Yleistä keskustelua musiikista ›

Kaupallista kuraa tahi tekotaiteellista sontaa... siinä vaihtoehdot?
 
Se on kyllä jännä juttu, kuinka jotkut äärikaupalliset orkesterit eivät ärsytä sitten yhtään, esim. Sugababes, aivan loistavaa kamaa. Taitaa kaiken ratkaista kuitenkin hyvät biisit ja se kuinka ne esittää.

Täytyy kyllä myöntää, että aika usein tulee syyllistyttyä uusien bändien dissaamiseen. Syynä siihen on se, että ne ovat tai ainakin hyvin vahvasti tuntuvat olevan hinttimäisistä nööseistä koostuvia pellelaumoja, joilla ei ole koko hommassa mitään muuta syvempää tarkoitusta kuin päästä otsikoihin, telkkariin tai fanityttöjen pöksyihin. Ja sitten on tietysti niitä iänikuisia lukiopoikien bändejä, jotka ovat niin vakavissaan ja tekevät niin korkeakulttuurista taidetta että tällasta farkkuja ja bootseja käyttävää punaniskaa alkaa jo oksettaa. Ja taustalla häärää levy-yhtiön markkinointikoneisto, joka vie bändeiltä sen viimeisenkin omaperäisyyden ja kipinän. Siihen vielä päälle jatkuva näkyminen telkkarissa ja lehtien kansissa, ja kas, vitutuskäyrän kimpoaminen suoraan sisäavaruuteen on taattu.
 
Mutta edellämainittu koskeekin sitten pelkästään näitä mainstream-bändejä, joita vihaan ruton lailla. Esimerkiksi rockabillyn ja prätkähenkisen meiningin puolelta tulee tiiviiseen tahtiin kovia uusia nimiä, joiden systeemeissä on kaikki kohdallaan. Asenne, biisit ja uskottavuus tietenkin tärkeimpinä. Niitä bändejä ei tarvii dissata, saa vaan digata.

Ainiin, Negativen jätkillä on noi "taiteilijanimet" sen verran tyhmiä, että sekin saattaa aiheuttaa jotain antipatioita.
 
Nasty Suicide?

Musiikkirasismia. Kuuntelija joka ei pysty nauttimaan musiikista musiikkina oli se sitten tuotteistettu tms. on oikeastaan koko järjestelmän uhri. Tottakai traditiolla ja kulttuurisella kontekstilla on oma merkityksensä. Musiikki kuitenkin ensin. Vituttaa sellaset "musatietäjät", jotka haukkuvat musiikin ulkomusiikillisilla seikoilla, kuten meikkaus, tai lehtien palstoilla oleminen. Gimmelilllä, Negativella, tai vaikka Metallicalla voi olla hyvää musiikkia oli tapa kuuluisuuteen tuloon mikä tahansa. Arvostus yms. seikat on sitten eri asia, mutta biisejä voi diggailla oli ne kenen tahansa tekemiä. Jos ihmisen pitää kategorisoida pitämänsä musiikki periaatteittensa, tai ennakkokäsityksien mukaan, niin aistillisuus ja herkkyys katoaa koko musiikin kuuntelusta. Mutta onhan se niin, että maailma on tällainen. Pikku G:tä esim. arvostan hänen laulaman sanoman ansiosta ja ei se musa mun korvaan silkalta paskalta kuulosta. Ja ei Gimmelin biisitkään kaikki ole täyttä sontaa.
 
Jos siis joku on saanut biisiinsä kivan grooven, tunnelman, tai hyvän kertsin, niin mua ei estä jammailemasta musan mukana oli biisin esittäjä Gimmel, tai vaikkapa AC/DC. Miettikääpä kuinka paljon ennakkokäsitykset estävät musiikin nautintoa. Surullisen paljon.

Markkinointikeinot ovat muuttuneet liian agressiivisiksi?
 
En oikeastaan osaa sanoa, näin nuori kun olen, ehkä joku vanhempi voi kertoa miltä tuntuu?

En oikeastaan osaa sanoa, näin nuori kun olen, ehkä joku vanhempi voi kertoa miltä tuntuu?
 
No kyllä ne minusta ovat... markkinointikanavia on tullut lisää ja kaikkia käytetään isosti...
 
Liittynee musiikin "kertakäyttöisyyteen".

LIS: Siis että ihmisiä ärsyttää meikkaavat pojat, se oli pointti. Se, että Gimmel meikkaa, on "ihan luonnollista".
 
Niinhän se on.

