Klassinen ›

Lisäksi, kuten joku jo taisi sanoa, musiikki jonka suuri yleisö mieltää "klassiseksi", soundaa enemmän tai vähemmän kaikki samalta. Sitä samaa jousta, torvea ja rumpuahan se on. Varmasti joku muusikoiden.netin neroistamme Wagneria hihkaisee kuinka tunnistaa sointiväristä teoksen olevan puhdasta Wagneria (en tosin minä, vaikka klassisesta pidänkin), mutta massoille se kuulosta kaikki samalta.
 
Tuota efektiä epäilemättä lisää se, että aika moni orkesteri jauhaa samoilla soittimilla menemään niin Händelin, Mozartin ja Beethovenin tuotantoa kuin Wagnerin, Mahlerin ja Sibeliuksen tuotantoa. Eli vähän sama kuin joku Metallica pistäisi samalla Mesa-särösoundilla ja Hetfieldin karhealla äänellä menemään Abbaa, Jimi Hendrixiä ja U2:ta -> kuulostaisivat kaikki aika lailla Metallicalta. Puhaltimissa, erityisesti vaskipuhaltimissa, on barokista näihin päiviin tultaessa tapahtunut niin paljon teknisiä muutoksia, että nykyaikaisten orkesterisoitinten soundi on aika kaukana siitä, miltä esim. vastaavat barokkisoittimet kuulostivat, barokkikautta vanhemmista soittimista puhumattakaan. Kun vaikkapa Händeliä soitetaan ns. periodisoittimilla (ja oikealla kokoonpanolla), niin uskonpa, että jopa maallikkokin erottaa orkesterin soinnin helposti modernimmasta sinfoniaorkesterisoinnista. Edes Mozartin ja Beethovenin ei pitäisi ihan tarkalleen ottaen kuulostaa siltä, miltä ne nykysoittimilla soitettuna kuulostavat.
 
Hankalaahan se toki olisi, jos kaikki musiikki yritettäisiin soittaa aina autenttisilla instrumenteilla. Monet vanhemmat soittimet edellyttävät sen verran erilaista tekniikkaa (esim. vaskipuhaltimissa jo suukappaleen koko tekee ison eron), että muusikot joutuisivat harjoittelemaan niiden soiton erikseen. Erityisesti modernin käyrätorven käyttömukavuuteen tottuneilla käyrätorvisteilla saattaisi sitä paitsi käydä ns. "kylmät", kun vanhemmasta torvesta ei löydykään yhtään venttiiliä vaan kaikki sävelkorkeudet on muodostettava pelkästään huulilla. Sitten on vielä se finanssipuoli: ammattikäyttöön soveltuvat orkesterisoittimet maksavat aika hassun paljon. Käykääpä huviksenne kysymässä, mitä maksaa vaikkapa 5-venttiilinen C-tuuba (ns. orkesterituuba); sen jälkeen ihmettelette, miten Gibson voi myydä niin hyviä kitaroita niin halvalla. Orkesterimuusikon keskivertotuloilla ei kovin monipuolista ammattikäyttöön sopivien soitinten kokoelmaa hankita, etenkin jos jotain barokkisoitinta tarvittaisiin keskimäärin yhteen tai kahteen konserttiin vuodessa. (Käytännössä kuitenkinkin orkesteri tai taustaorganisaatio usein omistaa "erikoissoittimia", joita soittajat voivat lainata tarpeen vaatiessa.)
 
Mutta vaikka Bachit ja Brucknerit pistettäisiin ilmoille ihan samoilla soittimilla, eivät ne kyllä minusta sittenkään kuulosta kovin samanlaisilta. Yleensä jo yhden musiikin tuntemus -kurssin jälkeen osaa erottaa eri aikakausien tyylit helposti korvakuulolta, ja ne alkavat kuulostaa _todella_ erilaisilta. Kokeneempi kuulija voi tehdä eron jopa yhden sellaisen soinnun perusteella, jota ei olisi "voinut" olla esim. Mozartin musiikissa. Valitettavasti tämä vaatiikin sitten jo teoriaan tutustumista, mihin mainitulla "suurella yleisöllä" ei tule koskaan olemaan kärsivällisyyttä. Mutta jos sen viitsii tehdä, kaksi klassista sävellystä ei enää koskaan kuulosta samanlaisilta vaan niistä löytyy vähintään yhtä paljon eroja kuin kahdesta kevyen musiikin listahitistä. Oikeastaan ne listahitit alkavatkin sitten kuulostaa kaikki ihan samalta perussointujen pyöritykseltä vähän erilaisilla soundeilla vain, noin kärjistetysti. ;)
 
