Bänditoiminta ›

Anteeksi etukäteen kappalejaosta, iki-ihana notepad teki tepposet. Sorry...
 

 
Miksi joku tulis keikalle tälläisen sälän kans? Oletan ilmanmuuta että kama on miksattu valmiiksi ja voidaan stereoraitaa
 
pitkin välittää kokonaisuutena mikserin kautta sopivassa suhteessa muuhun touhuun.
 
Niinpä. Sä haluaisit tehdä sen noin. Mutta kun se ei menekään niin, että miten laitetoimittaja haluaa sen tehdä. Esimerkissä
 
oli kyse siitä, että kovalevyn kanavia voi hallita erikseen kun ne on erillään. Bändi X:n miksaaja haluaa siis hallita
 
kovalevyn jokaista kanavaa erikseen oman makunsa mukaan. Jonain iltana taustalaulut vaan joutuu laittaa hiljemmalle tms.
 
Mikserissä on olemassa kansainvälinen standardi mikä mihinkäkin menee.
 
Niinpä, mutta kun toiset haluaa toisin. Joillain tulee rumpujen jälkeen kiipparit, eikä basso. Sekin on kiva tietää etukäteen
 
vai? Jotkut aloittaa sillä laululla. Eikä siihen kanavajärjestykseen mitään kansainvälistä standardia ole. Tuo on vaan
 
sellainen yleinen käytäntö, että aloitetaan rummuista, bassosta ja kitaroista. Bändejä on muitakin. Jollain bändillä on
 
kahdet rätsilevysoittimet, neljä kanavaa kiippareita ja kaksi akustista ja rumpukone. Siitä voi laskea heti, että ahaa,
 
tarvitaan 12 kpl di-boxeja. Löytyykö sulta joka keikalla moinen määrä varastosta? Olis kiva tietää etukäteen.
 

 
Rockpiireissä ihanteena näyttää olevan että asiakas ei ole rockuskottava jos ei halua jotain mitä pitää lentokoneella hakea
 
jostain päin eurooppaa.
 
Tässä ei ole nyt kyse mistään takahuonevitsailusta vaan normaalista työnteosta. Asiakas haluaa ja sille toimitetaan. Jos ei
 
ole mitä toimittaa, neuvotellaan. Tää on niin arkipäiväista hommaa, että hohhoh. Ei liity korkeampaa taikuutta tai magiaa
 
sitten ollenkaan.
 
keskityttäis enemmän siihen miltä kuullostaa. Se on ala-arvoista tässä maassa vielä aivan liian pääsääntöisesti.
 
Siks näitä listoja laaditaan että sais homman kuulostamaan.
 
Bändin siis kannattaa ottaa selvää mitä kamaa paikan päältä löytyy.
 
Niin, tai jos tilaavat tavaraa, nii laittavat listan millaista siellä sopisi olla. Eli tekniikkaraiderin. Ei siinä tarvi
 
esittää mitään outoja vaatimuksia. Ja jos bändillä on paljon keikkaa, paljon keikkapaikkoa, niin ei sitä joka paikkaan jaksa
 
soittaa ja kysellä. Laittaa listat postiin(tai sähköpostiin nykyään), pyytää varmistusta listan saapumisesta, soittaa perään
 
jos sitä ei saa ja kun se on saatu onlupa olettaa, että asiat on kunnossa. Välillä soveltavin osin, mutta kumminkin.
 
On hieno on. Monessakos paikassa tuo toimii ja on pantu teidän toiveittenne mukaan? Näitä toivelistoja oon nähny muitakin.
 
Jokaisen uskottavan rockbändin on tuollainen tehtävä.
 
