Bassot ›

Saisikohan täältä vielä lisävaloa näinkin loppuunkaluttuun aiheeseen. Jos Passokaasuttelu ärsyttää, niin vaietkaa kuoliaaksi.
 
Vanhalle on siis tullut halu ja tarvis saada Precision. Rahaa Ehtaan ei kuitenkaan ole. Vanhoja threadeja lukemalla olen päätynyt lähinnä MIM P Special Deluxeen
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-136169.html
 
ainakin tuosta Thomannin valikoimasta. Eli joskus mainittiin noiden "erikoismallien" olevan paremmin viimeisteltyjä kuin standardi MIM:t, mutta toisaalta Highwayn USA-statuksen tuovan ehkä lisäarvoa jälleenmyyntiin. Korjatkaa, jos olen lukenut väärin. Minulle jälleenmyyntiarvolla ei ole merkitystä.
 
Eli onko kellään kokemuksia nimeomaan tuosta pelistä? Onko hyvä? Kannattaako ostaa? Eihän tuon Dzääs-mikin lisäys P-soundiin vaikuta, jollei sitä käytä?
 
Entä 51 Classic series?
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … nder_51_precisionbass_prodinfo.html
Miten se single/split coil vaikuttaa soundiin, teinstä (tjsp)?
 
Vai onko Highwayssa sittenkin jotain taikaa kokoonpanomaan lisäksi?
 
Oisko se hitsi sittenkii Epiphonen T-bird..? Säästäis sentään montaa sataa juuroo ja sehän on aivan tajuttoman rokin näköinen. Olo on kuin karkkikaupassa, paitsi että hinnat on isompii.
 
Tai no, suositelkaa ammattilaiset jotain hintaluokassa < 700 erkkiä. Bassolla pitäis soittaa plektralla jotain akselilta GnR, Mudhoney, Weezer, Ramones, Clash, Gluecifer, Hellacopters, Kiss, Mötley, Motörhead, Foo Fighters, Nirvana, joten ajoittainen särön käyttö tulee kyseeseen. Metalli, släppäys ja jazzi on kivoja staileja kuunnella, muttei mulla taida enää itseltä semmoset irrota. Paitsi Holy Diver tietysti, siihen pitäis saada autenttinen soundi :) Ja Paranoid.
 
Käytetty tietysti olisi hyvä vaihtoehto, mutta täällä syrjässä asuessa niitä on vähän työlästä metsästää.

Mike Dirnt P-bass?
 
Weezerin basistihan ainakin on soitellut tuollaisella '51 precisionilla..

Deluxe malli on käsittääkseni aktiivi.. Ja Hellacoptersin basisti käyttää jazz bassoa että sitäkää ei kannata sulkea pois

Joo, täytyy siis vielä harkita. Ja oiskohan aiheellista ihan käydä soittelemassakin muutamaa ihan oikeaa soitinta sen sijaan että vaan lukee niistä netistä...
 
Alkaa pikkuhiljaa vaaka kallistumaan tohon perus-Pbassoon. MIM tai Highway, hintasyistä. Kaikissa muissa tuntuu olevan sittenkin jotain ärsyttävää: Aktiivimikki ois ainenkin mulle ihan /Cstä niinq, 15 v. on ykkösbassossa semmonen ollut, ja viimeiset 14 v. on ärsyttänyt. Hieman laiska olen ollut bassonvaihtamisessa (ja vähän soittotaukoakin pidellyt), mutta sopihan se joskus hevin mättöön.
 
Vaikka ei sitä aktiiviksi aineskaan joka paikassa mainita:
 
http://www.bgra.net/reviews/fender-deluxep-basss-1-rvw.html
http://www.bgra.net/reviews/fender-deluxepbasssp-1-rvw.html
 
mutta en tosiaan tiedä miten asia on Thomannin vermeissä. Eniten tossa otsikon vaihtoehdossa alkaa tökkiä se, että älysin ettei se olekaan Oikea Passo lisämikillä, vaan että siinä on Jazz-kaula. Oishan tuo pitänyt heti huomata, mutta ei se näköjään niin toimi silmät. Mittään sekasikiöitä ota ;), vaikka kai se tämmöstä pienikätistä tumpeloa helpottaisi.
 
'51:stä kun luki muutaman arvion, niin sekin oikeestaan tippuu Weezer-lisästä huolimatta pois, ehkä se soundimaailma on pikkuisen liiankin vintage minun soittoihini.
 
Joo, Kenny HC vetää Jazzilla ainakin, en tosin tiedä jos nykyisin käyttelee muutakin. Jassoon on tykästynyt moni muukin kyllä, ja olisihan se hyvä valinta sekin. Mutta aattelin, ettei sit Pn kaa tarviis niitä vaffarin säätöjä niin paljon hakee, eikä miettiä mikkivalintoja. Täälläkinhän on todettu, että P on todellinen basistin basso, jonka soundia on turha paljon yrittää ruuvailla. Tälle basistille se sopis, ja kun on levyiltä kuunnellut Ptä, niin on se ainut soundi minulle mieleen.
 
Mitäs vielä oli. Niin, se Mike Dirnt. Speksien perusteella olis kyllä erittäin mielenkiintoinen, ainut downer, ettei talla ole perinteinen Fenkku. Ja sit ne mielikuva-asiat signatureihin yleensä liittyen, ja Green Dayhin bändinä. Jotenkin se aina oli sillon muinoin Dookie-aikana köyhän miehen Nirvana, vaikka jälkeenpäinhän ero tietysti on selvä. Ja onhan niillä hyviä biisejä. Eikähän se siihen bassoon vaikuta. Vois olla todellinen vaihtoehto. Varsinkin, kun eivät ole nimmaria laittaneet :)
 
Ehkä sen Epin T-birdin vois unohtaakin joo, kun ei ole Gibsoniin varaa. Ihastuin vaan siihen malliin taas viime kesänä Mannhaita katsellessa. Oppu oli jumala. Ja menneisyys Nikki Sixxin parissa painaa myös. Mutta niillä on Gibsonit. Tai Sixxillä taitaa olla vaikka mitä.
 
Jeps, kiitos neuvoista, kahellaan. Pitänee uskaltautua ihan liikkeeseen.

Mulla on erittäin hyviä kokemuksia tuosta vehkeestä(p-bass special).Aikaisemmin olen omistanut mm. warwickin, roscoe beck-signaturen jne...Siinä on tosiaan jazz-basson kaula ja takamikki, ja ymmärrän jos yhdistelmä vaivaa.Saundi on lähempänä jazz-bassoa, mutta sulkemalla takamikin on aika lähellä p-bassoa.Jos tarviit pelkästään komppikäyttöön(ROCK) suosittelen highway1 p-bassoa, semmone on dlx:ssä muistaakseni 750e.Ei huippusoitin , mutta tohon hintaan 10+.
Jos asut stadissa käy vaikka huomenna kokeilemassa.

Tässä mun aloittama thredi tosta mike dirnt p-bassosta, sieltä löytyy linkkejä kuviin..
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=35&t=57879&o=0&co=90