Rummut: rumpukamat ›

Ajattelin pistää tällaisen aiheen pystyyn jonne voi listata levyjä joista pitää erityisen paljon varsinkin rumpaloinnin osalta(en muista milloin täällä olisi viimeksi sellainen ollut). Näin kukin voisi löytää uusia tuttavuuksia joiden kautta saisi lisää "kiksejä" omaan soittoon. Eli levyjä joilla kuulee erityisen hienoa rumpalointia(ei ole pakko olla mitään virtuoosimaista menoa, hyvä tyylitajukin lasketaan eduksi yhtäläisesti). Tyylisuunnallakaan ei ole merkitystä jotta saadaan mahdollisimman laaja skaala. Jos levy on jokin vähemmän tunnettu voisi olla perusteltua myös mainita mikä tyylisuunta on kyseessä, ja muutenkin saa mielellään perustella valintojaan.

No muutama näin äkkiä.
 
Jeff Beck: Wired (fuusiota, ajalta ennen kuin se muuttui suorittamiseksi. Muutamassa biisissä kahdet rummut päällekkäin. Ja Narada Michael-Walden. Jos Head for Backstage Pass lähtee ensiyrittämällä, saat markan.)
 
Jeff Beck: Guitar Shop (samaa kuin edellä. Kasari-Bozzio vauhdissa.)
 
Vanilla Fudge: Near the Beginning (Carmine Appice. Raskaamman rokin käsikirja. Toisella puolella livenä äänitetty koko vinyylisivun mittainen biisi.)
 
Cream: Wheels of Fire (Vanhempaa rokkia, jos joku ei tiennyt. Tuplalevyn toisella lätyllä pirun pitkä ja melodinen rumpusoolo, josta on malliksi vielä nykyäänkin. Käännä bassoa lisää, niin tuplakin jytkii. Ginger Baker vetää.)
 
Maj Karman Kauniit Kuvat: Metallisydän (Ei maailman parasta tai nopeinta, mutta aina tyylikästä ja biisiin sopivaa soittoa. Tyylin arvannee. Janne Savolainen.)
 
Bob Brookmayer: Back Again (bepop-jazzia pasuunalla. Mel Lewis.)
 
Linoleum: Race from the Burning Building LP (hyvin yksinkertaista ja itseään toistavaa ja monotonista. Jostain syystä kuitenkin toimii. Olisi kiva keksiä, miksi. Jonkinlaista brittipoppia tämä on. Soittajasta ei tietoa.)
 
Jatkakaa. Tulee tutustuttua uusiin.

Tulenkantajat - Hyvää Syntymäpiävää Rouva Presidentti. Tomi Krutsin pistää todella tyylikästä komppia tällä levyllä. Jokaisen svengaavaksi rumpaliksi tahtovan tulisi tuota levyä kuulla ja soitella. Välillä jazz - vaikutteista, välillä häröilevää naputtelua ja välillä suoraa ja letkeää nelosbiittiä. Hyvinä esimerkkeinä Näin on näreet ja Skenejulkkis- kappaleet.

Tulenkantajat - Hyvää Syntymäpiävää Rouva Presidentti. Tomi Krutsin pistää todella tyylikästä...
 
Jops. Joskus aikaa sitten olin "tosi paradiddle" ja stanan nopea vaikeitten komppien suorittaja, ja siihen jotenkin sokeutui eikä enää hallinnut yksinkertaisia komppeja kun joka raaja oli tottunut vetämään joka iskulle ja väliinkin jotain sälää. Sami Kuoppamäen soitto piti opetella KW:n levyiltä iskulleen ja sitten koohkattiin ja kuulostettiin hirveältä. ;)
 
Absoluuttisen ja TK:n levyt on auttanut siinä minimalistisen grooven etsinnässä _ERITTÄIN_ paljon. Suosittelen.

No tässä on ainakin pari:
 
The Police- Outlandos d`amour (Tarviiko edes selittää? Stewart Copeland ja levyllinen maailman tiukinta beat komppia vahvoilla reggae- mausteilla. Myös muut ko. bändin levyt kantsii katsastaa.)
 