Valtaosalla musiikin ostajista ei alan tutkintoja ole, ja se on ihan ok minun puolestani. Omien havaintojeni mukaan musiikkia (nimenomaan teoriapuolta) pidemmälle opiskelleet kuitenkin hakevat omaan musiikin nälkäänsä keskimäärin haastavampaa ja monimutkaisempaa kuunneltavaa kuin listahitit; joku heistä löytää sellaista "klassisesta", joku toinen vaikkapa jazzista.
 
Aiheeseen vielä, omien havaintojeni mukaan pahimpia elitistejä/snobeja eivät yleensä itse klassisen musiikin säveltäjät ja esittäjät vaan pikemminkin sellaiset klassisen musiikin "ystävät", joille klassinen musiikki on lähinnä elämäntyylijuttu ja itse musiikista he eivät sitten paljoa ymmärrä tai aina edes välitäkään. On niin kiva juttu mennä hienossa iltapuvussa johonkin oopperagaalaan tapaamaan valtakunnan kermaa ja maistelemaan shampanjaa. Itse muusikot (ainakin nuorempi sukupolvi) sen sijaan ovat yleensä aika rentoa sakkia, joille kyllä maistuu hyvin tehty rokki siinä kuin klassinenkin.

Jos pitää vastata suoraan siihen, miksi klassisella musiikilla ei ole enempää kuuntelijoita, niin eikö sen tilanne tässä suhteessa ole aika sama kuin jazzin?
 
Eli musiikkiin, joka ei tule joka tuutista ja joka vaatii pop-musiikkia enemmän keskittymistä ja syventymistä, on huomattavasti pienempi mahdollisuus jäädä koukkuun kuin pop-musiikkiin. Ehkä vielä tärkeämpää on se, että pop-musiikin kuuntelu on olennainen osa nuorten elämäntapaa. Mielikuva klassisen musiikin kuuntelijasta sen sijaan haittaa itse musiikkiin tutustumista.
 
Spekulaatio sillä että kuulostaako musiikki samalta vai eriltä menee ehkä vähän harhaan. Tiedän jotain aikuisia jotka kutsuvat kaikkea muuta kuin klassista rockiksi ja heidän korviinsa kaikki "räminä" onkin varmaan aika pitkälle sitä samaa.

Mozarteista ja Mattiloista ja Salosista huolimatta klassinen ehkä nojaa vähemmän henkilökulttiin.
 
Itseasiassa ulkomusiikillisesti rock-muusikoilla ja vakavilla muusikoilla yhdistävää on juuri nerokultti.

vakavilla muusikoilla
Tässä yksi syy, miksi monet rock-, jazz- tai pop-musiikista pitävät dissaavat klassista.

Tässä yksi syy, miksi monet rock-, jazz- tai pop-musiikista pitävät dissaavat klassista.
 
No mikä on hyvä termi? Taidemusiikki ontuu aivan yhtäpaljon. Klassinen ei taas käsitä nykymusiikkia.

kysymykseen minulla mättää jossain teoksissa tylsyys ja on osalla varmaan se että on "hienoa" olla pitämättä. ja sitten Naxos versiot pilaa mun näkemystä jostain biisesitä ne on kauheita. (pääosin...)
Hörhö: junttirock ? eli mitähän ihmettä se on mulla taasen teinipop. (tarkoitan teineille tuotteistaen tehtyä musaa)

Hörhö: junttirock ? eli mitähän ihmettä se on mulla taasen teinipop. (tarkoitan teineille tuotteistaen tehtyä musaa)
 
Täh? Siis antroid tarttui, kun käytin termiä "vakava musiikki" tästä, mitä ketjun pitäisi käsitellä. Siis mistäs sä puhuit?