24ch tiski neljällä stereopaluulla. Mikit listan mukaan. Normaalit insertti/efektipaavot ja toimiva pa. Siinä se. Kaikki muu
 
tulee meiltä. Tarvittaessa ja yleensä tuodaan kaikki itse. Tuo lista on lähinnä festareille. Siitä kun vilkaisee, niin talon
 
monitorimies huomaa, ettei häntä tarvita kuin kytkemään tiski. Lavajätkä huomaa kerätä ylimääräiset mikit sivuun. Etupään
 
mies osaa kytkeä kompurat ja gatet valmiiksi(kaksi virveliä sekoittaa jos niistä ei tiedä) ja kaikki muukin on vaan
 
ilmoitettu yksityiskohtaisemmin kuin tuo lyhyt lausahdus.
 
Joka paikassa mihin se on tarvinnut lähettää se on luettu. Ja sit on soitettu takaisin, että mitäs tehdään tämän ja tämän
 
suhteen jos ei toimittajalla jotain ole. Haittaa siitä ei ole ollut kertaakaan. Ja mitään pelleilyn/brassailun makua tossa ei
 
ole. Pelkkää kylmää teknistä faktaa. Sitä voi sitten harrastaa catering-riderissa.:D
 
Kaikki on neuvoteltavissa. Joskus on viety itse koko etupää, että saadaan riittävä kanavamäärä. Joskus pärjäään pelkällä
 
monitoripäällä. Backline on mukana aina, ellei sitten paikalla ole muita artisteja, joiden kanssa sovitaan tuo yhteiskäyttö.
 
Mutta siitä infotaan erikseen.
 
Koita nyt ymmärtää, että tuo lista ei ole mitään brassailua. Se on vain tiedottamista siitä, mitä bändin tekninen toteutus
 
vaatii jos se tehdään niinkuin bändi haluaa.
 
Uskottavuuskysymys tuo ei ole. Mutta kyllä hatuttaa kun on houstina festarilla, jonka joka toinen bändi ei ole laittanut mit
 
ään infoa itsestään. Onko teknikoita? Millainen bändi? Mites monitorit? Valot? Kolmen vartin vaihdoilla mennään ja syödäkin
 
pitäisi jossain vaiheessa.
 
Silloin kun mennään omalla tekniikalla (miehet ja kalusto), niin aina. Joka kerta. Joskus joutuu soveltamaan, mutta meilläkin
 
on niin perusbändi, että tohon yleensä riittää normaaleilla, ammattimaisilla firmoilla rahkeet helposti. Ja jos ei jotian lö
 
ydy, tai kamat onkin laulukamatniin sitten mennään niillä. Ei meidän keikka vetämättä jää vaikkei paikalla olisikaan kaikkea.
 
Sillä mennään mitä on jos asiasta eiole kummemmin sovittu. Tuota lausetta sovelletaan varsinkin silloin kun ollaan jollain
 
kimppakeikkatyylisellä minifestarilla ja pa on mitä sattuu. Sit tehään vaan parhaamme sillä mitä on. Mut jos tilataan pa
 
noiden kriteereiden mukaan ja siitä kumminkin maksetaan kunnon hinta ja siellä ei ole mitä pitäis, niin se näkyy sitten
 
suoraan siinä mitä pa:sta maksetaan. Silloin saa ja pitää sanoa asiasta.
 
Jos on valmis sijoittamaan paljon vähistä penneistään siihen,että saa laadukastapalvelua haluamillaan vehkeillä, niin näin on
 
oltava. Muuten tulee sanomista kun pa pitää maksaa. Ja jos jotain on vaikka rikki tai muuten käyttökelvotonta, se joko
 
korvataan pa-toimittajan puolesta tai jos ollaan omine miehinemme matkassa paikassa x, vuokrataan paikallisesta firmasta
 
vastaava toimiva laite tavarantoimittajan laskuun. Yksinkertaista.
 
Sitä saa mitä tilaa, ainakin pitäs. Jos haluaa maksaa laadukkaista vehkeistä ja toteutuksesta, niin sitten siitä voi maksaa.
 
