Laulaja voisi kiinnittää huomiota sanojen loppuihin, ne tuntuvat monesti tulevan vähän laiskasti ja venytellen "sinnepäin".
Sävellys on erikoinen sekoitus Baddingia, Eppu Normaalia ja jotain Apulantaa tai Tehosekoitinta.
Mukava akustisen kitaran soundi ja sopivat rumpu- ja bassosoundit. Kertsissä kitarat tahmaavat jotenkin kummasti, muuten soitto on sujuvaa. It's not the speed that kills you. |
Biisi on kokonaisuutena hyvä ja rakennettu siten että se kuulostaa yhtenäiseltä, vaikka siinä on erilaisia osia. Tykkään kitaroista ja niiden soundeista. Biisi kulkee hyvin eteenpäin ja soolo toimii. Tämä biisi jää myös soimaan päähän. Muutama juttu on mihin vois kiinnittää huomiota. Ensinnäkin laulajan ei tarvitsisi voihkia. Se kuulostaa ällöttävältä ja ylimakealta. Lausumiseen ja sanoihin voisi myös kiinnittää huomiota. "Enää en enää nää"? olisiko tämän kohdan voinut täyttää jotenkin toisin. Sanat tuntuvat hukkuvan jonnekin ja nuo-sanasta tulee "duo". Taas plussaa bändille ja biisille, miinusta laulajalle. |
Negaatiosta lähdetään, kuten hyvät ihmiset aina:
Säkeistössä minun makuuni ällöttävä heinähattupoljento ja laulajan pahimmillaan neitimäinen intonaatio jäivät miinuksina mieleen. Esimerkki tästä keinotekoisen herkistelevästä laulutyylistä on tuo kohta, joka kuulostaa kärjistettynä tältä: "En tiädä kyinkä käyän mä nykyin".
Yritän nyt kuvailla havainnollisesti, miksi tuo ei toimi: äänensävy kuulostaa stereotyyppiseltä teatraaliselta puppelihomolta, joka on juuri maistanut ihanaa uutta hunajasitruunateetä ja päivittelee sitä tyttökaverilleen. Ja sellainen ei ole ihan minun makuuni.
Laulun hetkittäinen epävireisyys kuulosti tarkoitukselliselta. Ei senkään merkitys avautunut, muttei kuulostanut erityisen pahaltakaan. Siis aistimus oli luokkaa: "aha, tällanen ratkaisu".
Sanoista yleensä ei hyvää sanottavaa.
Plussat:
Soitto kulki taas ja saundit olivat tasan kunnossa. Omaperäisempikin tämä oli kun aiemmin kuuntelemani. Kitarat säksättää ja jytkii mukavasti taustalla. Sävellys ja sovitus ehjiä, ihan ammattimaista meininkiä.
Ja minuun tuo "Enää, en enää nää" iski minuun ihan täysillä. Laulusuoritus tunnetilaltaan, painotuksiltaan ja rytmityksiltään yksinkertaisesti toimii. Taaskaan en tavoittanut sanojen syvempiä tasoja, mutta onomatopoeettisesti erinomainen kohta.
Ihan ok juttua, mutta iskee kokonaisuutena meikäläiseen heikosti. Tosin ettepä te minua tarvitsekaan, tälle on kyllä varmasti ihan kohtalaisesti markkinoita tässä maassa. "Uniikki unikorni olikin korni koni!"
.m. |
Demostudio
makoskela
ulina21
Mouhi
MattiAuer