Bänditoiminta ›

Onpas taas keskustelu, uskaltaakohan tänne sanoa mitään... No, nimimerkin suojissahan tässä piileskellään joten antaa mennä:
 
Alkuperäiseen aiheeseen että kannattaako tehdä lavakartta niin sanoisin että se riippuu miten vakavissanne olette bänditouhunne kanssa.
Jos se riittää että pääsee Peräkylän nuorisoseuran lavalle vetämään yhden keikan niin eihän siinä mitään karttoja tarvitse ruveta tekemään. Samaten treenaamisenkin voi huoletta jättää vähemmälle, sehän vie niin paljon aikaakin. Eikä soundeja, biisejä tai lavashowta kannata miettiä kuin vasta sitten korkeintaan kun keikka alkaa. Oikeastaan ihan hyvin voi saman tien sitten vetää kunnon kännit, mitäpäs sitä pienistä kun tää on vaan tää keikka.
 
Mutta jos ihan oikeasti ollaan tosissaan sen bändin kanssa, että vaikka nyt ei Amerikan valloitusta suunnitellakaan niin jos edes leipänsä haluaa tienata soittamisella niin sitten kannattaa miettiä kaikkia näitä asioita ihan vakavissaan joskus. Ja tehdä se lavakarttakin joskus, pyytää vaikka jotakin tuttua äänimiestä tekemään jos ei itse osaa.
Ei siitä kovin paljon vaivaa ole, mutta hyötyä voi joskus olla enemmänkin.
 
Sitten se, miten keikkapaikalla lavakarttaan suhtaudutaan niin se voi olla ihan mitä vaan.
Joku keikkajärjestäjä heittää sen suoraan roskiin että "ei me mitään tuollaisia tarvita kun on ennenkin pärjätty, ihme diivailua". Ja sitten paikan äänihemmot voivat olla ihan aidosti ihmeissään että "ai teillä oli lavakartta? Ei me olla semmoisia saatu". Tätä on ainakin ennen tapahtunut.
 
Myöskin sekin on periaatteessa mahdollista että kun menee karttaansa esittelemään paikan äänimiehille niin tämä katsoo suoraan silmiin ja käskee painumaan vittuun.
Tämmöistä ei saisi tapahtua, mutta joskus joku saattaa esim. tehdä viimeistä keikkaansa ko. firmassa ja purkaa vitu- no, ahdistuksensa bändiin. Tosin tämmöisellä käytöksellä on aika nopeasti entinen miksaaja.
Tämä pohjautuu erääseen urbaanilegendaan jonka todenperäisyydestä en ole varma, tarkoitan tällä sitä että viihdeala on välillä aikamoista viidakkoa ja ihan mitä tahansa saattaa tulla vastaan.
Mutta vaikka se keikkapaikka olisikin surkea ja tyypeillä asenneongelma, niin pitää silti yrittää vaan sisukkaasti hoitaa se oma duuni niin hyvin kuin voi. Ehkä juuri sillä kerralla se bändin suurin fani on tullut viimeisillä rahoillaan katsomaan idoliaan.
 
Mutta sitten normaalisti kun menee keikkapaikalle niin mä luulen että paikan omat teknikot ovat vain iloisia kun joku viitsii jakaa heillekin informaatiota.
Itse olen ollut parissakin produktiossa, pienemmässä ja vähän isommassa, jossa ainoa informaatio tulevasta oli että lehdestä luettiin illalla esiintyvän useampia orkestereita, eikä mitään tietoa edes että millaisia, miten isoja, kuinka monta yhteensä...
Nyt se jo huvittaa mutta silloin ei paljon naurattanut kun ovesta alkaa lappaa porukkaa sisään ja sanoo olevansa jokin bändi. Siinä vain sitten toivot että näillä kamoilla pärjätään ja toivotat bändin tervetulleeksi ja kyselet että millaistakos kamaa te soitattekaan. Samalla kun viereen ilmestyy toinen, myöskin täysin uppo-outo yhtye.
 
Tässä ketjussa tuntuu olevan vähäsen kireä tunnelma, joten mä yritän laittaa sellaisen hupaisan loppukevennyksen tunnelmaa vapauttamaan:
Kerran olin eräillä festivaaleilla stagehandina, eli ihan pelkkänä kamankantajana.
Sinne ilmestyi sitten semmoinen isompi ulkomaalainen yhtye kamoineen. Niitten teknikot sanoivat että hello, ruvetaan hommiin kohta kunhan mä vaan kaivan kannettavasta lavakartat esiin.
Sitten se rupesi latailemaan koneeltaan jotakin, tokihan siellä oli erikseen kanavalistat ym.
Mutta sitten lopulta kun varsinainen lavakartta lopulta pitkän latauksen jälkeen ilmestyi, siellä oli lähinnä vain että rummut tulee keskelle ja basso oikealle ja kitara vasemmalle -tyyppistä informaatiota selkeänä kaavakuvana.
Meitä ja bändin teknikkoakin nauratti.
Okei, tämä ei ehkä ole enää niin hauska luettuna.