John Coltrane- A love Supreme (Jatkuvasti purkautuva tulivuori Elvin Jones myrskyää rumpujen takana. Jazzia voi soittaa näinkin...)

Toto - The Seventh One
Tällä levyllä on todella monipuolisia komppeja. Rytmi vaihtelee kasibiitistä lattarin kautta puolitempo-shuffleen. Jeff Porcaro on huippuvedossa, kuten aina.
 
Rush - Moving Pictures
Mainiota tekniikkatreeniä, jos minulta kysytään (ja hyvä levy muutenkin). Viiden vuoden treenauksen jälkeen Tom Sawyer alkaa viimein sujua edes jotenkuten, ja se on mukavaa :-)

TOP:n levyt.

Ja lisättäköön vielä, että AC/DC, Beatles ja Ramones ym. nelosbiitin palvominen on todella tärkeää opeteltavaa. Vaikka Ringon suoritusta A Day In The Lifessa on terveellistä _yrittää_ imitoida. Hidasta triolipohjaista peruskomppia, prkele.

Heitänpä rankemmalta puolelta sellaisen levyn kuin Testament - The Gathering. Dave Lombardo rummuissa, ja ach kun kuulostaa ainakin miun korvaan hyvältä. Pitää myös mainita Ac/Dc:n Highway To Hell. Yksinkertainen on kaunista.

Heitänpä rankemmalta puolelta sellaisen levyn kuin Testament - The Gathering.
 
Kyl kannattaa Testamentilta ehdottomasti blokata Demonicci. Paljon parempaa rummutusta ala Gene Hoglan. Jää Lombardo niin luovuudessa kuin soittotaidoissa ihan jalkoihin.
 
Sit rankempaa osastoo lisää:
Scarve - Irradiant
Textures - Polars
The Dillinger Escape Plan - Miss Machine
Meshuggah - Chaosphere
Candiria - 300% density (muistaakseni)
 
Tuossa on semmosta kilikolia että jyykeli. Listatkaa muut noita kevyempiä, iteltä ei irtoa :D

Vaikka itse musa ei kiinnostaiskaan yhtään, kannattaa ainakin Lehtisen Antin rumpujen takia tsekata kyseiset lätyt UB:n tuotannosta (noissa Letku vetää aika hyvin, toki uudemmissakin, mutta itse tykkään eniten näistä):
 
Ultra Bra:
- Vapaaherran elämää
- Kroketti

Dream Theaterin Falling Into Infinityltä löytyy rouhea rokkibiisi nimeltään Lines In The Sand, jossa Portnoy on kenties normaalia vähemmän 'proge' ja enemmän Rock. Kikkailu on minimissään ja groove ja fiilis tapissa. DT:n ja erityisesti MPortnoyn muusta tuotannosta en sitten tässä kontekstissa sanokaan enempää.
 
Viime aikoina olen kuunnellut paljon jazzia perinteisestä bebopista vähän modernimpaan ja vapaampaan, ja täytyy todeta, että niistä on tullut aivan uutta intoa riden kilkutteluun. Lähes kaikki jazzlevyt ovat ehdotonta kuunneltavaa ja pureksittavaa myös metalliheeboille.

The Who: Quadrophenia(Keith Moon)
The Who: Live At Leeds(Keith Moon)
The Who: Live At Royal Albert Hall(Zak Starkey)
Cream: Disraeli Gears(Ginger Baker)
The Mars Volta: De-Loused In The Comatorium(Jon Theodore)
Dillinger Escape Plan: Miss Machine(Greg Pennie)
 
Nää nyt tuli ekana mieleen...

Itselleni kolahti joskus vuosia sitten Blink 182:n Enema of State levyn rummutukset. Kyllä sitä Barkerin rummutusta aina mielellään kuuntelee vaikka se itse musa nyt ei mitään maailman parasta olekaan :D

The Police- Outlandos d`amour (Tarviiko edes selittää? Stewart Copeland ja levyllinen maailman tiukinta beat komppia vahvoilla reggae- mausteilla. Myös muut ko. bändin levyt kantsii katsastaa.)

