Roots ›

Jos kuninkaalla tarkoitetaan semmoista keulakuvaa ja kaikkien tuntemaa mahtimiestä ja rock'n'rollin sanansaattajaa, niin Elvishän se on ilman muuta.

Sanos joku hyvä biisi minkä Elvis on tehnyt? Missä Elviksen kappaleessa se soittaa hyvän soolon?
 
No kuule aika monta hyvää biisiä ja minkä tähden sen pitäs soittaa sooloja?! Heheem funny!

Tuli tossa just kuunneltua Canned Heatin ja Little Richardin yhdessä vetämä Rockin`with the king, joten kai se sitten pikku-Riku on. "They call him the innovator, he ain`t no imitator..."

Elvishän kärsi 70-luvulla pidätysvaikeuksista ja joutui esiintymään vaipoissa. Tällainen mies ei voi olla rock'n'rollin kuningas.

Elvishän kärsi 70-luvulla pidätysvaikeuksista ja joutui esiintymään vaipoissa. Tällainen mies ei voi olla rock'n'rollin kuningas.
 
Mies joka esiintyy vaikka vaipat housuissa on kuningas :-)

Onko nyt ymmärrettävä niin, ettei rock'n'rollilla olekaan mitään tekemistä anarkian kanssa, jos sillä kerran voi olla kuningas?

Onko nyt ymmärrettävä niin, ettei rock'n'rollilla olekaan mitään tekemistä anarkian kanssa, jos sillä kerran voi olla kuningas?
 
Kuningas ei tarkoita tässä yhteydessä hallitsijaa

Kuningas ei tarkoita tässä yhteydessä hallitsijaa
 
heheh. Eli Elvistä. hoh.

Elvishän se. Vaikka soitti muuten pieniä soolo-osuuksia hänkin -- tosin pianolla. Kitaristihanahan mies oli enempi komppaaja.
 
Mutta siis kyllähän Elvis on se "kattojärjestö", jonka alla nämä Jerry Leet ja Little Richardit ovat. Elvishän on tietyllä tapaa kasvanut ulos "ihmisyydestä" siinä mielessä, että jo yksistään se hahmo on sellainen, että siinä ei kuvatekstiä tarvita.

Elvis tunnusti itsekin ettei tiedä musiikista mitään. Älkää menkö helppoon massojen mukana vaan vaatikaa laatua, taitoa ja osaamista. Ja ankkakävelyä.

Elvis tunnusti itsekin ettei tiedä musiikista mitään. Älkää menkö helppoon massojen mukana vaan vaatikaa laatua, taitoa ja osaamista. Ja ankkakävelyä.
 
Toisaalta hän kyllä toimi käytännössä useimpien levytystensä tuottajana, mielessään tarkka kuva siitä miltä minkäkin haluaisi kuulostavan.
Viimeisten vuosien tahdotonta esiintyjää vertaisin keneen tahansa, joka on joutunut -osin omaa syytään, tosin- tekemään samaa työtä vuosikymmenen ajan huonoin ehdoin.
 
Mielenkiintoista kyllä, sekä minun että muiden alan harrastajien keskuudessä nämä 50-luvun rock-levytykset eivät ole niitä jotka useinkaan miellämme Elviksen parhaaksi musiikiksi. Maineeltaan ja merkitykseltään 50-luvun rockhittien arvoa ei voi vähätellä, mutta selkeästi omannäköistään musiikkia -jossa on mukana myös kaipaamaasi laatua- Elvis teki mm. talven -69 levytyksissä Memphisissä. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi albumiin "From Elvis in Memphis", joka on näiden -69 American Studio-sessioiden satoa. Levy on täysin omalaatuinen yhdistelmä countryä ja soulia, mukana vielä funk-vaikutteitakin -- mutta keitos toimii! Tämä laaja-alaisuus olisi kyllä yksi peruste olla väittämättä että elvis ehkä ei olisikaan se rockin kuningas, "kun lauloihan se countrya ja balladeja ja gospeliakin".
 