No mikä on hyvä termi? Taidemusiikki ontuu aivan yhtäpaljon. Klassinen ei taas käsitä nykymusiikkia.
Mun käsityksen mukaan klassinen ja nykymusiikki eroavat toisistaan melko paljon. Miksi niitä silloin pitäisi nimittää jollain yhteisellä (huonolla) termillä?
Olisihan se aika väärin sanoa pop-musiikki, ja sisällyttää siihen jazz, vaikka samoilla instrumenteilla voidaan jazziakin soitella yms. Ehkä vähän ontuva allegoria, mutta ehkä löydätte siitä jonkun pointin. Tai sitten nauratte mut ulos täältä "vakavien musiikkitaiteilijoiden vakavalta vakavan musiikin" -palstalta...:)

Mun käsityksen mukaan klassinen ja nykymusiikki eroavat toisistaan melko paljon. Miksi niitä silloin pitäisi nimittää jollain yhteisellä (huonolla) termillä?
Olisihan se aika väärin sanoa pop-musiikki, ja sisällyttää siihen jazz, vaikka samoilla instrumenteilla voidaan jazziakin soitella yms. Ehkä vähän ontuva allegoria, mutta ehkä löydätte siitä jonkun pointin. Tai sitten nauratte mut ulos täältä "vakavien musiikkitaiteilijoiden vakavalta vakavan musiikin" -palstalta...:)
 
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta.
Kyseessä on kuitenkin sama traditio, joka on vain vuosien kuluessa kehittynyt ja muuttunut.
 
Taidemusiikki on tämän tradition nimi. Meidän on ihan turha yrittää kutsua sitä jollain muulla nimellä. Tai no, jos haluaa vielä tarkemman nimityksen, voi sanoa länsimainen taidemusiikki.

Mun käsityksen mukaan klassinen ja nykymusiikki eroavat toisistaan melko paljon. Miksi niitä silloin pitäisi nimittää jollain yhteisellä (huonolla) termillä?
Olisihan se aika väärin sanoa pop-musiikki, ja sisällyttää siihen jazz, vaikka samoilla instrumenteilla voidaan jazziakin soitella yms. Ehkä vähän ontuva allegoria, mutta ehkä löydätte siitä jonkun pointin. Tai sitten nauratte mut ulos täältä "vakavien musiikkitaiteilijoiden vakavalta vakavan musiikin" -palstalta...:)
 
Tuo säveltäjämestarin pointti ylempänä on mitä itsekkin mietin, mutta tarkennan vähän. Klassinen musiikki käsittää periaatteessa akselin klassismi-romantiikka. Barokki, renesanssi, galantti, jne. jää kuitenkin ulkopuolelle, vaikka nämäkin usein voidaan mieltää klassiseen musiikkiin. Joissain tapauksissa näihin liitetään myös jopa keskiaikainen musiikki. Kuitenkin tästä yhdestä suuresta jatkumosta keskiajan nykypäivään taidemusiikki on helpompi käyttää puheessa yhtä nimitystä, kuin alkaa listaamaan joka hemmetin tyylikausi ja koulukunta. Mm. Impressionismi ja ekspressionismi on jo nykyään monilla sisältynyt tuohon historialliseen musiikkiin ennemmin, kuin nykymusiikkiin. Näitä ei enää todellakaan voida vetää klassisromanttisen tyylin alle.

Niin, eihän musiikkia kovin pitkään voi sanoa nykymusiikiksi, kun se on jo historiaa.
 
Silti, mielestäni voisi olla hyvä ratkaisu kehittää joku kuvaavampi, ja muita musiikin lajeja vähemmän vähättelevä termi, kuin vakava musiikki.
Vaikeaa? Kyllä. Mahdotonta? Ehkä.

Olen huomannut että monet sanovat että he voivat kuunnella melkein mitä tahansa musiikkia paitsi klassista.
Heitä ei kuitenkaan häiritse esimerkiksi tv-sarjojen tai elokuvien tunnusmusiikit tai taustamusiikit jotka ovat yleensä klassista musiikkia. Joskus he jopa hyräilevät elokuvista tuttuja melodioita jotka ovat klassisia kappaleita.
Miksi he siis sanovat olevansa jyrkkiä klassisen vastustajia?
 
Klassinen musiikki mielletään vaikeaksi ja "vanhojen"
musiikiksi. Koulujen musiikinopetus on myös painottunut kevyeenpään ja sekin lisää ennakkoluuloja.

mielestäni voisi olla hyvä ratkaisu kehittää joku kuvaavampi, ja muita musiikin lajeja vähemmän vähättelevä termi, kuin vakava musiikki.
Vaikeaa? Kyllä. Mahdotonta? Ehkä.
 
