sekä studiossa että keikalla.

13v aloin paukuttelemaan rumpuja ja samalla säätämään kitaranki kanssa. Tykkäsin rummuista enemmän sellasen vuoden-pari sitten kitara alkoi kiinnostaa enemmän. Viimeisen puolentoistavuoden aikana ei oo tullu rumpuja soiteltua ellei ole tullut vastaan. Eli rumpuja enemmän n.2v sen jälkeen silloin tällöin ja kitaraa semmoiset 4 vuotta. Nykyään hyvinkin aktiivisesti.

Aloitin eilen ja lopetin tänään.

Nokkahuilu (1990- ) Alkuoppi ala-asteelta, loput itse.
 
Trumpetti (1991- ) Kuus vuotta musiikkiopistoo, kolme musiikkilukioo, 1992- soittokunta, puolustusvoimien tarjoama yhteissoittokokemukset II/2000
 
Urut / piano 1990- omaksi iloksi ja muitten harmiksi, sittemmin soittanut bändeissä koskettimia...
 
Kitara, itte opiskellu soinnut ja blues-skaalan joskus 1990-l alus...

Trumpettia 2,5 vuotta
Viulua 3 vuotta
Selloa 1,5 vuotta
Oboeta 1,5 vuotta
Käyrätorvea 2 vuotta
 
Siinä ne oleelliset orkesterisoittimet, viulu innosti eniten mutta masennuin kun luulin olevani hyvä soittamaan, ja hävisin erään kilpailun musiikkiopistolla ~
 
Nykyään soittelen trumpettia ja bändisoittimia samaan aikaan, tuolla ylhäällä kun lukee noita soittimia, niin selloa ja viulua soittelin samaan aikaan, oboeta ja käyrätorvea samaten - perfektionisti kun olen, niin jos aikaa on, niin se käytetään ehdottomasti soittamiseen, eh.
 
Rumpuja 2 vuotta
Synaa 2,5 vuotta
Perkussionistina 1,5 vuotta
Bassoa 3 vuotta

Olipas hauska kun tämmöinen pomppasi esille kuuden vuoden jälkeen. Tänä aikana olen opetellut soittamaan saksofonia, klarinettia, poikkihuilua ja kahta erilaista haitaria. Ja pääasiallisesti myös soittanut juuri näitä.

No, kun tää nyt kerran jo nostettiin...
 
Sellonsoiton aloitin 4-vuotiaana 31 vuotta sitten. Tästä tuli pääasiallinen soitin ja työväline.
Pianonsoitto alko "vakavasti" seiskaluokalla kun aloitin soittotunnit. Sitä ennen itse räpellelty jo vuosia. Tämä on nykyäänkin tärkeä "kakkossoitin" ja -työväline.
Lukiovuosina kävin sähkökitaratunneilla ne kolme vuotta. Sitä ennen itse räpellelty hieman, ja sen jälkeen jatkunut mieluisana harrastuksena. Samoin sähköbasso, jolla joskus ollut jopa keikkojakin.
Kontrabasso ujuttautui valikoimaan joskus kymmenisen vuotta sitten, kun täkäläinen orkesteri tarvitsi ajoittain basistia. Täysin itseopiskeltu, nykyisin harvemmin käytössä.
Kiippareita oon soitellut bändeissä vajaat viis vuotta. Tääkin piti itse opetella, sillä kyseessähän on ihan eri asia kuin pianonsoitto, joskin siitä taidosta on ollut tavattomasti hyötyä.
 
E. Ai niin, ja kysyttiin vielä että pidätkö. Pidän, kaikista. Muuten en niitä soittaisi.

Pianonsoittoharrastus ja kuorolaulu alkoivat samoihin aikoihin, ehkä 1995. Olin siis 6.
 
