Rupesin tässä pohtimaan sellaista asiaa, että kun soittaa rokkia/heviä niin lavalla ollessaan soundissahan pitää olla munaa, eikös? Mutta miten on sitten kun siirrytään äänittämään kitarasoundeja, niin kannattaako säätöjä muuttaa vähän varovaisempiin ja vähemmän "vinkuviin" soundeihin? Haen siis sitä että kannattaako teidän mielestä tinkiä gainessä ym. että saa sellaisen hallitun soundin jossa ääni ei kierrä liikaa, vai mikä on teidän mielipide?
Yritin itse nauhoitta jotain heviriffiä, ja totesin vain että normaaleilla säädöillä hommasta tuli vähän liika "puuroista" ja loppupeleissä siinä ei ollutkaan sitä oikeaa "munaa".
Mitä mieltä olette? Kommentteja, ja kokemuksia luetaan mielellään. Kiitos! |
 Jormaz
28.09.2004 06:22:24 | |
|---|
Kyllä, gainia pois. Tulee hirveetä puuroa jos tehdään paljon päällekkäisäänityksiä kovagainisella soundilla. So the second guitar maestro turned out to be Andrey Bolshakov. |
 Mrezzye
28.09.2004 08:30:21 | |
|---|
Ei se lavallakaan aina tarkoita sitä, että jos haluaa soundiin munaa, niin gainia pitää olla heviletisti. Mössöä siitä tulee sielläkin. Tietysti lead-soundissa voi olla aika rutkastikin, mutta tiukka crunch on monasti paljon parempi ja kuulostaa paljon tiukemmalta komppihommissa, jos vaan osaa soittaa. Nauhoituksissa tuo varmasti vielä korostuu. Studiossa kannattaa vetää joku kitara aika puhtaalla soundilla, niin saa erottuvuutta ja särmää. Ylipäänsä sitä munaa pitää hakea koko bändin soundeja säätämällä, eikä gainia lisäämällä. Kitarasoundi, joka kuulostaa itsekseen hyvälle ja muhkealle (olohuonekitarasoundi), ei yleensä toimi bändisoitossa ollenkaan. Se on KUULOSTAA, ei KUULLOSTAA !!! -terveisin nimim. Ei niin hoono soomi |
 hognabbt
28.09.2004 09:49:52 | |
|---|
Ei se lavallakaan aina tarkoita sitä, että jos haluaa soundiin munaa, niin gainia pitää olla heviletisti. Mössöä siitä tulee sielläkin. Tietysti lead-soundissa voi olla aika rutkastikin, mutta tiukka crunch on monasti paljon parempi ja kuulostaa paljon tiukemmalta komppihommissa, jos vaan osaa soittaa. Nauhoituksissa tuo varmasti vielä korostuu. Studiossa kannattaa vetää joku kitara aika puhtaalla soundilla, niin saa erottuvuutta ja särmää. Ylipäänsä sitä munaa pitää hakea koko bändin soundeja säätämällä, eikä gainia lisäämällä. Kitarasoundi, joka kuulostaa itsekseen hyvälle ja muhkealle (olohuonekitarasoundi), ei yleensä toimi bändisoitossa ollenkaan.
Kiitoksia näistä kommenteista! Täytyypi kokeilla jos sais jotain järkevää tuossa aikaiseksi....:) |
Volle
28.09.2004 11:06:05 | |
|---|
Kitarasoundi, joka kuulostaa itsekseen hyvälle ja muhkealle (olohuonekitarasoundi), ei yleensä toimi bändisoitossa ollenkaan.
Näin. Lisäksi levyllä etenkin komppikitarat on monesti soitettu moneen kertaan eri saundeilla, jotka kaikki kuulostaisivat yksinään ihmeellisiltä, mutta yhdessä ja basson kanssa jyrääviltä. Nam. |
 Henko
28.09.2004 19:55:57 | |
|---|
Kannattaa nauhoittaa livenä purkkiin kaikki yhdellä kertaa, ni kuulostaa livenä aika samalta. If it's too loud, you're too old. |
 ten
30.09.2004 12:41:49 | |
|---|
Itse olen sitä mieltä, että levyllä kitarasoundin tulee olla selkeä, muttei kliininen! Ikävä kyllä ainakin omat kotinauhoitukset tuppaavat olemaan aikamoista mössöä! EN VAAN OSAA! :) Plussa on miinuksen negatiivinen puoli. |
 biibob
30.09.2004 15:05:09 | |
|---|
Hyvä esimerkki live ja levysoundin välillä löytyy led zeppelinistä. Jos olette kuunnelleet niitä levytyksiä niin helposti havaitsee, että soundi kuulostaa aivan toiselta kuin livenä. Sehän johtuu hyvin pitkälle äänityslaitteistosta, joka ei tuossa 70luvulla ollut vielä kovin kummoinen. Levysoundi oli hieman tukkoisempi, live taas oli melko säröpohjainen tuohon aikaan. Jos joku olisi nimettävä jumalan jälkeen niin se on Jimmy Page. |
Jake24-25
30.09.2004 15:12:09 | |
|---|
Hyvä esimerkki live ja levysoundin välillä löytyy led zeppelinistä. Jos olette kuunnelleet niitä levytyksiä niin helposti havaitsee, että soundi kuulostaa aivan toiselta kuin livenä. Sehän johtuu hyvin pitkälle äänityslaitteistosta, joka ei tuossa 70luvulla ollut vielä kovin kummoinen. Levysoundi oli hieman tukkoisempi, live taas oli melko säröpohjainen tuohon aikaan.