JOs haluaa/pitää toimia nollabudjetilla, niin sitten pitää. Niissä on eri pelisäännöt. Ja siitä voi sitten maksaa erikokoisia
 
summia. Klubisetti maksaa enemmän kuin pizzeriasetti. Sadan euron liksalla ei voi olettaa mahdottomia. Kun liksat nousee,
 
nousee myös esityksen teknisen toteutuksen taso TAI artistin lompsa paksuuntuu. Tietyn rajan jälkeen molemmat voivat
 
tapahtua.
 
Minä laitan mieluummin osan liksastani siihen, että saan vetää niin, että on mukavaa. Keikkaa on kumminkin sen verran vähän,
 
että ei sillä elä vaikka laittas joka ikisen penni taskuunsa. Mieluummin satsaa itse niihinkeikkoihin, että on mukava kiskoa
 
rokkia kun tietää, että kuulostaa ja näyttää hyvältä. Eikä käy liian raskaaksi. Itse pitää tehdä paljon ja teen sitä mielell
 
äni, mutta tiettyjä asioita ei voi itse tehdä.
 
Sata keikkaa, montako tällä periaatteella?
 
Ehkä kolme. Pyrimme siihen, että miksaaja on aina sama tai yksi niistä, joita luottomiehinä käytämme kun vakiomies ei pääse.
 
Aina mukanamme kulkee vähintään yksi oma mies. Näistäkin muutamasta kerrasta,joina olemmekäyttäneet ns. talonmiehiä kyseessä
 
on ollut ukot, jotka on tuttuja muuten, muttei meidän bändin puikoissa. Suomi on vaanniin pieni maa, että kaikki tuntee
 
kaikki. Yhden kerran ei saatu ketääntutuista, ei sitten millään. SOiteltiin ainakin kakstoista suomen ääniukkoa läpi. Lopuksi
 
mentiin nöyrinä paikalle, että anteeksi kun meillä ei nyt satu olemaan omaa äänimiestä. Talonmiehet tekivät sitten mitä
 
voivat.
 
Vaikka perusbändi ollaankin, niin ei sitä noin vaan soonista viidakkoa panna läjään yks kaks. Ei kukaan laita. Ei me mistään
 
pahimmasta päästä olla, mutta sen verran on kumminkin tavaraa, että jos ei sitä tunne, ei osaa kyllä yhäkkiä vetääkkään.
 
Pelkästään se,että bändissä on neljä laulajaa tekee hommasta tukalan. Sieltä tulee aika paljon rumpuja niistä mikseistä josei
 
yhtään tiedä,että koska niitä mikkejä voi pitää kiinni keikalla.
 
Kun näillä palstoilla kysellään lavakartan tarpeellisuudesta niin ei näiden miksaajat pääse valkkaamaan ja sanomaan että
 
mikä on kalusto. Keskitytään musaan.
 
Sillon niille soitetaan, että tämä on meidän kalusto, voiko vetää. Ei siinä ole kyse siitä, onko bändi iso vai pieni. Oikean
 
ammattilaisen pitää osata suhtautua samalla hartaudela bändiin, on kyse sitten Yö:stä tai The Ankeriaanhaarasta. Samalla
 
asialla kaikki ollaan kumminkin. Mä pyrin aina tekemään parhaani sillä tietämyksellä ja taidolla mikä mulla on. On siellä
 
lavalla sitten PMMP tai trio Kakofonia Nurmoosta. Ja mun kokemuksen mukaan niin yrittää tehdä muutkin. Joillain se kokemus
 
voi olla jo sellaista rutiinia, jota tehdään puoliksi kettuilemalla.
 
Ja jotkut on tottakai täysiä mulkvisteja, niinkun joka alalla. Mutta yhdessä toimitaan. Ympäri pyörii ja yhteen tullaan
 
kumminkin. Samoin jos oon itse silkkihanskakeikalla jossain. En mä silloin ala kettuilemaan jostain "miks täällä on tälläisä
 
lamppuja" -jutusta. Sillä mennään mitä on. Se sen paikan housti on kumminkin kohta jossain mun houstaamalla keikalla
 
silkkihanskamiehenä. Sit saa vaan saman kettuilun takas, se on siinä vaiheessa turha yrittää mitään ammatillista näyttöä
 
antaa kun henkilökohtainen kemia on valmiiksi ristissä.
 
