Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nii, et kertokaa mulle cannibal corpsesta kauheesti historiaa, ja kaikkee, tai jos tiedätte sivun mistä löytäs siitä historiaa suomeks ku teen siitä esitelmän.

Eikö kukaan oikeasti osaa enää käyttää Googlea/vst.?

Eikö kukaan oikeasti osaa enää käyttää Googlea/vst.?
 
Voi osatakki, mut ei sieltä oikee löysy suomeks mitää historiaa cannibal corpsesta, ja mulla on aika kiire, nii ei kerkee suomentaa...

Voi osatakki, mut ei sieltä oikee löysy suomeks mitää historiaa cannibal corpsesta, ja mulla on aika kiire, nii ei kerkee suomentaa...
 
Jätkä hakee valmista esitelmää...

heahea

Vittu että vituttaa kun joku ei tiedä CC:tä.
 
No pari asiaa:
 
Ensinnäkin CC:tä voidaan hyvällä omallatunnolla pitää DeathMetallin kantaisänä muutaman muun Tampa Bayn pottubändin kanssa.
 
Mitään likimainkaan niin raskasta kuin Butchered at Birth tai Eaten back to Life ei joitain Deiciden vetoja lukuunottamatta ollut kertakaikkiaan tullut ulos silloin 80 ja 90-lukujen taitteessa. Kyseessä oli kenties enemmän alaäänien korostaminen kuin varsinainen alavireisyys, jota kyllä tehosti aika tehokkasti sittemin six feet underin riveihin loikanneen Chris Barnesin ääni... Jota voidaan pitää Ainoana Oikeana DeathMetal Murinana. Oikeastaan ainoa joka vetää vielä pidemmän korren on kenties Amorhiksen Esa Holopainen, joka ei valitettavasti enää kai murise.. Paitsi ehkä Chaosbreedissä. Deiciden Glen-setä pääsee myös lähelle.
 
CC:n musiikin kantavat ideat ovat nimenomaan kromaattiset dempit yhdistettynä pinch harmonicceihin (huiluääniin vitun idiootit) sekä pirun moinen tremolo presto prestissimo. Merkittävää on se, että CC oli taas kerran ensimmäisiä metalliyhtyeitä joka sikäli palasi juurille, että lanseerasi atonaalisen musiikkiperinteen mutta bluusista poiketen haistatti priimeille pitkät vitut ja luotti ja luottaa edelleen vitossointuihin... ja dropattuihin sellaisiin.
 
CC:n deathmetal on temmoltaan murhaavaa, joskaan ei enää skenen keskinopeata kovempaa... Silti, alituinen tuplabasareidenkäyttö laukaisee tottuneessakin kuuntelijassa stressireaktiota aivojen pyrkiessä synkronoimaan sydämen lyöntitiheyden basarirenkutuksen kanssa... mikä saavuttaa pahimmillaan 320 BPM ja reippasti ylikin. Sanomattakin on selvää että tämä on omiaan saamaan musiikkiteoreetikot ja etenkin kasvatuspuolen tantat nostamaan kädet pystyyn- moinen kun on omiaan aiheuttamaan hetkellistä adrenaliinin ylituotantoa jota jostain syystä pidetään helvetin huonona juttuna, etenkin nuorisoa ajatellen.
 
Sanomaltaan CC on sangen naseva: Kaikki murhataan, raiskataan ja syödään, muttei välttämättä tässä järjestyksessä. Mieltäkutkuttavan herkkää splatterestetiikkaa, joka korreloi suoraan kansitaiteeseen -itseään syöviä ruumiita, teurastamoja täynnä mutiloituja ihmisiä, matoja ruumiiden kimpussa, niin elävien kuin kuolleidenkin- on turha yrittää selittää vanhemmille vitsinä tai marginaalikulttuurin vapaana ilmaisumuotona...
 
Yhteenvetona voitaneen sanoa että metallin tärkeimmät kulmakivet tiivistyvät CC:ssä vallan loistavasti: Häiritsevä lyriikka, eläimellinen murina, äärimmäistä väkivaltaa ihannoiva visuaalinen ilme sekä alleenmurskaava alavire yhdistettynä mauttomaan nopeuteen ja ennenkaikkea totaalisen epäkuluttajaystävälliseen raskauteen alleviivaavat hevin peruspilarit yksi ja kaksi: Ei konsensusta ja ei kompromissejä.
 
Parasta lapselle.
 
Jos oot ainetta kirjoittamassa niin tossa on valmis.