Pianotunneilla kävin vuoteen 2001, jolloin opettaja muutti muualle enkä ollut niin kiinnostunut että olisin etsinyt uutta opettajaa. Laulaminen jatkuu, tällä hetkellä aktiivisesti kuorossa (ei siinä ensimmäisessä), lauluyhtyeessä ja terapiabändissä.
 
2001 tai 2002 aloin tapailla koulun sähköbassoa ja isän teräskielistä akustista kitaraa. Luokallani oli kitaristi, ei ollut basistia. Näinhän se menee. 2005 oli huippuvuosi, kun olin musiikkilukiossa ja minut tiedettiin luotettavaksi. Koulun bändimaratonissa soitin 19 (enimmäkseen tilapäis)kokoonpanossa, kun kokonaisuudessaan bändejä oli 45.
 
Yläasteella jo hiplailin välillä salaa kontrabassoa, jolla ekan keikan tein 2005. 2006 ostin oman kontran, ja sähköbassonsoitto on siitä lähtien ollut varsin vähäistä. Kontransoiton myötä olen kiinnostunut aina enemmän akustisesta musiikista, mikä puolestaan ruokkii pois sähkösoittimista johtavaa kierrettä. Näin on hyvä, tykkään.
 
Pianoa räplään nykyään kun sellainen tulee vastaan; kosketinsoittimia kotona edustaa harmooni.

Pienenä tuli muskarissa käytyä. 3. luokan syksyllä kävin puoli vuotta viulutunneilla, mutta en viihtynyt, joten vaihdoin kevääksi pianoon. Pianotunneilla kävin 4. luokan loppuun asti, kunnes kyllästyin bluesiin/poppiin. Sitten kului pari vuotta itsekseni soitellen koskettimia silloin, kun teki mieli(eli ei kovin usein). Seiskalla sitten yläkoulun musiikintunneilla sain ensituntuman muihin soittimiin, kitaraa tuli kasilla sen verran opeteltua musavalinnaisessa, että pystyi I Will Stayn soittamaan ja Paranoidia komppaamaan. Siihen aikaan pääpaino oli laulamisessa.
Ysillä tuli Tampereelle muuton jälkeen musiikkivalinnaisessa vuosi vietettyä pianon ääressä. Ysin keväällä tuli sitten aloitettua ihan kitaransoiton treenaaminen akustisella ja päättötodistuksen saadessa osasin jo levyllisen verran Metallican biisejä. Kesä sitten kului soitellessa ja sain ensimmäisen sähkökitaran, ja sillä tuli kaikenlaista opeteltua nuottikirjoista, että jotenkuten pärjäisi lukion musiikkilinjalla. Lukion ykkösellä tuli syksyllä opeteltua perusosat DF:n Through the Fire and Flamesista ja lokakuussa liityttyä ensimmäiseen bändiin. Siinä tuli melodeathia ja bläkkistä veivattua kitaristi-laulajana huhtikuuhun asti. Silloin piti olla keikka, mutta se peruuntui. Pian muutin Vantaalle.
Vantaalla tuli liityttyä pian muuton jälkeen nu-metal-bändiin kitaristiksi, josta minut potkittiin kuukauden soittelun jälkeen musiikillisten erimielisyyksien takia. Sitten liityin thrash metal-bändiin, jossa tuli myöskin oltua kitaristi-laulajana. Taas potkittiin, kun ei Metallican kevyempi tuotanto napannut ja halusin soittaa liian raskasta. Lisäksi puhtaat laulut ei sujuneet.
Sitten tuli lokakuussa pystytettyä melodeath-bändi, joka sittemmin vaihtui poweriin ja takaisin melodeathiin. Siinä soitin vuoden rytmikitaristi-laulajana(viimeiset 3 kk tosin vain kitaristina), kunnes tuli muutto Tampereelle. Vantaalla ollessa aloitin jälleen koskettimien harjoittelun ja sähköviulunkin ostin, kun tuumasin, että olisi hyvä osata joku klasarisoitin. Sitä tosin ei niin kauheasti ole tullut soitettua, kun ei ole kitaralta ollut aikaa.
Tampereella muutettuani tänne tämän vuoden juhannuksen jälkeen tuli sitten liityttyä aiemman black metal-bändin kitaristin uuteen pagan metal-bändiin, jossa soitan bassoa. Kesällä tuli myös hankittua tupla-rock band-rumpusetti sähkörummuiksi kotiäänittelyjä varten, joita tuli kuukausi innolla taottua. Goottimetallia soittavaan ensisijaiseen bändiini pääsin koeajalle kitaristiksi kuukausi sitten ja pian selvinnee, pääsenkö vakituiseksi.