Näin teki, mutta hyvin.

Elvis tunnusti itsekin ettei tiedä musiikista mitään.
 
Tällä nyt ei ainakaan ole mitään merkitystä. Esitykset puhukoot puolestaan.
 
Älkää menkö helppoon massojen mukana vaan vaatikaa laatua, taitoa ja osaamista.
 
Jos niin kriittiseksi ruvetaan, näitäkö on Chuck Berryllä tarjota? Omaperäisestä tyylistään huolimatta ei erityisen taitava kitaristi eikä laulajana lähelläkään Elviksen tasoa. Erittäin tärkeä muusikko silti hänkin.

Kitaristihanahan mies oli enempi komppaaja.
 
No eihän soolokitaristi voisikaan olla rock'n'rollin kuningas. Kompistahan tässä on kyse, rytmistä joka miltei pakottaa lanteet syntiseen keinuntaan. Eikö niin?

Omaperäisestä tyylistään huolimatta ei erityisen taitava kitaristi
 
No nämä "taitavat" kitaristithan tulivat pop-musiikkiin vasta 70-luvulla di'Meolan ja van Halenin myötä. Eiköhän se riitä kitaristilta että on merkittävä soittotyylin kehittäjä.

No nämä "taitavat" kitaristithan tulivat pop-musiikkiin vasta 70-luvulla di'Meolan ja van Halenin myötä. Eiköhän se riitä kitaristilta että on merkittävä soittotyylin kehittäjä.
 
Kyllähän se sinällään riittääkin. Huomautin vaan ettei Berrykään ole "täydellinen", kun peräänkuulutit taitoa ja osaamista. Enkä tarkoittanut hänen vertaamistaan joihinkin tilukitaristeihin, vaan samalla aikakaudella ja aiemmin vaikuttaneisiin blues ja jazz-kitaristeihin, miksei myös Scotty Mooreen.

Tää on kyllä todella vaikea kysymys. Varsinkin ku en ole ketään herroista livenä nähnyt, täytyy siis turvautua levyihin ja tarinoihin. Mutta sanoisin nyt kuitenkin Little Richard. Ajatelkaa nyt sellanen julkeen näkönen äijä huutaa täysillä tutti fruttia.Yhtään väheksymättä Chuckia ja Elvaria.

Little Richard. Se on ihan hullu.
 
Sitäpaitsi hänen tiedetään sanoneen:
 
"I am the king and the queen of Rock'n'roll!"

No otetaanpa vakavasti...Kuninkaasta en tiedä, mutta rockin vaikuttaneimmat ovat kyllä Chuck Berry ja Buddy Holly.
 
Berry onnistui yksinkertaistamaan bluesin, teki nipun klassikkobiisejä, näytti suunnan koko rockkitaroinnille ja myös tyyppinä on ollut aikamoinen vaikuttaja. Jokainen selkeästi bluespohjainen bändi Rollareista Hanoi Rocksiin ja Flaming Sideburnsiin on suoraa jatkoa Tsukaberille.
 
Koko se muu rockpuoli, siis se, mikä ei niin ilmiselvästi pohjaa bluesiin vaan jonkinmoiseen urbaaniin aggressiivisuuteen, poppiin ja "moderniin" on taas munst suoraa sukua Buddy Hollylle.
 
Berryn rock´n roll on perillisineen... "vain" rock´n rollia. Holly taas oli matkalla johonkin tuntemattomaan, mutta sekin oli silti... rock´n rollia. Berryn perilliset ovat yhtä katrasta, Hollyn jälkeiset huomattavan heterogeenistä sakkia. Molempi parempi.
 
No, koska nämä ovat vain karkeita yleistyksiä, vastaan: "eversti" Parkerin lakimies.

Alkuperäiseen kysymykseen:
Johnny Burnette.
Draivia, hulluutta ja huutoa. Ballaadit arvokkaan hempeästi.