Etno, proge, latin ›

Pat Metheny ja Lyle Mays siinä on kyllä sellainen aisapari että oksat pois. Kumpikin vetää Pat Metheny Groupissa täydellisellä fiiliksellä ja kun siihen yhdistetään uskomaton soittotekniikka niin mitä syntyy.

Aika järee toi otsikko.
 
Itse tälläisena freebändeihin eksyneenä, pidän tärkeimpänä tietynlaista yhteisöllisyyttä. Se miten muu bändi reagoi sinun soittoosi ja miten sinä muiden. Se on vaan upeeta kun bändi parhaimmillaan toimii yhtenä isona organismina (huhuh, mitä tulee kirjoitettua).
Tähän tarvitaan porukkaa, jolla on tyylitajua (tai ennenminkin makua) ja suuren suuret korvat. Joukkoon eksynyt "kattokaa ku mä soitan"-heppu pilaa koko homman helposti.
On hyvä jos ymmärtää mitä improvisaatiolla tarkoitetaan ja omaa seikkailumieltä. Hyvä tekniikka on aina bonusta, mutta se ei saisi olla mielestäni pääasia.
 
Tämä pätee ihan mihin tahansa (hyvin soitettuun) musiikkiin eikä pelkästään jatsiin, mutta asia tekstiä.
 
Vanhan jatsin kapina meininki kyllä iskee kovaa ja se toikin varmaan vanhaan jatsiin lisää väriä tai ainakin sielua..... Uuden (akateemisen kikkailu) jatsin kuuntelu ei saa mussa paljon muuta aikaan kuin yleensä jonkinlaisen yökkimis reaktion.
 
Mingussiin olen lumoutunut viime aikoina. Osittain myös loistavan yhteissoiton takia ja osa syylisenä on myös se, että mingusin biiseihin on ehkä helpompi lähestyä (kun ovat klassisempia rakenteeltaan eikä vain sitä jam jam jam.... linjaa) kuin yleensä jatsiin.

Olitko Imatralla?
 
Juu tulihan tuolla koko viikko oltua.
Eikä haittaa tehnyt kyllä yhtään..
Suosittelen kaikille. Aiivan kaikille. Sinullekin joka vielä vihaat jazzia sydämestäsi. Ehkä et viikon jazz-pyörityksen jälkeen enää ajattele niin.. tai sitten ajattelet entistä enemmän. Mutta niin loistoporukkaa että jo ainoastaan siksi kannattaa raahautua paikalle..

Improvisointia se on. Jazz-termin puitteissa saa luvallisesti soittaessaan tehdä mitä vaan..tai siis melkein mitä vaan..
Läpisävelletty jazz ei ole niin jazz kuin jazz. patz?