Yleistä keskustelua musiikista ›

Niinhän se menee, että sitä koko ajan huomioi ympäristöään ja poimii huomaamattaankin uusia juttuja... Minulla ainakin näin:
 
- kuulee jossain soivan hyvän biisin, jonka alkuperä on pakko selvittää
 
- lukee mielenkiintoisesta bändistä
 
- sekin vaikuttaa salakavalasti mitä kotona on joskus kuunneltu
 
- ostaa summassa jonkin levyn (harvinaista)
 
- saa kaverilta vinkkiä
 
- näkee esim. festareilla jonkun bändin, johon ei ole ennestään kiinnittänyt liiemmälti huomiota, mutta toimii livenä hyvin
 
- hyvien bändien esikuvat pitää tarkastaa myös tottakai, näin olen tutustunut vanhempaankin rokkiin, mikä olisi muuten jäänyt liian vähälle huomiolle

BLACK LABEL SOCIETY: Ozzy -> Zakk
PRIDE & GLORY: BLS -> P&G
EXTREME: Kid Ego joskus uppasi nettiin
GUNS N' ROSES: Yksi heppu kuuntelee pelkästään tätä.
AC/DC: Se on se ihan pakollinen.

Einstürzende Neubauten: Blixa Bargeld osoittautui Bad Seeds -konsertin jälkeen niin paljon mukavammaksi sälliksi kuin Nick Cave, että päätin 16 -vuotiaana ruveta maailman suurimmaksi Blixa -faniksi. Onneksi suunnitelma ei oikeastaan toteutunut. Se olisi jo vähän sairasta.
 
Crime and the City Solution: Wim Wendersin ihana leffa, Der Himmel über Berlin.
 
Tom Waits: Kaveri soitti.
 
Birthday Party: En muista.
 
Cleaning Women: Paras kaveri vei keikalle.
 
Vladimir Vysotski: Äiti pakkosyötti pienenä. Vuosia myöhemmin, traumasta toivuttuani, rupesin tykkäämään tuotannosta.
 
Leningrad: Venäjänproffa lainasi levyn, ja räävittömät sanoitukset nopeuttivat kielenoppimisprosessia.
 
P J Harvey sekä N. Cave: Kaverit ja MTV(!).
 
Björk: Human Behavior -video mullisti maailmankuvan.
 
Magyar Posse: Pomo tutustutti.
 
On noita tietenkin muitakin, mutten jaksa selittää, ettekä te jaksa lukea.
 
Kyllä jaksettais, kun on noin hyvä musiikkimaku. Leningrad-yhtye oli keikalla mahottoman riemastuttava.

tuli kahteen kertaan vahingossa....ärrrhhh

Hmm progenmaailmaan tutustuttuani Dream Theaterin kautta on löytynyt nykyiset suosikkini mm. Fates Warning, Spock's Beard, Rush tunnetuimpia mainitakseni.

No tietenkin mix-lehden in- ja out-palstalta!!!111
 
No ei nyt sentään
 
Thin Lizzy: Mutsi soitteli vanhaa Jailbreak-älppäriä ja kolahti heti. Olin jotain 7.
 
Queen: Faija soitti sitä kultasta tupla-kokoelmaa autossa.
 
Hurriganes: Mutsilta tämänkin tuli tutuksi.
 
BB.King: --//--
 
AC/DC: Radiosta kuulin aina, mutta kunnolla kolahti, kun lainasin kaverilta (MAKE) levyn.
 
Metallica, Iron Maiden, Ozzy Osbourne, Motörhead: Makella kuulin aina hyviä biiseja ja niistä lähti.
 
Black Sabbath ja BLS: Ozzysta siirryin sabbathiin ja BLSocietyyn
 
Dire Straits: Joku oli ladannut koneelleni sultans of swing....
 
Bob Marley: No bobia kuulee kaikkialla.
 
No siinä on vähän muutakin, kun suosikkiyhtyeitä listattuna.
 
EDIT: ZZ TOP ym on tullut tutuksi lätkähallissa.

- kuulee jossain soivan hyvän biisin, jonka alkuperä on pakko selvittää
- lukee mielenkiintoisesta bändistä
- sekin vaikuttaa salakavalasti mitä kotona on joskus kuunneltu
- saa kaverilta vinkkiä
- näkee esim. festareilla jonkun bändin, johon ei ole ennestään kiinnittänyt liiemmälti huomiota, mutta toimii livenä hyvin
- hyvien bändien esikuvat pitää tarkastaa myös tottakai
 
Plus että lienee täältä mnetistäkin on herännyt kiinnostus joihinkin bändeihin/artisteihin.
 