Tuota basarin säätämistä ei voi käsittää maalaisjärjellä. Siinä kuvastuu se byrokraattien kolme kappaletta joka asiaa.
 
Tapansa kullakin.
 
Olkoon se siis suuri päämäärämme. Olla läsnä kuin ei äänentoistolaitteita olisikkaan.
 
Siksi mä näistämurehdin. Ettei tarvis murehtia ollenkaan. Voi keskittyä olennaiseen, eli väärinsoittamiseen kun muu puoli on
 
kunnossa.
 
Suurin osa Mnetinkin keskustelua koskettelee vermeitä. Miksaajat haluaa tietysti päteä kuin soittaja. Vain määrätynlaisilla
 
kamoilla voi vetää. Eli vain rolssilla voi ajaa. Kotona toki on mosse mutta se ei kuulu tähän.
 
Meidän miksaajan toivelista käsittää sen, mitä pidetään tavallaan tällä hetkellä standardina. PErushyvät, perustoimivat
 
vehkeet. That's it. Ja sillä on ne tarjota myös muille.
 
Puhun edelleen pienistä keikoista joilla pääasia on että bändi on päässyt stagelle. Niskalaukaukset ynnä muut
 
erikoisuudentavoittelijat on eri juttu. He toki ovat valmiita maksamaankin haluistaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
 
kaikki muu on turhaa kohkaamista. Perusjutut kuntoon ja bändi pääsee esiintymään. Se vissiin kuitenkin on se pääasia.
 
Ja mä puhun sekä niistä pienistä, että isoista. Joku tossa sanoi, että miksei voi alusta asti hoitaa hommia ammattimaisesti
 
ja kunnolla. Mitä vikaa siinä on, että yrittää hoitaa hommansa hyvin. MUlla meni itsellä aika kauan aikaa opetella kaikki
 
shaisse,mistä nyt jauhan. Eikä ollut ketään opettamassa. Nykyään on näitä foorumeita ja netissä rajaton määrä tietoa, että
 
jos jostain haluaa ottaa selvää, niin onnistuu varmasti.
 
En mä tarkoita tällä sitä, että kaikkien pitää olla propropro. Ei. Pitää saada olla aloittelija. Aikansa. Aloittelijoita
 
kohdellaan aloittelijoina. Mun tapauksessa yritä olla kannustava ja joustava. Opettaa asioita tuputtamatta ja hermostumatta.
 
JOs ei tiedä, niin ei tiedä. Ei se tee tyhmää. Mut jos ei tiedä eikä haluakkaan tietää, silloin pysyy tyhmänä. Soittajan olis
 
vaan hyvä ottaa selkoa myös sen oman soittimensa ulkopuolisista asioista, että osaa siellä keikalla sitten säätää sen laina
 
jcm900:nsa ja saada siitä jotain järkevää ulos, mitä sinäkin Jami voit sitten toistaa pa:sta helposti ja vaivattomasti. Mä
 
pyrin siihen, että miksaajalla olis helppoa toimia sekä mun kanssa, että kaiken muunkin bändistä tulevan älämölön kanssa. En
 
mä huvikseen laittaanu ukkoja ostamaa korvamonitoreja myös itselleen. Soiton tarkkuus ja soittomukavuus parani. Eikä tuu enää
 
laulut lavalta niin saaterin kovaa, ettei meinaa pa:lla päästä päälle. Laulusoundi parani ulospäin kun lavalta ei tuu sitä
 
500 hertsin komoa enää. Sellaista se on, opettelua ja oppimista. Ja halua tehä hommat hyvin.
 
Toivotan kaikille jaksamista. Ei me Jami tavallaan hirveesti eri linjoilla olla, mutta just sen verran että tulee
 
keskustelua. Olkaa rohkeasti eri mieltä jos siltä tuntuu, se on täysin sallittua.
 
Ja nykikää hiasta jos näkyillään.