Yksi juttu mikä tuli mieleen on että bändi saa aika takuuvarmat vihat päälleen jos siitä kuuluu tai on kuuluvinaan läpi että ikään kuin bändin musa olisi tehty tiettyä kohderyhmää silmälläpitäen, esim. teinitytöille. Kun tarkemmin ajattelee niin eipä muita bändejä taidetakaan varsinaisesti haukkua kuin näitä "teinitytöille suunnattuja". Ne muut bändit on vaan sitten paskoja mutta näitä avoimesti vihataan.

Täytyy kyllä myöntää, että aika usein tulee syyllistyttyä uusien bändien dissaamiseen. Syynä siihen on se, että ne ovat tai ainakin hyvin vahvasti tuntuvat olevan hinttimäisistä nööseistä koostuvia pellelaumoja, joilla ei ole koko hommassa mitään muuta syvempää tarkoitusta kuin päästä otsikoihin, telkkariin tai fanityttöjen pöksyihin. Ja sitten on tietysti niitä iänikuisia lukiopoikien bändejä, jotka ovat niin vakavissaan ja tekevät niin korkeakulttuurista taidetta että tällasta farkkuja ja bootseja käyttävää punaniskaa alkaa jo oksettaa. Ja taustalla häärää levy-yhtiön markkinointikoneisto, joka vie bändeiltä sen viimeisenkin omaperäisyyden ja kipinän. Siihen vielä päälle jatkuva näkyminen telkkarissa ja lehtien kansissa, ja kas, vitutuskäyrän kimpoaminen suoraan sisäavaruuteen on taattu.
 
Mutta edellämainittu koskeekin sitten pelkästään näitä mainstream-bändejä, joita vihaan ruton lailla. Esimerkiksi rockabillyn ja prätkähenkisen meiningin puolelta tulee tiiviiseen tahtiin kovia uusia nimiä, joiden systeemeissä on kaikki kohdallaan. Asenne, biisit ja uskottavuus tietenkin tärkeimpinä. Niitä bändejä ei tarvii dissata, saa vaan digata.
 
No niin. Siis kaikkea mikä kuuluu tykkäämäänsä musiikinlajiin arvostaa ja muita dissaa. Niin kai se on, tietoisesti tai tiedostamatta. Itse yritän kuitenkin olla avoin periaatteessa kaikelle eli kuuntelen ainakin kerran. Toisaalta todennäköisyys tehdä vaikutus jollakin uudella sankarihevibändillä meitsin suhteen on aika minimaalinen.

Yksi juttu mikä tuli mieleen on että bändi saa aika takuuvarmat vihat päälleen jos siitä kuuluu tai on kuuluvinaan läpi että ikään kuin bändin musa olisi tehty tiettyä kohderyhmää silmälläpitäen, esim. teinitytöille. Kun tarkemmin ajattelee niin eipä muita bändejä taidetakaan varsinaisesti haukkua kuin näitä "teinitytöille suunnattuja". Ne muut bändit on vaan sitten paskoja mutta näitä avoimesti vihataan.
 
Tota mä en usko. Teinityttöjen ryhmä on ihan yhtä pirstaloitunut kuin muutkin kohderyhmät... pitää tavoitella isompaa ryhmää voitin saamiseksi...

Eikös se nykypäivänä riitä että bändi esiintyy mediassa paljon tohon viha-rakkaus kategoriaan pääsemiseksi. Uskoisin että suurin osa kansalaisista v...t välittää miten bändi on kuuluisuuten päässyt. Sanoisin että esim. Peer Gunt ja Flaming Sideburns ei tarvi juurikaan mediaa, tietenkin pakolliset markkinointikuviota, saadakseen levyjä myytyä ja keikat täyteen. Eikä niitä kukaan vihaa. moni kylläkin pitää.

Topah heitti nasevaa tekstiä. Noinhan se tuppaa usein menemään, kun on syystä tai toisesta mustavalkoiset lasit silmillä.
 
Ajatelkaapa esim. Rolling Stonesia silloin uran alkupuolella. Ukot ui paskassa, mutta sinnikkäästi yrittivät tunkea jalkaa oven väliin. Ja heti kun vähänkään alkoi "kulkea" niin sen aikainen media sylki bändin niskaan kaikin tavoin.
 
Noh, ei käy kiistäminen etteikö siihen ollut usein aihettakin, mutta aika hurjaa oli yhteiskuntien suhtautuminen silloin noihin kekkereihin.
 