Nuorempana hyvin monet uudet musiikkituttavuudet tulivat poikakavereiden kautta. Siitä kiitos heille. He ovat esitelleet mm. Doorsin, Joni Mitchellin (sitä ensielämystä en unohda), 22 Pistepirkon, Kauko Röyhkän, Paul Rodgersin ja lukuisia muita, jotka ovat yhä rakkaita ja tärkeitä. Metalliperversio on ensirakkauden peruja. Lukioiässä tuli usein hyppytunnilla mentyä musiikkikirjastoon ja vain valittua jokin satunnainen levy, istuttua alas ja kuunneltua se. Näin löysin mm. Kate Bushin (sitäkään en unohda) (surullista, kun nykyään harva musiikkielämys on enää yhtä järisyttävä).
 
Ai niin, nykyään keskeinen tiedonlähde on pikkusisko, joka vainuaa aina tulevat Isot Jutut. Hän diggasi mm. Ultra Brata siinä vaiheessa kun kukaan ei tiennyt siitä mitään. Onnistuu aina olemaan ensimmäisenä paikalla kun joku tuleva legenda vääntää ensimmäistä hikistä kulttikeikkaansa. Ja sanomattakin on selvää, että siinä vaiheessa kun bändistä tulee iso, sisko kääntää kylmästi selkänsä :)

Bad Religion: Sisko luki aikanaan saksankokeeseen ja soitti huoneessaan repeatilla Punk Rock Song-singlellä olevaa saksankielistä versiota. Kolmannenkymmenennen kerran jälkeen idea tuli selväksi. Seuraavana päivänä kaupasta Grey Race, Stranger than Fiction, Suffer ja Recipe for Hate. Kaikki rahat meni, mutta ei se mitään, en minä mitään seuraavaan viikkoon syönytkään. Kuuntelin vain levyjä. Sille tielle jäin.
 
YUP: Joskus törmäsin hauskaan splattervideoon top40-ohjelmassa. Samaan aikaan radio tehosoitti vinkeää kappaletta jossa laulettiin että minä minä minä. Normaalien maihinnousu plakkariin ja sitten levy per viikko. Joskin Yövieraat ja Homo Sapiens samana päivänä. Tein kuitenkin sillä tavalla, että kuuntelin ensin Homo Sapiensin puhki ja säästin kuuntelematta Yövieraita, että osaisin arvostaa molempia kokonaisuuksina. Etelän matkalle mukaan pelkkä Yövieraat. Lopputuloksena nautinnollinen loma. Sille tielle jäin.
 
Dream Theater: Kaveri tokaisi jotain yhtyeestä. Myöhempinä päivinä Anttila tarjosi alennuksessa Images & Words-lättyä. Ostin ja menin kotiin. Meinasin palauttaa kun luulin että levy oli rikki. Opin epäsäännöllisten tahtilajien merkityksen. Sille tielle jäin.
 
Kotiteollisuus: Vuonna nakki kaveri soittaa Juoksua ja Velhonaisen älä anna elää ikinä-kappaleita. Kyselin että itsekö teit, kun kansiossa luki että Kotiteollisuus. Naureskeli ja ohjeisti hankkimaan Tomusta ja tuhkasta. Sille tielle jäin.
 
Nick Cave & the Bad Seeds: Spontaanina hankintana Murder Ballads. Sille tielle jäin.
 
Stratovarius: Metalliliitto-cd:n mainoksessa hieno kohta. Black Diamond-kappaleen alkucembalo. Sille tielle jäin ja vuosia myöhemmin siltä tieltä jäin.

Iron Maiden - Kaverin kymmenen vuotta vanhemman isobroidin vinyylejä kuunneltiin antaumuksella. Eka biisi jonka kuulin oli The Clairvoyant. Siitä sitten c-kassulle kopsaamaan ja himaan kuuntelemaan nuhaista kassua nuhasessa mankassa. Iski kuin nurmikkoon piiloutunut harava.
 
Metallica - Sama kaveri, sama isobroidi, sama tarina. For Whom the Bell Tolls oli (on!) tosi jyrää kamaa.
 
Amorphis - Kaveri soitti kerran illanistujaisissa Talesin intron. Jonkin aikaa myöhemmin lainasin häneltä pari levyä ja opettelin kuuntelemaan örppää. Never looked back.
 
In Flames - Intissä kaveri laittoi soimaan illalla rötvätessä Claymanin.
 
Dream Theater - Lähdin bändiä kertaakaan kuulematta Kulttuuritalolle keikkaa katsomaan. Oli muuten hieno. Sen jälkeen olen ollut fani.
 