Moni tuntemani klassinen muusikko pitää tuota "vakava musiikki" -määritelmää täysin tyhmänä. Kai sillä joku on joskus halunnut yrittää tehdä eron ns. viihdemusiikkiin, eikä tarkoitus varmaankaan ole ollut vähätellä muita musiikin lajeja. Mutta jos ajatellaan vaikka Iiro Rantalaa soittamassa Mozartia, niin eihän siinä yhteydessä voi mitenkään puhua vakavasta musiikista.
 
Mielestäni ei olisi väärin kutsua kaikkea taidemusiikkia "klassiseksi musiikiksi", oli se sitten miltä tyylikaudelta tahansa. Tietosanakirjan mukaan "klassinen musiikki" tarkoittaa musiikkia, joka on saavuttanut pysyvästi arvostetun aseman. Tuokin selitys vähän ontuu, mutta se kai olisi kuitenkin selventävä ja vähiten harhaanjohtava tai ainakaan vähättelevä. Kuten täällä jo mainittiinkin, on nykymusiikki sitä samaa traditiota kuin vanhempi klassinen, joten siinä mielessä se menisi kyllä saman otsikon alle. Tietäisi ainakin kaikki, mistä puhutaan.

En jaksanut ihan koko ketjua lukea, joten en tiedä onko tämä seikka tuotu esille, mutta mielestäni klassinen on kuitenkin aikakautensa musiikkia. Se ei välttämättä kerro tarinaa nykyihmiselle, ja se oli jo omana aikanaan rikkaampien ihmisten musiikkia, eli liittyi elitismiin.
 
Pelkkänä musiikkina sitä paitsi klassinen on tylsää. Melodiat eivät iske ja musiikin rakenne on niin akateemista, että siinä turhautuu. Se väite, että klassinen olisi jotenkin "vaikeaa" kuunneltavaa on mielestäni aika naurettava.

En jaksanut ihan koko ketjua lukea, joten en tiedä onko tämä seikka tuotu esille, mutta mielestäni klassinen on kuitenkin aikakautensa musiikkia. Se ei välttämättä kerro tarinaa nykyihmiselle, ja se oli jo omana aikanaan rikkaampien ihmisten musiikkia, eli liittyi elitismiin.
 
Pelkkänä musiikkina sitä paitsi klassinen on tylsää. Melodiat eivät iske ja musiikin rakenne on niin akateemista, että siinä turhautuu. Se väite, että klassinen olisi jotenkin "vaikeaa" kuunneltavaa on mielestäni aika naurettava.
 
Ensimmäinen kerta pariin kuukauteen kun selailen m.netin keskustelupalstaa, ja mitäs silmäni näkevätkään... En vain millään käsitä tuota jauhausta elitismistä. Luulisi kaikkien ihmisten kuuntelevan klassista musiikkia, jos "eliittiin" kuuluminen olisi siitä kiinni.
 
Ja jos et ole jaksanut edes lukea tätä ketjua alusta loppuun, en juuri ihmettele sitäkään, miksi et saa mitään irti klassisesta musiikista - sen kuunteleminen vaatii pitkäjännitteisyyttä. Mitä tulee klassisen musiikin rakenteisiin, no... minusta juuri monimuotoinen, mutta silti (usein) johdonmukainen, ei kuitenkaan arvattava rakenne on yksi klasarin hienoimpia ominaisuuksia. Missä musiikissa sitten mielestäsi ON mielenkiintoisia rakenteita?
 
EDIT: Ja vielä tuosta "tarinan kertomisesta"; mikään muu musiikki ei ainakaan itselleni kerro yhtä paljon tarinoita, ruoki mielikuvitusta ja anna uusia elämyksiä. Kukin tavallaan...

Joo, tuo elitismi-käsitys pysyy ihmeen sitkeästi joidenkin mielissä. Kaiken huippu oli, kun pari päivää sitten erään sanomalehden tekstiviestipalstalla oli seuraavanlainen kannanotto: "Kaupungin tuki pois musiikkiopistolta. Eliitti maksakoon itse lastensa harrastuksen". Tuli jo aika kurja olo, että voiko joku todella ajatella noin. Klassiset muusikot ja musiikinopettajat ovat nykyään sitä paitsi sellaisessa palkkakuopassa, että ei siinä paljon elitismiin ole varaa.
 