Hmm... funtsitaas oikein, kun kerran ei uni tuu.
 
Ekan kitaran (joku kökkö Landola) sain 6-vuotiaana, eli vuonna 1987. Soittelin sitä (ja muiden kitaroita) korvakuulolta etenkin lopetettuani soittotunnit, joilla kävin about ekaluokan ajan. Ei tullut musta nuoteista sujuvasti soittavaa klasarikitaristia - syynä Guns n' Roses. Välissä soitin rumpuja koulun musaluokassa, kavereiden luona (niiden harvojen, joilla rummut oli) sekä missä tahansa muualla. En saanut koskaan omia rumpuja, mutta lopulta yläasteen alussa, oisko 1994 tai 1995 sain ekat sähkökitarakamat. Siitä huolimatta tein ekat keikkani rumpalina bändissä, jossa kitaraa soitti eräskin Tommi Kalenius. Rumpujensoitto on muutenkin ollut semmoinen asia, johon on aina kiva palata, ihan vaan sen terapeuttisuuden takia - ja onhan se hiton hauskaa, vaikkei minkäänlaista tekniikkaa olekaan!
 
Lukion alussa 1997 pääsin Ala-Keiteleen musiikkiopistoon pop-jazz -kitaraa opiskelemaan. Edellisistä soittotunneista olikin kulunut suunnilleen 8 vuotta. Suoritin sähkökitarasta 1/3:n sekä 2/3:n erinomaisin arvosanoin - tai ainakin paperilla niin lukee, itse rohkenisin väittää muutakin. Yo-kirjoitusten jälkeen loppuivat soittotunnit, kävin armeijan ja lähdin opiskelemaan Jyväskylään. Tietojärjestelmätiede ei lopultakaan maittanut - musiikki tuntui tärkeämmältä - joten heti viiden vuoden jälkeen tajusin jättää yliopisto-opinnot kesken ja muuttaa Tampereelle musiikkiteknologiaa lukemaan. Yhtäkkiä huomasin olevani pitkästä aikaa taas soittotunneilla, joita kesti syksystä 2006 syksyyn 2010, jolloin suoritin pop-jazz -sähkökitarasta C-tutkinnon arvosanalla 5/5. Edellinen kurssisuoritus oli 12 vuoden takainen 2/3...
 
Tämän viimeisimmän koulun ohella tein jonkin verran päälle 200 keikkaa ja kehityin varmasti bändimuusikkona hurjasti. Valmistuin joulukuussa 2010 musiikkipedagogiksi ja nyt rämpyttelen myös tyttären kanssa kotosalla kitaraa (ja toisinaan bassoa, kun semmoisenkin varalta joskus hankin). Toivoisin, että soittamiselle olisi enemmän aikaa, mutta tämänhetkinen elämäntilanne ei ole otollisin mahdollinen supertiiviille soittotouhuille. Toisaalta jos jättäisi nettiselailun ja -kirjoittelun vähemmälle...

Matti Oilingin tunnit.
Matti Koskialan tunnit.
 
Tähän kun sais vielä Upi Sorvalin niin voisin olla pelastettu. Valitettavasti aloin tekemään praktiikkaa aika aikaisin =((ei kannata puuttua näennäiseen katkeruuteen koska sitä ei ole.)