Led Zeppelinin live-soundin ja levy-soundin toisistaan eroavuuteen vaikuttaa myös se, että levyillä oli paljon päällekkäin äänitettyjä kitaroita, joiden kaikkien osuuksia ei live-versioissa voitu sattuneesta syystä käyttää. "Rock´n Roll is Cool!" Jake T |
biibob
30.09.2004 16:49:22 | |
|---|
Led Zeppelinin live-soundin ja levy-soundin toisistaan eroavuuteen vaikuttaa myös se, että levyillä oli paljon päällekkäin äänitettyjä kitaroita, joiden kaikkien osuuksia ei live-versioissa voitu sattuneesta syystä käyttää.
Jep tämä on myös totta. Jos joku olisi nimettävä jumalan jälkeen niin se on Jimmy Page. |
 carlos
02.10.2004 21:42:03 | |
|---|
vaikea sitä on saada tiettyä "energisyyttä" nauhotettua.
Ite kyllä vahvasti kannatan sellasia levyjä,jotka muistuttaa enemmänki livekeikkaa ku viimeiseen asti hiottua studiosaundia.. Rahat pitää tuhlata ennenkuin ne loppuvat. |
hognabbt
06.10.2004 11:59:30 | |
|---|
Joo, live ja studioalbumeissahan on tietty ero, mutta jos on kyse studioalbumista, niin minä taas arvostan sellaista läheisyyttä eli oiskohan se oikea ilmaisu "presence". Elikkä kun pistää kiekon soimaan stereoihin niin sen pitäis minun mielestä kuullostaa siltä kuin bändi soittais samassa huoneessa, eikä sillee että ääni tulee jostain 100 metriä kaiuttimien sisältä. Ymmärrätte varmaan mitä haen, saa tarkentaa jos osaa selittää paremmin :) |
Mrezzye
06.10.2004 12:07:34 | |
|---|
vaikea sitä on saada tiettyä "energisyyttä" nauhotettua.
Ite kyllä vahvasti kannatan sellasia levyjä,jotka muistuttaa enemmänki livekeikkaa ku viimeiseen asti hiottua studiosaundia..
Niin minäkin, mutta eihän se koskaan livelle kuulosta. Sellainen miljoonan dollarin kitaravalli on ihan hanurista, joita kuulee ainakin kaikkien jenkkibändien levyillä nykyisin (Nickelback, Godsmack jne.). Raakuutta pitää olla. Se on KUULOSTAA, ei KUULLOSTAA !!! -terveisin nimim. Ei niin hoono soomi |
Henko
06.10.2004 17:23:31 (muokattu 07.10.2004 10:56:03) | |
|---|
Jep, kaikki livenä. No voi jostain tinkiä.
Edit: ainakin pohjat livenä. If it's too loud, you're too old. |
 jPekka
07.10.2004 20:22:22 | |
|---|
Led Zeppelinin live-soundin ja levy-soundin toisistaan eroavuuteen vaikuttaa myös se, että levyillä oli paljon päällekkäin äänitettyjä kitaroita, joiden kaikkien osuuksia ei live-versioissa voitu sattuneesta syystä käyttää.
Jep. Jimmy Pagen "perussetti" oli sitä paitsi studiossa aivan toinen kuin livenä, kertovat. Studiossa Telecaster tai Danelectro sekä pieni Supron vahvistin, livenä ne Gibsonit ja Marshallit (kun siihen aikaan ei ollut pa:ta eivätkä Supron tehot riittäneet, ja tele ja dano olisivat kiertäneet ihan possuna). "Minne tahansa menetkin, siellähän olet." |
