Yleistä keskustelua musiikista ›

Michael Jackson - Thriller

On muuten mestariteos tuo! Ja muidenkin kuin kriitikoiden mielestä! :)

Minun ehdotukseni:
 
Portishead: Dummy.
 
Radiohead: OK Computer.
 
Kate Bush: Hounds of Love.
 
Janis Joplin: Pearl.
 
Leonard Cohen: The Essential.
 
The Smiths: The Queen is Dead.
 
Neil Young: Rust Never Sleeps.
 
Sex Pistols: Never Mind the Bollocks.
 
Billie Holiday: Lady Day.
 
Erik Satie: Gymnopedies-sarja. Historian parhaita pianokappaleita, koskettava mutta ei yltiöromanttinen. Pascal Rogen levytys on hyvä.

Toolin Lateratus. Tai AEnima. Suosittelen.

Maynard Ferguson - This is Jazz
 
Aivan loistavaa sooloa ja tuleehan se 5-viivanen k sieltä useampaan kertaan. Jokaisen BigBand-diggarin unelma.

Pakko omistaa-levyjä on n. miljoona kappaletta, mutta tässä muutama...
 
Master "Master"
 
Tää on vaan niin uskomattoman hyvä levy. Pakko-ostos jos sen jostain löytää. "Vstan', Strakh Preodolej":n intro on niin kiukkuinen että parempaa saa etsiä.
 
Junnu Vainio "Pahojen poikien lauluja 1-3"
 
Nämä levyt kuuluvat nimenomaan kategoriaan "Pakko omistaa"
 
Bob Dylan "The Times They Are A-Changin'"
 
Amerikan Remun varmaankin paras levy. "Ballad of Hollis Brown" on hypnoottisuudessaan lyömätön veto. Yhdellä soinnulla pääsee pitkälle.
 
M.A.Numminen "Taisteluni/In Memoriam" tai "Kiusankappaleita 1"
 
Mauri-setä tarjoaa näillä levyillä niin paljon vastinetta rahalle että jompikumpi on pakko-ostos
 
Judas Priest "British Steel"
 
Heti "Rapid Fire":n intro räjäyttää potin... "Pounding the world like a battering ram"... Täytyy omistaa
 
bubbling under:
 
Aria "Manija Velichija" (Kannattaa ostaa jo "Volonter":in takia)
The Band "The Band" (Tämä on vaan niin hyvä)
Jimi Hendrix Experience "Electric Ladyland" (Legenda)
Black Sabbath "Vol. 4" (Black Sabbathin paras levy)
Santa Lucia "Arktista Hysteriaa" (Vähä niinku Tiktak mutta ei niinku sinnepäinkään :D)

Morbid Angel: Altars of Madness
 
Tämä lätty on yhtä merkittävä rankemman metallin skenelle, kuin esim. Slayerin Reign in Blood. Pieksee suurimman osan tämän jälkeen ilmestyneistä death/bläkmetal julkaisuista. Kestosuosikki.

Tää on jotenkin turha threadi. Kun lukee noita juttuja siellä on jotain albumeita, jotka on ehkä kuuluisia mutta ei kuitenkaan kolahda just mulle niin se on turhauttavaa miten niitä sitten hillotetaan. Uskokaa pois, ei ole olemassa mitään pakko omistaa -levyjä koska levyn kolahtaminen on täysin subjektiivinen asia. Eikä ketään kiinnosta teidän pakko omistaa -listat.

