Klassinen ›

Kriitikon tehtävä ei ole arvioida musiikkia hyväksi/huonoksi, vaan kertoa siitä kuluttajalle mahdollisimman objektiivisesti.

Kriitikon tehtävä ei ole arvioida musiikkia hyväksi/huonoksi, vaan kertoa siitä kuluttajalle mahdollisimman objektiivisesti.
 
Kriitikothan sanoavat että esitys/musiikki oli joko hyvää tai huonoa (käyttäen erilaisia arvottavia adjektiiveja, ei välttämättä juuri sanoja "hyvä" tai "huono"). Näkemyksesi olettaa että nuo arvostelmat pyrkisivät objektiivisuuteen, mikä taas olettaa että yleensä olisi olemassa objektiivisesti katsoen hyviä tai huonoja esityksiä.

Megatheriumilta jälleen yksi niitä kirjoituksia, joiden alkuperäinen sanoma jää arvailujen varaan...
 
Minun mielestäni hyvä kriitikko voi ottaa esiin seikkoja, jotka sinänsä ovat "objektiivisia", esim. jos joku soittaa väärän äänen tai ohittaa jonkun kertauksen. Se, miten asia sitten esitetään, menee usein subjektiivisesti (tai se, että jokin asia jätetään kokonaan mainitsematta).
Sama asia voidaan esittää esim. seuraavasti:
"Bernsteinin johtama Andante-osa on kolme minuuttia pidempi kuin Furtwänglerin vuonna /sejase/ levyttämä." (objektiivinen, informatiivinen)
"Bernsteinin pilaa koko Andante-osan sairaalloisen hitaalla tempollaan." (subjektiivinen)
"Bernstein johtaa Andante-osan suhteellisen hitaasti, mutta se ei juurikaan haittaa, kun levytys on muuten niin erinomainen." (subjektiivinen)
Jne.
Tottahan se on, että parhaidenkin (objektiivisimpienkin) kriitikoiden tekstistä usein paistaa läpi kirjoittajan oma mielipide.
 
Eivätköhän kuitenkin kaikki vähänkin kokeneemmat kuuntelijat ensisijaisesti usko omia korviaan ja osta sellaisia levyjä, jotka omaan korvaan kuulostavat hyvältä. Aloittelijalle suosituksista voi olla apua, mutta tuskin hekään ostavat omasta mielestään hirveältä kuulostavaa levytystä vain siksi, että sitä kehutaan jossain maasta taivaisiin?

Kriitikon tehtävä ei ole arvioida musiikkia hyväksi/huonoksi, vaan kertoa siitä kuluttajalle mahdollisimman objektiivisesti.
 
Joo, mutta sellaiset levytystä luonnehtivat ylisanat kuin järisyttävä kokemus jne. ovat kunkin vastaanottajan oma asia, kuinka hän musiikin kokee ja tuntee subjektiivisessa tietoisudessaan. Kuitenkin levyä, joka ei ole joka suhteessa täysin onnistunut äänityksensä tai soittajien teknisen panoksen ja onnistumisensa puolesta, myyminen subjektiivisia arvoarvostelmia jakamalla yleispätevinä totuuksina tai ikään kuin objektiivisesti mitattavissa olevina suureina, on vähntäänkin eettisesti arveluttavaa ja kyseenalaista taidetta objektiivisesti tarkastelevalle kriitikolle ellei suorastaan moraalitonta, niinkuin eräiden kansanedustajaksi pyrkivien poliitikkojen vaalimainosten vaalilupaukset; kun valitsette minut saatte 300 euron korotuksen eläkkeisiinne tms.

Joskin täysin objektiivinen katselma musiikista tuntuu jopa mahdottomalta niin tuntuu se myös tarkoituksettomalta. Mielestäni kriitikon on nimenomaan syytä tuoda esiin omia mielipiteitään teoreettisen ja musiikin yleisilmettä kuvaavan analyysin lisäksi.
 
Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta ei pitäisi myöskään loukkaantua kärkkäästi oman mielipiteen vastaisista näkökannoista.

Joskin täysin objektiivinen katselma musiikista tuntuu jopa mahdottomalta niin tuntuu se myös tarkoituksettomalta. Mielestäni kriitikon on nimenomaan syytä tuoda esiin omia mielipiteitään teoreettisen ja musiikin yleisilmettä kuvaavan analyysin lisäksi.
 
Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta ei pitäisi myöskään loukkaantua kärkkäästi oman mielipiteen vastaisista näkökannoista.
 
Mutta jotakuta varmasti harmittaa ostaessaan levyn, jonka kriitikko on ylistänyt taivaisiin saakka, mutta ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen osoittautuukin jo täydelliseksi fiaskoksi ja flopiksi.

Mutta jotakuta varmasti harmittaa ostaessaan levyn, jonka kriitikko on ylistänyt taivaisiin saakka, mutta ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen osoittautuukin jo täydelliseksi fiaskoksi ja flopiksi.
 
Ja se on kriitikon vika?
Hei pliis!

