Yleistä keskustelua musiikista ›

Olisiko kellään tietoa,että miksi joissain vinyyli älppäreissä on huomattavaa ritinää,enkä nyt tarkoita mitään sellaista,mikä johtuisi liasta tai pölystä.
 
Aivan kuin vika olisi joku mekaaninen vika,esimerkiksi jossain kappaleessa kuuluu säröä aina tietyssä kohdassa esim kun tulee stemmalaulua mukaan tai muuta vastaavaa,näin on esimerkiksi joissain Carpentersien ja Manhattan Transferin levyillä ja se häiriö ääni tulee vaan toisesta kanavasta,joka on todella kummallista!
 
Auttaisiko tähän neulan vaihto,ainakaan neulapainolla ei tunnu olevan merkitystä,mutta nyt kun oon yhtäkin levyä kuunnellut enemmän,niin aivan kuin se olisi hieman vähentynyt,vai kuvittelenko vain,tämähän selittyisi sillä,että se ura ja neula "tiloittuisi" keskenään pariksi.Tai sitten korva antaa anteeksi enemmän.
 
Ja tästä ei sitten ole tarkoitus luoda cd vastaan lp tyyppistä keskustelua,vaan haluaisin apua ongelmaan,omistan useita metrejä vinyyliä,enkä aio luopua niistä,vaan jos ei muu auta ,niin yritän sitten etsiä kirppiksiltä ja divareista parempia yksilöitä,niitä häiritsevästi ritiseviä ja säriseviä levyja ei kovin montaa ole.

Saattaa olla masterin viimeisiä painoksia, jolloin itse master on jo kulunut... tekovika toisin sanoen...

Tämmöinen voi johtua monesta jutusta:
 
1. Naula on kulunut. Silloin alkaa esiintymään säröä voimakkaissa kohdissa. Tosin yleensä alkaa bassoäänistä.
 
2. Se, että kanavissa on eroa taas viittaa siihen, että antiscating ei ole ihan kohdillaan. Eli se millä voimalla äänivarsi liikkuu kohti levyn keskustaa.
 
3. Levy alkaa olla niin kulunut.
 
4. Se on tosiaan siinä masterissa. Varsinkin stemmat joskus ovat tosiaan ruvelle äänitettyjä...

Olisiko kellään tietoa,että miksi joissain vinyyli älppäreissä on huomattavaa ritinää,enkä nyt tarkoita mitään sellaista,mikä johtuisi liasta tai pölystä.
 
Aivan kuin vika olisi joku mekaaninen vika,esimerkiksi jossain kappaleessa kuuluu säröä aina tietyssä kohdassa esim kun tulee stemmalaulua mukaan tai muuta vastaavaa,näin on esimerkiksi joissain Carpentersien ja Manhattan Transferin levyillä ja se häiriö ääni tulee vaan toisesta kanavasta,joka on todella kummallista!
 
Auttaisiko tähän neulan vaihto,ainakaan neulapainolla ei tunnu olevan merkitystä,mutta nyt kun oon yhtäkin levyä kuunnellut enemmän,niin aivan kuin se olisi hieman vähentynyt,vai kuvittelenko vain,tämähän selittyisi sillä,että se ura ja neula "tiloittuisi" keskenään pariksi.Tai sitten korva antaa anteeksi enemmän.
 
Ja tästä ei sitten ole tarkoitus luoda cd vastaan lp tyyppistä keskustelua,vaan haluaisin apua ongelmaan,omistan useita metrejä vinyyliä,enkä aio luopua niistä,vaan jos ei muu auta ,niin yritän sitten etsiä kirppiksiltä ja divareista parempia yksilöitä,niitä häiritsevästi ritiseviä ja säriseviä levyja ei kovin montaa ole.
 
Kokeile jonkun toisen levysoittimessa. Siten selviää, onko vika levyssä vai laitteissa.

1. nAula on kulunut. Silloin alkaa esiintymään säröä voimakkaissa kohdissa. Tosin yleensä alkaa bassoäänistä.
 
Jos siellä on mikä tahansa naula lukemassa levyä niin ei ihme jos vähän rätisee. Hoho! Sori......

Voisiko johtua itse vinyylilevyn huonosta prässäyksestä? Joillakin valmistusmailla on vähän huono maine. Katsopa huviksesi levyetiketistä missä vinyyli on prässätty, lukeeko esimerkiksi "Made in Spain" tai "Made in Portugal".

-----

Voisiko johtua itse vinyylilevyn huonosta prässäyksestä?
 
Kyllä, ja vinyylin laadusta. Niissä on (melkoisia) eroja.
 
Kannattaa myös muistaa se, että vinyylikaudella monesti itse masterointikin tehtiin erikseen eri maissa, eri laitteilla ja eritasoisilla ammattitaidoilla.
 