Aika tunnettuja levyjä on listattu, joten pistetään vähän härömpää must-osastoa. Eli Devin Townsendin Terria, vaikuttava mestariteos, jonka massiivisuus ja monipuolisuus hämmentää aluksi, mutta kun levy aukenee, niin taatusti tulee kiire levykauppaan ostamaan muutkin Devinin ja SYL:in levyt. Itse en osaa oikein paremminkaan perustella, joten tässä vielä Terrian arvostelu Soundi-lehdessä:
 
DEVIN TOWNSEND
Terria
Inside Out/SPV
 
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Devin Townsend, tuo maanis-depressiivinen vancouverlaismetallikko, varmasti tietää asiasta jos jotakin; kolmisen vuotta takaperin levynsä tekoon jo turhankin intensiivisesti paneutunut kitaristi/laulaja/biisintekijä koki massiivisen hermoromahduksen, passittaen miehen hetimiten sairaalaan. Vuonna 1998 ilmestynyt Infinity onkin rujon kaunista kuunneltavaa edelleen, levy kun miltei tappoi tekijänsä. Rujon kaunis on myös maisema, jota Terria peilaa.
Kauniisti laulavasta kuoropojasta demoniseen syljentään hetkessä siirtyvä Townsend osaa varsin tyylitajuisesti sekoittaa äänipalettiinsa myös pastellisia sävyjä värittämään kärsivälle artistille jo tyypilliseksi tulleita rankempia osuuksia. Levyn avaava Olives käy malliesimerkistä mätön ja ambientin yhdistelemisessä sortumatta kuitenkaan ilmeisiin "äänikuviin". Heti perään seuraavat Mountain sekä Earth Day esittelevät Townsendin ilmiömäisen skaalan laulullisesti eikä majesteettisessa Canadassa voi olla kuulematta beatleaanisiakin aineksia. Uhkarohkean kaikuinen soundi balansoi kauniisti raskasta poljentoa, josta käy kiittäminen ex-Death/Testament luottorumpali Gene Hoglania. Ylisäröiset kitarat saavat vastapainokseen herkkiä äänimaailmoja sekä heleänä massana vellovia kosketinsoitinosuuksia eikä Townsend pelkää väläyttää briljanttiuttaan kitaran varressakaan suoden itselleen muutaman herkullisen soolopaikan.
Jos kuu olisikin maa voitaisiin Terriaa mahdollisesti pitää modernin metallin vastineena Pink Floydin Dark Side Of The Moonille. Ehkä Devin Townsend on kuitenkin enemmän se Syd Barrettin jälkeläinen - molempien traagiset mielenliikkeet huomioonottaen - kaikessa angstisessa kauneudessaan, levyn loppupuolella laulaessaan: "I get a feeling it's all so temporary/and that's the feeling that can take my blues away". Edes aina yhtä ärsyttävä piilobiisijekku ei kykene romuttamaan tuon ajatuksen luomaa visiota surullisesta klovnista, joka on kaikkien vaikeuksiensa jälkeen puristanut kokoon jylhän mestariteoksen.
Jaan Wessman 5/5

Pakka omistaa tuplalevy: The smashing pumpkins - mellon collie and infinite sadness

Recommended listening kitaristeille:
 
- Jimi Hendrix : Band of Gypsies. Tarvitseeko perustella?
- Jason Becker : Perpetual Burn. Jotenkin innostaa treenaamaan, kun kuuntelee miten 17-vuotias Jason kepittää...

Tää on jotenkin turha threadi. Kun lukee noita juttuja siellä on jotain albumeita, jotka on ehkä kuuluisia mutta ei kuitenkaan kolahda just mulle niin se on turhauttavaa miten niitä sitten hillotetaan. Uskokaa pois, ei ole olemassa mitään pakko omistaa -levyjä koska levyn kolahtaminen on täysin subjektiivinen asia. Eikä ketään kiinnosta teidän pakko omistaa -listat.
 
Kyllä kiinnostaa jos ylipäänsä muut ihmiset kiinnostavat. Omasta navasta tietysti löytyy eniten sitä iihanan pehmeää napanöyhtää.

The Doorsin Morrison Hotel on kyllä näitä messevimpiä tuotoksia, joka kannattaa tsekata. Kaikenlaista systeemiä löytyy saman katon alta.

kirjoituksen aloittaja ilmeisesti on jo ehtinyt levy-eskoille dollarinsa tuhlaamaan, mutta kunhan on seuraavan kerran taskut täynnä riihikuivaa niin pyydäppäs kimmolta jeff buckleyn grace ja itke onnesta!
 