Tänään just duunissa panin vuorotellen pari Corpse-levyä (Tomb, Gore) helkättämään taustalle. Aamukahdeksasta lounaaseen meininki meni vielä läpi, mutta sitten tuli kanssatyöntekijöiltä palautetta, ja meni musiikki uusiksi.
 
Joo mutta siis kova bändi, ja lyriikkapuolella etenkin muutama todellinen helmi (niitä pitää vain ymmärtää olla kuuntelematta kuten vanhempasi niitä kuuntelisivat). Suosikkejani ovat Pit of Zombies, Grotesque, Mutation of the Cadaver ja ehkä I Will Kill You. Barnesin örmytessä en sanoista saa selkoa, ja papereita ei juuri ole tullut selailtua.
 
Baarnssista tuli mieleen, että Six Feet Under on eritt. kova! Tsekatkaa "Graveyard Classics" -coverlevy. I really had a blackout motherfucker!!

CC:n deathmetal on temmoltaan murhaavaa, joskaan ei enää skenen keskinopeata kovempaa... Silti, alituinen tuplabasareidenkäyttö laukaisee tottuneessakin kuuntelijassa stressireaktiota aivojen pyrkiessä synkronoimaan sydämen lyöntitiheyden basarirenkutuksen kanssa... mikä saavuttaa pahimmillaan 320 BPM ja reippasti ylikin. Sanomattakin on selvää että tämä on omiaan saamaan musiikkiteoreetikot ja etenkin kasvatuspuolen tantat nostamaan kädet pystyyn- moinen kun on omiaan aiheuttamaan hetkellistä adrenaliinin ylituotantoa jota jostain syystä pidetään helvetin huonona juttuna, etenkin nuorisoa ajatellen.
 
Saanen kysellä, missä helvetin kappaleessa tempo (basarit?) menevät yli 300 bpm? o_O
 
Cannibal corpsen nopeimmissa biisesissä lienee tempoa n. 230 bpm..

Chris Barnesin ääni... Jota voidaan pitää Ainoana Oikeana DeathMetal Murinana. Oikeastaan ainoa joka vetää vielä pidemmän korren on kenties Amorhiksen Esa Holopainen, joka ei valitettavasti enää kai murise.. Paitsi ehkä Chaosbreedissä.
 
Mitä se mies horisee?? Holopainen?? Tarkoitat varmaan Tomi Koivusaarta. Ei soita Chaosbreedissä.

Mitä se mies horisee?? Holopainen?? Tarkoitat varmaan Tomi Koivusaarta. Ei soita Chaosbreedissä.
 
Eikä Esa murise Chaosbreedissa, vaan Taneli Jarva. MrQ, otetaan niistä asioista selvää ennenkun aletaan pätemään täällä. Apua voi tarjota nostamatta siitä hirveetiä meteliä.

CC on ihan vitun huono bändi. Älä kuluta aikaasi.

Eikä Esa murise Chaosbreedissa, vaan Taneli Jarva. MrQ, otetaan niistä asioista selvää ennenkun aletaan pätemään täällä. Apua voi tarjota nostamatta siitä hirveetiä meteliä.
 
Sori. meni miehet sekaisin.

Saanen kysellä, missä helvetin kappaleessa tempo (basarit?) menevät yli 300 bpm? o_O
 
Cannibal corpsen nopeimmissa biisesissä lienee tempoa n. 230 bpm..
 
Tempo on yks juttu, mutta kun tuplia poljetaan niin iskuja minuuttiin menee reippaasti satoja. En tosin ole laskenut, muuten.

Tempo on yks juttu, mutta kun tuplia poljetaan niin iskuja minuuttiin menee reippaasti satoja. En tosin ole laskenut, muuten.
 
Jaa että 320 kuudestoistaosaa (kuudestoistaosiahan niillä tuplilla yleensä poljetaan) minuuttiin?
Se on 80 bpm. Eli aika vitun hidas.

Nii, et kertokaa mulle cannibal corpsesta kauheesti historiaa, ja kaikkee, tai jos tiedätte sivun mistä löytäs siitä historiaa suomeks ku teen siitä esitelmän.
 
Soita ihmeessä joku biisi sitten luokalle!

Vaikkaa Dead Human Collection. jeah
 
Eipäs kun Haamöö!! Smaast!! Feeeis!!!

Eipäs kun Haamöö!! Smaast!! Feeeis!!!
 
Pfyf. Aaaai! Will Kill! Youuu!!!

Chris Barnes is a pussy

Chris Barnes is a pussy
 
Pyh. Six Feet Under on kovaa tavaraa.