Niin ovat: "Smurffit". :)
Smurffi-levyjen tarkoitus on kai tavoittaa uutta kohdeyleisöä... Periaatteessa jonkun tietyn musiikin tuominen uudelle kohdeyleisölle uudelleensovituksen kautta on hyvä idea, mutta tässä tapauksessa tekisi mieli sanoa jotain muuta What's there to live for? Who needs the peace corps? |
Mun mielestä hittikokoelmat, b-puolikokoelmat livelevyt ovat yleisesti ihan jees, hyvä tapa tutustua "uuteen" artistiin, niinkuin on jo mainittu. Mutta joskus kyrsii se tapa, miten levy-yhtiöt levyjä julkaisevat. Esimerkkinä sellaiset tuplalevyt, joissa on toisella levyllä hittejä, toisella harvinaisuuksia. Tällöin suurin osa kuluttajista ostaa levyn niiden hittien vuoksi, mutta heitä ei välttämättä b-puolet juuri kiinnosta. "Tosifaneilla" taas joutuvat ostamaan levyn niiden harvinaisuuksien vuoksi, kun niitä ei vielä millään levyllä ole, hittilevyä he eivät tarvitse, sillä heillä jo hallussaan kaikki albumit. Levy-yhtiöt saa kätevästi rahat pois molemmilta ostajaryhmiltä, ovelaa, mutta näin kuluttajana se pelkästään ottaa aivoon.
Toinen asia, mikä nyppii on se, kun artisti julkaisee uuden levyn ja kaikki fanit ostavat tietysti levyn heti, kun se on kaupoissa. Sitten joskus puolen vuoden kuluttua levy-yhtiö päättää julkaista jonkun "special edition"-uusintapainoksen, jossa on mukana jotain extrasälää, mikä voisi mahdollisesti fanejakin kiinnostaa. Sitten pitäisi taas ostaa uusi painos vanhasta levystä, ja levy-yhtiöiden kirstuihin virtaa lisää rahaa. Tämän tyyppiset levyt ovat mielestäni todellisia rahustuslevyjä. "Kun mä en oikein osaa soittaa kitaraa, enkä mä niitä biisejäkään osaa tehdä, niin mä vaan koetan roikkua mukana ja olla hyvä esiintyjä." |
mielstäni nuo b-puoli kokoelmat on sinänsä ihan jees juttu, ajatteleppa että oot tutustunut vasta nyt johonkin bändiinmistä pidät aivan älyttömästi ja haluat kaiken materian mitä heiltä on tullut. ekat sinkut ovat tietenkin "keräilyharvinaisuuksia" ja biisejä ei löydy kuin noilta sinkuilta niin on tuo silloin ainut tapa oikeastaan saada "aitona" ne kyseiset b-biisit.
Kiva juttu tosifaneille, muille ei ehkä niinkään. Kannoin kerran divarista kotiin Anthraxin "The attack of the killer B's" ja tämä oli eka kosketus bändiin. Meni piiiitkä aika ennen kuin seuraavan kerran Anthraxia kokeilin - ja hyväksi huomasin. Onneksi divarin setä antoi vaihtaa tuon B-puolikokoelman pois saman tien. Tarjoa King Crimson -vinyylejä! |
En ole koskaan ymmärtänyt "rahastus"-käsitettä. Kenenkään ei ole pakko ostaa mitään levyä. Mitä enemmän on tavaraa tarjolla, sen parempi faneille/kaikille. Menkää kotiinne, täällä ei ole mitään nähtävää. "Kuka minä on?
Missä minä on?
Kun nyljetty on nahka mustan hevosen ja lampaan olen alaston." |
B -puolikokoelmat ovat helekutin hyviä. Normaalikokoelmat ovat myös hyviä, jos siihen on huolella valittu kappaleet. Kokoelmissa on se hyvä puoli että jos lähtee vaikka autolla pitkälle matkalle ja haluaa kuunella tietyn bändin rallatuksia niin ei tarvitse ottaa sitä 15 levyn satsia mukaan vaan ottaa mukaan kultakin bändiltä kokoelman. Mutta kaikista parhaita ovat ne kokoelmat, jotka on itse poltettu, silloin saa aina ne biisit mukaan jotka miellyttävät omaa korvaa eniten.
Onko Kiss julkassut yhtään kokoelmaa :) Muista syödä nautaa, jos joudut kaivamaan hautaa! |
Listen
sub zero
Fat Tony
Pantse
Sammakko
karkki
Mako
Umpihullu