Pelkkänä musiikkina sitä paitsi klassinen on tylsää. Melodiat eivät iske ja musiikin rakenne on niin akateemista, että siinä turhautuu. Se väite, että klassinen olisi jotenkin "vaikeaa" kuunneltavaa on mielestäni aika naurettava.
 
Miten niin "pelkkänä musiikkina"..? Pitäisikö klassisen olla aina esim. leffan taustalla pauhaamassa, jotta siitä voisi nauttia? Tuo on toisaalta aika tyypillinen kommentti sellaisen suusta, joka ei ole tosissaan viitsinyt edes yrittää perehtyä klassiseen löytääkseen siitä jotain, mistä pitää. Ei klassisen kuunteleminen olekaan vaikeaa, jos jaksaa edes vähän keskittyä. Sekin taitaa kyllä nykyään olla paljon vaadittu, kun ajatellaan miten paljon paskaa viihdemusiikkia suolletaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kukaan jaksa enää kuunnella kunnolla ja keskittyneesti.
 
Väite klassisen musiikin muotorakenteiden tylsyydestä on kyllä todella ihmeellinen, jos miettii mitä muuta nykyään on tarjolla. Viihdemusiikin verse-chorus-verse-chorus -rakenne mitä ennalta-arvattavimpine melodisine ratkaisuineenko sinulle tarjoavat sitten suurempia elämyksiä? Vaikka makuasioitahan nämä kaikki ovat.

En vain millään käsitä tuota jauhausta elitismistä. Luulisi kaikkien ihmisten kuuntelevan klassista musiikkia, jos "eliittiin" kuuluminen olisi siitä kiinni.
 
Eihän se siitä olekaan kiinni.
 
sen kuunteleminen vaatii pitkäjännitteisyyttä.
 
Eikä vaadi. Päinvastoin, klassinen on helppoa kuunneltavaa.
 
Missä musiikissa sitten mielestäsi ON mielenkiintoisia rakenteita?
 
Turskametallissa.

Miten niin "pelkkänä musiikkina"..?
 
Pelkkänä musiikkina ilman sen sanomaa.
 
kun ajatellaan miten paljon paskaa viihdemusiikkia suolletaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kukaan jaksa enää kuunnella kunnolla ja keskittyneesti.
 
Hassua, nimittäin omana aikanaanhan klassinen oli viihdemusiikkia. Sitä kuunneltiin ja soitettiin pittoreskeissä tanssiaisissa ja juhlissa samalla kun rahvas nääntyi kaduilla nälkään.
Mielestäni sellaista käsitettä ei voi edes olla kuin viihdemusiikki, tai jos on niin kaikki musiikki on viihdyttävää. Senhän vuoksi ihmiset kuuntelevat musiikkia? Luulisin ainakin niin. Musiikkimaku vaihtelee, mutta jokainen varmaan kuuntelee sellaista musiikkia josta pitää.
 
Viihdemusiikin verse-chorus-verse-chorus -rakenne mitä ennalta-arvattavimpine melodisine ratkaisuineenko sinulle tarjoavat sitten suurempia elämyksiä?
 
Kyllä. Se yksinkertaisesti antaa minulle enemmän kuin klassisen piruettiskaalojen edestakainen sahaus.

Se yksinkertaisesti antaa minulle enemmän kuin klassisen piruettiskaalojen edestakainen sahaus.
 
Jotta varmistettaisiin, että keskustelijat puhuvat samaa kieltä, tarkentaisitko vielä, mitä ymmärrät klassisella musiikilla - esim. säveltäjien nimiä, teosten nimiä, aikakausia jne. Jotenkin minulle herää epäilys, ettet ole kovin laajasti "klassista" kuunnellut ja argumenttisi perustuu enemmänkin mielikuvaan kuin arvostelemasi musiikin kuuntelemiseen ja tuntemiseen. Minä kyllä löydän klassisen/"nykymusiikin" (parempi yleistermi todellakin olisi tarpeen) piiristä vaikka kuinka paljon teoksia, joihin tuo kuvauksesi ei tosiaankaan sovi. Ja kyllä, sieltä löytyy myös synkempiä/hevimpiä teoksia kuin mitkään örinämetallibändien tekeleet. Ei kannata niputtaa kaikkea samaan kastiin Vivaldin vuodenaikojen kanssa.
 
En minäkään tuomitse "kevyttä musiikkia" sen potaskan perusteella, jota radiokanavat soittavat.