Sentenced - Noosen musavideo tuli töllöstä muistaakseni Listassa. Seuraavana päivänä kävelin levykauppaan ja ostin Downin.
 
Rammstein - Jyrkistä tuli muinoin Du Hast- video. Ensin en voinut sietää koko biisiä mutta kuitenkin vaivihkaa aloin pitää siitä. Sensucht ei kolahtanut muuten, mutta pitemmän päälle kyllä siitäkn sitten löytyi se punainen lanka.
 
Kotiteollisuus - Mafialta taisi tulla +-0. Bändi jäi muistiin ja kun kuulin myöhemmin Minä Olen- biisin, kiinnostuin kunnolla.
 
Blind Guardian - Yksi tuttu soitti Imaginations from the Other Siden levyltä. En ollut ennen kuullut vastaavantyylistä musaa kovin paljoa joten lainasin myöhemmin Somewhere far beyondin ja Imaginations...:n. Tosi tykkejä levyjä.
 
Prkl, kaikki kuuntelemani musa on tullu jonkun mystisen kaverin kautta...

Eräänä päivänä takapuolessani tuntui hirveä kuumotus ja paine, joka vain lisääntyi tuntien myötä. Lopulta minusta tuntui että peräsuoleni repeää. Sitten lopulta sain ponnistettua sen ulos ja housuuni valahti jotain. Se oli Metallican CD nimeltä Metallica. Näin löysin tämän bändin. Jee jee.

Eräänä päivänä takapuolessani tuntui hirveä kuumotus ja paine, joka vain lisääntyi tuntien myötä. Lopulta minusta tuntui että peräsuoleni repeää. Sitten lopulta sain ponnistettua sen ulos ja housuuni valahti jotain. Se oli Metallican CD nimeltä Metallica. Näin löysin tämän bändin. Jee jee.
 
Siltä se kuulostaakin. Hoho.

NIRVANA - kaveri soitti ala-asteen levyraadissa ´96 Teen Spiritin. Kappale sai kaksi ääntä (minun ja kaverin). Muut äänestivät jotain helvetin den glidar iniä, typerät vittupäämoukat...
 
SONIC YOUTH - Nirvanan kautta. Cobainin suosikkiyhtyeitä jne jne. Bändit liitettiin usein toisiinsa kaikissa jutuissa, joten pakkohan se oli tsekata mikä bändi tämä nyt sitten on.
 
COWS - Yleinen kiinnostus 90 -luvun alun vaihtoehtorokkiin/undergroundiin. Luin Amphetamine Reptilestä ja sille levyttäneistä bändeistä. Cows oli yksi näistä. mp3:sia ei meinannut winMX:llä löytyä ollenkaan, mutta vihdoin sain ladattua Heave Ho -nimisen kappaleen ja olin myyty saman tien (soitin tuota kappaletta koko yön putkeen). Tästä alkoi myös AmRep -fanitus.
 
MUDHONEY - Ensimmäisen kerran kuulin tätä bändiä eräässä keskinkertaisessa komediassa, jossa Mutahunaja esiintyi. Biisi jäi mieleen, mutta ei iskenyt hirveästi. Kun luin KC:n elämänkertaa, niin huomasin Mudhoneyn olevan mainittu useaan otteeseen. Tätä ennen minulla ei ollut hajuakaan että Mudhoney ja Nirvana olivat niin "läheisiä". Touch Me I´m Sick vei mukanaan.

Eräs tuttavani kehotti katsomaan Musta kissa valkoinen kissa -elokuvan
 
Hervottoman upea leffa!

Huom! Olet kirjoittamassa yli 352 päivää vanhaan ketjuun!
 
Melkein vuosipäivä!
 
Olin juuri aloittamassa täysin samanlaista ketjua, mutta onneksi Hakuilin ensin.
 
Judas Priestin löysin vähän jännästi, nimittäin lainasin yhreltä äiältä (olisikohan muuten ollut itse M.netin Peici Kossupaukku? Mahdollisesti) Priest...Live!-levyn. Kuuntelin sitä hetken, ei iskenyt lainkaan. Laittomasti kuitenkin sen itselleni poltin ja palautin. Noin vuosi meni niin, että kuuntelin Breaking the Law-kappaleen levyltä silloin tällöin ja laitoin levyn pois. Sitten alkoi Electric Eyekin viehättää hiljalleen, samoin Freewheel Burning. Lopulta levy menikin alusta loppuun ihan vaivatta. Sitten ajattelin tutustua hiukan uudempaan tuotantoon ja kävin kirjastosta lainaamassa Painkiller-levyn. Arvata saattaa, että nimibiisi iski jo rumpuintrosta lähtien aivan käsittämättömän kovaa, eikä päästänyt otteestaan. Taitaa olla ainoita levyjä, jotka olen kuunnelut kokonaan läpi heti ensi kuuntelukerralla, ilman että olisin missään vaiheessa halunnut lopettaa. Nyt on koko Halfordin aikainen tuotanto hyllyssä.
 