Nykyään asia on vähän eri, kun ihmiset ovat jo turtuneet lähes mihin tahansa touhuun. Tai ainakin tottuneet. Jonkinlaista poikkeamista kaavasta tarvitaan, että lauteet kutsuvat. Se sitten tapahtuu mitä erilaisimmilla tavoilla, joko bändien itsensä alkuun saattamana tai sitten levy-yhtiöiden toimesta.
 
Loppupeleissä päädyn itse aina siihen kuitenkin, että hyvä musa on se mikä takaa varmimmin asiaa. Mitä se sitten on niin on monimutkaisempi juttu :)

Eikös se nykypäivänä riitä että bändi esiintyy mediassa paljon tohon viha-rakkaus kategoriaan pääsemiseksi. Uskoisin että suurin osa kansalaisista v...t välittää miten bändi on kuuluisuuten päässyt. Sanoisin että esim. Peer Gunt ja Flaming Sideburns ei tarvi juurikaan mediaa, tietenkin pakolliset markkinointikuviota, saadakseen levyjä myytyä ja keikat täyteen. Eikä niitä kukaan vihaa. moni kylläkin pitää.
 
Peer Günt ei ole koskaan tarvinnut median suosiota ja sama pitää paikkansa Fleimareiden suhteen, mutta eräs ajankohtainen rocklehti on kyllä heittiä hypettänyt aika lailla. Ei se varmaankaan ole haitannut siinä vaiheessa, kun taival piti taittaa Tavastian alakerrasta muualle Suomeen.
 
Ajatelkaapa esim. Rolling Stonesia silloin uran alkupuolella. Ukot ui paskassa, mutta sinnikkäästi yrittivät tunkea jalkaa oven väliin. Ja heti kun vähänkään alkoi "kulkea" niin sen aikainen media sylki bändin niskaan kaikin tavoin.
 
Kannattaapa vilkaista melkein mikä vain Rollari-kirja, josta kyllä käy selville, että manageri Andrew Loog Oldham pyöritti mediaa miten tahtoi "likaisilla ja ilkeillä" rokkarisuojateillaan.

Totta, Oldham pyöritti sirkusta mutta kyllähän se "leikatkaa tukat saatanan roskasakki ennen kuin tänne tulette pilaamaan nuorisoamme" -asenne oli aika huikea siinä starttivaiheessa.

Kyllähän se tyttöjenkin suosio vaikuttaa aikalailla tuohon dissaukseen. Kas kummaa kun monien jätkien mielestä Him oli täyttä paskaa heti, kun tyttölaumat bändistä rupesivat diggaamaan.

Se on kyllä jännä juttu, kuinka jotkut äärikaupalliset orkesterit eivät ärsytä sitten yhtään, esim. Sugababes, aivan loistavaa kamaa. Taitaa kaiken ratkaista kuitenkin hyvät biisit ja se kuinka ne esittää.
 
Olet vain lukenut liikaa Rumbaa (sama juttu selittää Nylon Beatin suosion rockpiireissä..)

Luulisin, että se johtuu siitä, että yhtäkkiä joka tuutista syötetään sitä paskaa. Käännät sitten päälle telkkarin, radion tai minkä vaan niin aina sitä sieltä tulee. Kai se vähän niinkin on, että vanhemmasta musiikista pitävät eivät todellakaan löydä uusista bändeistä mitään hyvää, itseni mukaanlukien.
 
Angus Young sanoi vuosia sitten eräässä haastattelussa kysyttäessä nykymusiikista jotenkin näin että: "En juurikaan kuuntele nykymusiikkia tai yritä pysyä kärryillä tämän päivän kuumista nimistä,jos joku artisti tai bändi on tarpeeksi hyvä tai itselleni hyvän kuuloinen,kuulen siitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin"
 
Olen itse vähän samoilla linjoilla.

No kyllä ne minusta ovat... markkinointikanavia on tullut lisää ja kaikkia käytetään isosti...
 
Liittynee musiikin "kertakäyttöisyyteen".
 
Näin arvelinkin.

Angus Young sanoi vuosia sitten eräässä haastattelussa kysyttäessä nykymusiikista jotenkin näin että: "En juurikaan kuuntele nykymusiikkia tai yritä pysyä kärryillä tämän päivän kuumista nimistä,jos joku artisti tai bändi on tarpeeksi hyvä tai itselleni hyvän kuuloinen,kuulen siitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin"
 
Olen itse vähän samoilla linjoilla.
 
Angus puhuu aina totuuden sanoja.