Kannattaa tietysti tutkia myöskin muu signaalitie, puhdistaa potentiometrit ja liittimet levysoittimesta kaiuttimiin asti. Sieltäkin saattaa syntyä rätinöitä. Niin, ja vaihtaa se neula. Ja asettaa neulapainot sun muut kohdalleen.

Entäs staattinen varaus jota soitettaessa näyttää syntyvän? Vaikuttaako se ääneen?

Kyllä, ja vinyylin laadusta. Niissä on (melkoisia) eroja.
 
Kannattaa myös muistaa se, että vinyylikaudella monesti itse masterointikin tehtiin erikseen eri maissa, eri laitteilla ja eritasoisilla ammattitaidoilla.
 
Joo. Lisäksi saattaa tulla muita kummallisuuksia vastaan - mulla on mm. Jimmy Castor Bunchin loistolevy "It's Just Begun" öljykriisin aikaisen painoksena, ja se on semmoista tuulessa taipuvaa ohutta lätykkää etten paremmin sano. Ihan ok ääni, mutta muovia saisi olla tuplamäärä...

No kai sitä parannuksena mainostettiin, mutta takana oli se syy, että öljy oli perkeleen kallista. On mulla muistaakseni jotain lättyjä joiden kannessa tuota "micro-groove" -hehkutusta on, mutta Castor-sedän teos ei kuulu niihin...

No kai sitä parannuksena mainostettiin, mutta takana oli se syy, että öljy oli perkeleen kallista. On mulla muistaakseni jotain lättyjä joiden kannessa tuota "micro-groove" -hehkutusta on, mutta Castor-sedän teos ei kuulu niihin...
 
Se on taito saada "puute" kuulostamaan parannukselta.
 
Kummallisin tämmönen on yks loungelevy, jolla tosin soitttaa kovia jazznimiä, joka on musta värivinyyli. Vanhat värivinyylit vielä on aika alttiita ritinälle, joten ihmetyttää miksi se on sellaseksi pitänyt tehdä kun on musta kuitenkin. Eron siis huomaa kun katsaa levyä valoa vasten, hohtaa läpi.

Eikös niitä ollut sellaisia Direct Metal Mastering levyjäkin???
 
Muistaakseni erittäin paksuja ja painavia vinyylejä, joissa piti sitten olla parempi soundi... mulla tais olla joku Tai Mahal lätty...
Ei voi muistaa kaikkia näitä antiikkijuttuja:)

Mulla on tai on ollut ainakin yksi DMM-levy 1980-luvulta (Brian Augerin LP), muistaakseni aika normaalinoloinen plätty. Sitten on vielä niitä 180 g vinyylejä, joita tehdään nykyään, rajoitettuina painoksina. Esimerkiks tämmösiä:
 
http://www.vinyl.com/catalog/index. … _by=name&search_string=180+gram

Ei voi muistaa kaikkia näitä antiikkijuttuja:)
 
Ei tosiaan. Löytyykö Qaudrafonisia levyjä keltään? Mulla on useampikin vanha jazzlevy nelikanavainen. Olis systeemi millä testailla...

Ei tosiaan. Löytyykö Qaudrafonisia levyjä keltään? Mulla on useampikin vanha jazzlevy nelikanavainen. Olis systeemi millä testailla...
 
Mulla oli Sibeliuksen Finlandia... Berglundin johdolla... ei vaan ollu nelikanavaista vahvaria sun muita... komeesti soi silti...

1. Naula on kulunut. Silloin alkaa esiintymään säröä voimakkaissa kohdissa. Tosin yleensä alkaa bassoäänistä.
 
2. Se, että kanavissa on eroa taas viittaa siihen, että antiscating ei ole ihan kohdillaan. Eli se millä voimalla äänivarsi liikkuu kohti levyn keskustaa...
 
Tätä mieltä minäkin olisin ja mainitussa järjestyksessä.
Lisäksi liian hento neulapaine voi myös aiheuttaa säröä.

Kiitos runsaasta keskustelusta,ei näköjään ole vinyyliasiat vieläkään päässyt unohtumaan ihmisiltä,hieno homma!
Mä sitte ihan käsi ja silmä tuntumalla säädin sitä scating säätöä ja totta tosiaan se ritinä/särö melkein hävisi!
 
Se vähä mitä enää särisee,niin luultavasti loppuu,kunhan vaan saan hankittua uuden neulan.Mutta kanavat soivat nyt samalla tavalla.Se mun soitin on Dual CS-435 ja on ollut hyvä ja luotettava peli,ostin käytettynä melkein kymmenen vuotta sitte ja käytetty on säännöllisesti.

Antiskatingista tuli mieleen... Levarini on Dual CS505-4 ja sen ohjekirjassa annetaan antiskatingille eri asetusarvot "wet" ja "dry" playingilla.
 
Käytetäänkö siis tällaisena sadekesänä tuota wet-arvoa? vai...