Iron Maidenin No Prayer for the Dying löytyi myös kirjastosta. Ei napannut yhtään sekään, johtuen ehkä silloisesta StratoSonataNightwish-musiikkimausta. Myöhemmin kuulin Brave New World-levyä jossain ja tykästyin. Tilasin Fazerin Musiikkikerhosta Best of the Beastin ja lähes kulutin kakkoslevyn puhki. Ainakin raidat Aces High ja Phantom of the Opera olivat kovassa käytössä.

eimitään

AC/DC:n nimen olin kuullut jossain, ja kun sivukirjastosta löytyi If You Want Blood -livekasetti niin otin kokeeksi lainaan, ja siitä alkoi diggailu ihan kybällä. Ikää oli ehkä jotain 12 vuotta.
 
YUP:ta taas kuulin kaverin luona öbaut samanikäisenä, ja se (Whlap-Zap Ninja ja muu englanninkielinen matsku) kuulosti jotenkin niin huvittavalta että oli pakko kopsata ne itsellekin. Parin seuraavan julkaisun myötä diggailu muuttui sitten vakavammaksi, ja viimeistään TT&TT-levy räjäytti lopullisesti tajunnan.

metallica: siskoni poikaystävä muistaakseni kuunteli metallicaa ja siskoni taisi pitää musiikista paljonkin joten sisko marssikin kauppaan ja osti metallican st.angerin.itse siinä ihmettelin että mitä se sisko nyt kuuntelee kun ennen kuunteli jotain tanssimusiikkia.tällöin oli perheessä kovat ajat koska äitimme oli kuollut ihan vasta ja jotenkin raivoa sai siihen musaan purettua.itse todellakin pidin metallicasta ja seuraavan lätyn minkä sisko osti oli and justice for all.tästä levystä alkoi kitaran soittonikin.olisin varmasti aika huonossa jamassa koska ennen metallicaa rupesin tekemään kaikkea tyhmää: poltin ja aloitin juomisen.että metallicaa saan kiittää että aloitin niin mukavan ajavietteen kuin kitaransoiton ja eksyin huonoilta teiltä.

The Smiths: kaverin kanssa olimma kirjastossa ja hän näytti hyllyssä olevaa Morrisseyn Maladjusted-levyä ja sanoi että "tuo on The Smiths-bändin solisti, The Smiths on ihan vitun masentavaa musiikkia". Otin sen Morrisseyn lainaan ja siitähän se lähti sitten liukumaan The Smithsien suuntaan. Mahtava bändi.
 
Oasis: pitkän aikaa haukuin bändiä kunnes Go Let It Out kolahti ja sitten tuli tajuttua kuinka väärässä olinkaan. Oasishan on, vittu, paras.
 
Devin Townsend ja Strapping Young Lad: näin Soundissa SYL:n nimikkolevyn arvion (musiikkinsa vaikutti perin mielenkiintoiselta sen perusteella) ja päätin lainata kyseisen yhtyeen City-levyn kirjastosta kokeilumielessä. Kun All Hail The New Flesh pärähti kaiuttimista niin se oli menoa. Sen kautta tuli sitten hankittua itse pääneron Devin Townsendin soolotkin hyllyyn ja kyllä vain maistuu. Mahtava ja aivan paras.
 
Toolin ja Opethin kohdalla homma taisi mennä niin, että kun näitä hypetettiin joka paikassa, oli pakko ottaa kuunteluun. Aivan heti ei kolahtanut, mutta pitkän kypsyttelyn jälkeen näidenkin hienouden tajusi. Erinomaista musiikkia!

Nirvana: Joskus yläasteella ennen musiikin tuntia soittoääniä kuunneltiin (hymiö). NÄinpä sitten kaverin kännykässä lukevan "Teen spirit". Jotenki toi nimi jäi vain takaraivoon. Sit käskin kaverin hakee biisin "teen spirit"...Oli kaveri naureskellu, mut tajus et tarkotan Smells like teen spirittii... Ei heti kolahtanu ees se biisi... Vähän aikaa kuunneltuani levyä toi biisi kolahti tosissaan. Päätinpä sitten hommata bändin levyn, joka sattui olemaan Nevermind. No siitä se ajatus sitte lähti.