Etno, proge, latin ›

Aika järee toi otsikko.
 
Itse tälläisena freebändeihin eksyneenä, pidän tärkeimpänä tietynlaista yhteisöllisyyttä. Se miten muu bändi reagoi sinun soittoosi ja miten sinä muiden. Se on vaan upeeta kun bändi parhaimmillaan toimii yhtenä isona organismina (huhuh, mitä tulee kirjoitettua).
Tähän tarvitaan porukkaa, jolla on tyylitajua (tai ennenminkin makua) ja suuren suuret korvat. Joukkoon eksynyt "kattokaa ku mä soitan"-heppu pilaa koko homman helposti.
On hyvä jos ymmärtää mitä improvisaatiolla tarkoitetaan ja omaa seikkailumieltä. Hyvä tekniikka on aina bonusta, mutta se ei saisi olla mielestäni pääasia.
 
Tämä pätee ihan mihin tahansa (hyvin soitettuun) musiikkiin eikä pelkästään jatsiin, mutta asia tekstiä.
 
Vanhan jatsin kapina meininki kyllä iskee kovaa ja se toikin varmaan vanhaan jatsiin lisää väriä tai ainakin sielua..... Uuden (akateemisen kikkailu) jatsin kuuntelu ei saa mussa paljon muuta aikaan kuin yleensä jonkinlaisen yökkimis reaktion.
 
Mingussiin olen lumoutunut viime aikoina. Osittain myös loistavan yhteissoiton takia ja osa syylisenä on myös se, että mingusin biiseihin on ehkä helpompi lähestyä (kun ovat klassisempia rakenteeltaan eikä vain sitä jam jam jam.... linjaa) kuin yleensä jatsiin.