Yleistä keskustelua musiikista ›

Tienaan muutaman kympin viikossa opettamalla kitaransoittoa ja heittämällä kaikenlaisia keikkoja eli se on mulle lisätienesti.Musiikki on ollut ihan nassikasta asti paljon enemmän kuin vain antoisa harrastus,mutta koska olen tottunut hyvään elintasoon niin en lähtenyt opiskelemaan musiikin ammattilaiseksi kun työllisyystilanne sillä puolella on mitä on.Toisaalta tahdon myös pitää taiteellisen vapauden ja tehdä sellaista musiikkia mistä itse pidän välittämättä siitä tykkääkö siitä kukaan.Siksi hankin tavisammatin ja pidän musiikin aktiiviharrastuksena.
 
Joka päivä tulee soitettua useita tunteja ja musiikki soi taustalla aivan jatkuvasti kun luen,käyn muusikoiden netissä,opiskelen jne.Se on minulle elämäntapa enkä voisi kuvitellakaan olevani ilman.

Näin soitannollisesti musiikki on sellainen rentouttava harrastus, mutta tietenkin pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni soittajana.
 
Näin kokonaisuutena musiikin kuuntelu, siihen perehtyminen ja lähes kaikki siihen liittyvä ovat melkein koko elämä.

Soittaminen ja kitarat sekä kaikki molempiin em. liittyvät asiat ovat olleet minulle elämäntapa koko sen kohta 10 vuotta kestäneen soittoharrastuksen aikana. Kitaroista ja vahvistimista ym. asiaan liittyvästä olen tosin ollut todella kiinnostunut jo huomattavasti pidemmän ajan kun olen itse soittanut. Otsikossa kysyttiin: Musiikki - harrastus vai enemmän? Minulle ehdottomasti enemmän.

Lapsesta saakka musiikki ollut tärkeää. Musiikkiopiston (pianoa soittelin) jälkeen löysin kitaran soiton riemut ja sitä kautta iki-ihanan heavy-musiikin. Pysyvät ihastukset olen muistaakseni listannut joskus M.nettiin, mutta menköön uudelleen:
Metallica
Pantera
Tool
Strapping Young Lad
Devin Townsend
Opeth
Emperor
Satyricon
ja monta muuta (mm.vanhaa soulia, funkkia, progee)
 
Eli vastaus kysymykseen:musiikki on harrastus, mutta myös hyvin paljon enemmän. Oikeastaan musiikki on koko elämä ja sen tarkoitus. (Kylläpä sitä nyt heittäydyttiin taiteelliseksi, heh...)

Kyllä musiikki varmaan meikäläisellä pysyy harrastuksena. Tietysti jos musta tulee soitinrakentaja, kuten toivon, siitä tulee ehkä puoliammatti...(?) Hyvä harrastus, hyvä elämä
 
En minäkään tiedä mitä tekisin, jos musiikki ylipäätään otettaisiin elämästäni pois, eli en voisi soittaa kitaraa enkä kuunnella mitään musiikkia. Tulisin kai hulluksi tai tekisin itsemurhan.
 
Tästäpä johtui mieleeni, aihetta sivuten, että mitä tekisitte jos teiltä menis käsi ihan katki-poikki-päreiks? Tai vaikka kummatkin? (Ja sit vielä ehkä kuuroutuis...noin kylkiäisinä).
Ei vois soittaa kitaraa, bassoo, suurinta osaa puhaltimista yms. mihin tarvitaan nakkeja. Olisko maailmanlopun ajat lähellä?
 
E:Liian nopee. Lisäsin...

Tästäpä johtui mieleeni, aihetta sivuten, että mitä tekisitte jos teiltä menis käsi ihan katki-poikki-päreiks? Tai vaikka kummatkin? (Ja sit vielä ehkä kuuroutuis...noin kylkiäisinä).
Ei vois soittaa kitaraa, bassoo, suurinta osaa puhaltimista yms. mihin tarvitaan nakkeja. Olisko maailmanlopun ajat lähellä?
 
Kyllä tuota on joskus pelolla miettinyt ja lähelläkin se on ollut joskus, kuten varmaan kaikilla...Mutta kyllähän se aika maailmanloppu olisi, jos kädet menisi paskaksi. "Kaulakiikku" kutsuisi...

Voin sanoa, että se on elämäntapa sekä harrastus. Se on harrastus, mutta myös paljon enemmän. Niin paljon se vie ajatuksiani ja aikaani. Aina on melkeen joku musiikki asia mielessä.

enemmän. kaikki likoon prkl.

Enemmän toden teolla. Sieluni syvyyksissä olen sykkivä musiikille jo syntymästäni lähtien. Sanoisin että kiinalaisten muusikon kidutuskeino olisi pistää hänet selliin pariksi vuodeksi ja että tämä muusikko ei saisi olla koskematta soittimeen kuin soittimeen ilman kyniä ja paperia. Vain pelkkä mestarisäveltäjä kestäisi tämän ajan neljän seinän sisällä 2 v. :D

Kyllä musiikki on elämäntapa. Ei pelkästään soittaminen vaan myös muu musiikkiin liityvä säätäminen.

On se ainakin paljon,paljon enemmän kuin vaan harrastus:elämäntapa,intohimo....

Harrastus, muttei ihan kevyt sellainen.

Harrastus.
 
Ei vaan oikein kiinnosta koko "musiikkimaailma" ja siihen kelkkaan mukaan hyppääminen. Musiikin ammattilaisena oleminen populaarimusiikin saralla kun tarkoittaisi luultavasti myös sitä, että pitää tehdä muutakin kuin pelkkää musiikkia; antaa tyhjänpäiväisiä haastatteluja ja pitää yllä imagoa itsensä ja oman musiikkinsa "merkittävyydestä" ja "uskottavuudesta". Nämä ovat niitä asioita, mitkä minua musiikkitouhussa välillä kuvottavat. Koko se jeesustelu ja tähtikulttuuri.
 
Enpä kuitenkaan millään tavalla tuomitse niitä, jotka toivovat musiikista ammattia itselleen. Jokainen tehköön sitä, mistä itse tulee onnelliseksi. Kukkasia ja psykedeelistä rakkautta kaikille!

Soittaminen mulla on harrastus, mutta musiikki sinänsä on enemmän

Harrastus ja todennäköisesti tuleva ammattikin.. Musiikkiteknologiaa meinasin lukion jälkeen lukemaan lähteä kun ei oikein muutakaan keksi/kiinnosta.

Elämäntapa.

Musiikki on elämä- aamulla jotain soimaan, Koulussa teoriaa ja soittotunteja, koulusta rentoudutaan bänditreeneissä tai orkesterissa, hauskaa pidetään keikoilla ja festareilla tai kavereitten kanssa muuten vaan soitellen, kotona läksyjenteon, syömisen, olemisen taustalla soi musiikki ja uni ei tule jos ei kuuntele musiikkia samalla. Tää ei oo harrastus, tää on addiktio.

Tää ei oo harrastus, tää on addiktio.
 
Just niin. Aluksi viattoman tuntuinen harrastus, joka muuttunut addiktioksi, joka vie kaiken...

aika ison palanhan tuo elämästäni vie, koulut ja muu vapaa-ajalla(mikä vapaa-aika?) tehtävä on jäänyt aika taka-alalle musiikin edestä. Eli; PALJON enemmän.