Multa voi ostaa Jeff Buckleyn Gracen halvalla. Mielestäni se on paska levy eikä kenenkään tarvitsisi sitä omistaa, mutta ehkäpä se uppoaa heihin, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita toisista ihmisistä.
 
Itse en tulisi toimeen ilman Martti Servo & Napanderin Avatkaa Ovi!! -livetallennetta, sitä en myy.

universumin ylivoimaisesti paras rock-levy kautta aikojen! levy joka on muulistanut maailmaa, mikä sai tämänkin pojun pikkujäbänä hurahtamaan musiikkiin isomman kautta.. niin ja pitäähän levy sisällään mm. maailman parhaan skittasoolon! tarviiko mun nyt edes sanoa mikä se levy on koska tottakai jokainen sen jo arvaa!! :)
Jos et vielä omista tätä levyä niin OIKEESTI mene ja osta se ja vähän äkkiä!!! Albumi kantaa nimeä Appetite for destruction, Guns n Roses!

Jo mainitun Appetite for Destructionin lisäksi:
 
The Beatles - Abbey Road.. Here comes the sun, Something, Golden Slumbers, The end jne. Hienon aikakauden hieno päätös. Ei voi olla sattumaa että tänäkin päivänä Abbey road -studioiden edessä oleva suojatie on jatkuvasti ruuhkautunut kun turistit marssivat sen yli neljän rymissä.
 
Hanoi Rocks - Bangkok Shocks,Shaigon Shakes, Hanoi Rocks
Edelleen kenties paras suomalainen rocklevy. Ajalta jolloin suomirock oli sellaista kuraa, että kun Hanoin pojat läjäyttivät Tragedyn, Don't never leave me:n ja 11th street kiddsin (sekä tietysti uusilla cd:eillä bonusraidat Cafe Avenue ja Dead by X-mas, soimaan, meni monelta Härmän pojalta niin pasmat sekaisin että piti oikein sorkkaraudoilla lähteä Hanoin keikkabussia turmelemaan.
 
vaikka näin jälkeenpäin, suomalaiset on niin tyhmä kansa, että ihmekös tuo että Hanoin debyyttialbumi on maan aliarvostetuimpia levyjä kautta aikain.

Aika harva noita pelleilylevyjä kuten Sgt.Peppersiä jaksaa kuunnella hirveän monta kertaa, vaikka ne ehkä yleissivistykseen kuuluvatkin. Parempi lainata kirjastosta. Hyviä biisejähän niissä on, mutta ei kestä kulutusta pitkään.
 
Tuo on taas makuasia, itse joka kerta kuullessaan biisit haukkoo henkeään ja hiffaa jonkun uuden jutun. Mutta ei tapella.

Nyt mä kuvittelen sieluni silmillä miten sä fiilistelet siellä kotonas Hello Goodbyen ja All Your Need Is Loven tahdissa.
 
George Harrison kirjoitti (Lennonin muistoksi) oivasti biisissään All those years ago:
 
But you point the way to the truth when you say
"All you need is love"
 
Ja Paul taas oli Hello Goodbyehin mennessä tehnyt ehkä n. 50 hittiä, joten tietysti sitä haluaa kokeilla uutta. Mielestäni on oivallinen osoitus siitä miten melodia kantaa vaikka Paul selvästikin kikkaileekin heikoilla jäillä minimalistisilla lyriikoilla.
 
Ai niin, ja on tällä kaikella nimikin, se on taidetta.

Dream Theater - Awake
Lenny Kravitz - Lenny
Elvis Costello - When I Was Cruel
Slayer - Reign In Blood
Sepultura - Chaos AD
Black Sabbath - Paranoid
 
Kaikki loistavia. Ei muuta voi sanoa