 
Jos on muuten semmoisia bändejä, joista ei paljoa tiedä, niin kannattaa melkein aloittaa tutustuminen jollain greatest hits-kokoelmalla. Mäkin ostin ensin jonkin The Policen kokoelman "oppimateriaaliksi" aikanaan ja ajattlein, että siinähän on ainakin muutama tuttu raita. Niiden sivussa ne meni sitten kohta tuntemattomammatkin kappaleet jakeluun. Mutta komeasti vetää Copeland, kyllä.
 
TÄllaisten listojen teko on aina hiukan päiväkohtaista, mikä milloinkin omassa soittimessa pyörii, tulee mainittua.
Sanotaan yleismaailmallisesti vielä Led Zeppelinin II ja Houses of the holy.
Kotimaisista muuten pakottaisin ostamaan Trio Töykeiden alpumeja, vaikka helpommaksi Jazzlantis ja vaikeammaksi Sisu. Jälkimmäinen on sitten malliesimerkki siitä, miten tarkasti voi soittaa yhteen.
 
Ehkä myös Juicen 80-luvun levyt kuten Pyromaani palaa rikospaikalle, Boogieteorian alkeet ja Yölento. Niissä on mainiota suomi-rock vetoa ála Vesa Sytelä.

Kaksi ekaa Kingston Wallia hallitsee, tyylitaju ja groove huipussaan. Kolmannella levyllä osa kummastakin tuntui hieman hävinneen jostain syystä.
 
Dead Kennedysin tuotannosta löytyy todella muikean kuuloista paukuttelua. Police Truck biisin haikkakomppi on silkkaa legendaa.
 
Meshuggahin Chaosphere on RRRRraskasta ja kaikessa monimutkaisuudessaan järjettömän tyylikästä. Koko ajan opiskelussa tämän levyn kompit.
 
Levyt joilla Dave Lombardo soittaa ovat metallin aatelia myöskin. Monella mättäjällä unohtuu musikaalisuus soitossa, mutta Lombardolta ei. Toinen thrashin taitava mies on sitten Charlie Benante. Välillä aivan mielettömiä juttuja, mutta silti aina tyylikäs tatsi mukana.
 
Rotten Soundin Murderworks hallitsee myös. Blastblastblast. Miljoona eri variaatiota perinteisistä mättökompeista.
 
Ja Misfitsin Static Age >:B

Tuolla Bon Jovin "Crossroads"-kokoelmalla on ihan hyvää takomista...muutenkin pidän Torresin tyylistä.
 
Pienen etsimisen jälkeen löytyi kaiken maailman krääsän alta Samuli Edelmanin kokoelma "Peggy/Pienestä kii/Yön valot", jossa herrat S.Kuoppamäki ja A.Nykänen rummuissa...
 
Manowar - Louder than hell
Skid Row - Skid Row
 
Ääh...tää on vaikeeta. Parhaat levyt tulee polttamalla ja siksipä joiltain levyiltä löytyy sekaisin esim. Status Quo, Sinergy, Manowar, W.A.S.P, Anna Eriksson, Yölintu, Taikakuu, Janne Tulkki, Maarit Peltoniemi, Eppu Normaali, Kolmas Nainen...yms...
 
Jepjep...

Opeth: Deliverance.
 
Martin Lopez on uskomattoman smoothi hiljaisemmissa jutuissa, ja mättää kuin hullu, mutta tyylikkäästi, ja omaa witun nopeat jalat. Aivan loistavaa.
 
Fantomas: Directors Cut.
 
Lombardo, tarviiko edes perustella.

-Sting: Vinnie C. tahi Manu Catchë rummuissa, joten komppi kulkee. Oma suosikkini taitaa olla vanhahko Mercury Falling.
 
-No Doubt: Itselleni uusi löytö. Maukasta ja groovaavaa popin soittoa. Rummuissa Adrian Young.
 
-Planet X:n Moonbabies. Pakkohan tämä on mainita. Virgil Donati vetää uskomattomimpia juttuja mitä olen ikinä missään tai milloinkaan kuullut, ja vetää lisäksi pirun maukkaasti.
 
-Toton mikä tahansa levy.