Joskin täysin objektiivinen katselma musiikista tuntuu jopa mahdottomalta niin tuntuu se myös tarkoituksettomalta. Mielestäni kriitikon on nimenomaan syytä tuoda esiin omia mielipiteitään teoreettisen ja musiikin yleisilmettä kuvaavan analyysin lisäksi.
 
Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta ei pitäisi myöskään loukkaantua kärkkäästi oman mielipiteen vastaisista näkökannoista.
 
Juu-u. Ja hetken kun on kritiikkiä ja kriitikoita seuraillut, voi helposti vetää niistä johtopäätöksiä, että kun tuo ei tykännyt ja tuo tykkäs, niin minäkin voisin. tai päin vastoin.

Onko teillä hitusen vertaa omaa arvostelukykyä tai itsekritiikkiä levyostoksianne suorittaessanne vai uskotteko varauksettomasti niellen kaiken sen ylisanaisen pajunköyden, imarteluja pursuavan ja houkuttelevan, levyjen menekin pönkittämiseksi propagoidun kriitikoiden vuodatuksen levybisneksssä jyrääviä markkinavoimia palvelevan mainoskampanjan tarpeisiin ihmisten jymäyttämiseksi luomaan ja maksimoimaan potentiaalista kysyntää?
 
Onneksi olkoon, tässä se on - vuoden hämärin lause. Saat Mega tästä hyvästä plussaa. Sen mitä tuosta nyt tajusin...vastaus on ei, en usko kriitikoita.

Kriitikon tehtävä ei ole arvioida musiikkia hyväksi/huonoksi, vaan kertoa siitä kuluttajalle mahdollisimman objektiivisesti.
 
Minusta enemmänkin näin: kriitikoiden tehtävä on arvioida mahdollisimman objektiivisesti jonkun teoksen hyvyys/huonous, ja kertoa se kuulijoille mielipiteensä/näkemyksensä perustellen.
 
Lähtökophta on tietysti arveluttava, ja
kriikon tehtävännimike on jo harhauttava -ilmeisesti on aikoinaan haluttu tehdä pesäero arvostelukyvyttömän eli epäkriittisen ihmisen ja tuntijan, eli kritiikkiin pystyvän ihmisen välillä.
 
Mutta ajat ovat muuttuneet: kaikki pystyvät olemaan kriittisiä, myös kriitikoita kohtaan, mitä toisinaan kritisoidaan kriittisellä tavalla kriitikoidenkin taholta!
 
Ehdotan tasapainon vuoksi uutta nimikettä kriitikolle: ylistäjä!

Kriitikot ovat epäonnistuneita, lahjattomia soittajia tai muuten vain laiskoja harjoittelemaan, kuten minäkin.

Kriitikot ovat epäonnistuneita, lahjattomia soittajia tai muuten vain laiskoja harjoittelemaan, kuten minäkin.
 
Minusta ei näin. Kyseessä on kaksi ammattia, jotka edellyttävän tekijältään erilaisia ominaisuuksia ja molemmilla on paikkansa. Henkilöstöpäälliköt ovat lahjattomia duunareita on yhtä hyvä analogia.

Kirjoitin tuon vain provosoidakseni keskustelua. Laiskuuteni harjoitteluun soittimellani kyllä myönnän todeksi. Olen seonnut PC-maailmaan, joka on pohjaton suo minulle musan teossa.

Kirjoitin tuon vain provosoidakseni keskustelua. Laiskuuteni harjoitteluun soittimellani kyllä myönnän todeksi. Olen seonnut PC-maailmaan, joka on pohjaton suo minulle musan teossa.
 
Aika hyvä houkutteluyritys levyarvostelijalta, kehua Rafael Kubelikin tulisieluista tulkintaa Bohuslav Martinun sekavasta ja mauttomasta 4. sinfoniasta, joka minulla on 3. yhtä kaamean ja epäpersoonallisen sinfonian kanssa Chandos-merkille levytettynä digitaaliäänityksenä, kun tsekkiläisen kapellimestarin Kubelikin tulkinta on Emin kapellimestarilegendojen sarjassa tupla-CD numero 40.

Minusta kriitikko ei voi - eikä hänen pidäkään - olla objektiivinen. Vaikka hän kuinka yrittäisi, on kyseessä kuitenkin yhden ihmisen mielipide. Tokihan kaikki tämän ymmärtävät, jos kukaan nyt levyhankintojaan pääasiassa kriitikoiden lausuntojen mukaan tekee. Paitsi tietysti saman teoksen eri levytysten välillä pohtiessa saattaa kriitikon ylistävä sananen kääntää vaa'an jommankumman puoleen. Mutta tuskinpa kriitikon tavoite on johtaa ihmisiä harhaan tai lankaan. Kyllä minusta esim. RondoClassica -lehden levyarvosteluja on mielenkiintoista lukea, ja luotan kriitikoiden asiantuntemukseen, vaikka makuasioissa olisin hyvinkin eri mieltä. Siitä tietysti päästään ihan eri kysymykseen, että kuka on hyvä kriitikko ja kuka ei...