Kilpailut ›

WanhaWetäjä: Onko tähän ns oikeaan käyttöön olemassa joku opas/sääntö, joku muu mitä jotkut konservatiiviset diu diu expertit tarjoavat? Pitääkö kuunnella jotain diu diu legendaa niin että pää turpoaa entisestään? Isopäisenä tämä ahdistaa kovasti.
 
Ei, mutta sä aika hyvin niputat kaikki sillä tavalla soittavat tyylin mukaan tylsiksi. Slashit, Skynyrdit jne.
 
Itse taas ajattelen että on hyvä että on monenlaisia soittajia.
 
Ja olen aina koittanut korostaa myös sitä että esim.sun tyyli on hyvå juuri sellaisenaan. Aina ei silti kuulosta hyvältä Kuten esim.ei siihen Sweet Home Alabamaan. Eikä kyse ole siitä että ei ollut diundiuta.
 
Faktahan on se, että sä olit toitottanut pitkåän Alabaman menevån väärästä laatikosta alunperin, ja sitten kun tuli oma paikka ampua niin lopputulos oli (sinäsnä taitavasti soitettua) soittelua vailla sen kummempaa ideaa,ja vielä sellasta ihme hätäilyä.
 
Sä olet hyvä soittaja, todell taitava, mutta ekan kerran tuli lunta tupaan tossa kohtaa. Lopputuloksena lakkaat osallistumasta kisoihin. Ja vääristelet marttyyrimäisesti sitä mitä asiasta on sanottu. Nåin se vaan menee.

sirdickyj:
 
Itse taas ajattelen että on hyvä että on monenlaisia soittajia.

 
Täysin samaa mieltä. Monella tyylillä pääsee parhaimmillaan hienoihin lopputuloksiin. Eikä toisaalta mikään yksittäinen skaala tai muu detalji yksinään ratkaise lopputulosta. Youtube hiljaittain suositteli hyvää videota asiaan liittyen. Klassisesta Hotel Californian soolo-esimerkistä vertailua eri taustaisten Don Felderin ja Joe Walsh osuuksien välillä. Ja tässä tapauksessahan monipuolisten sointujen kautta mietitymmät osuudet ja rock-henkisemmät mutta korvat auki oikeille sävelille laskeutuvat osuudet täydentää toisiaan niin että tulos varmasti parempi ja mielenkiintoisempi kuin kumpikaan yksinään.
https://www.youtube.com/watch?v=2q6uqjP42L4

Skaaloista ja moodeista voidaan keskustella maailman tappiin asti, mutta niillä asioilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä jos soitto muuten on ns. hanskassa. Merkitystä on sillä, että säväyttääkö soitto / soolo kuulijaa. Hyvä soolo on vaikea määritellä, mutta helppo tunnistaa.

Kuha: Skaaloista ja moodeista voidaan keskustella maailman tappiin asti, mutta niillä asioilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä jos soitto muuten on ns. hanskassa. Merkitystä on sillä, että säväyttääkö soitto / soolo kuulijaa. Hyvä soolo on vaikea määritellä, mutta helppo tunnistaa.
 
Nimenomaan ja sen takia ei kannatakaan liiemmin lävteä rajaamaan tai soittamaan poskea siitä soittaako joku väshnyttä penalikkiä vai jazzia. Sen kummemmin kuin sitä, mitä kukakin mihinkin tyyliin soittaa.
 
Hyvån soittajan tunnistaa siitä että se soittaa omalla tyylillään musaan ku musaan. Sit on sellasia all-around hyviä jotka soittaa mukiinmenevästi vaikka mihin. Mutta eivät erotu. Ja sellaisetkin soittajst on erittäin okn ja hyviä työmiehiä. Kaikella on arvonsa.
 
Kaikenlainen "ei ole tyylinmukainen"-paska on kuvottavinta sontaa mitä maa päällään kantaa.

https://www.theseus.fi/bitstream/ha … ikki.pdf?sequence=2&isAllowed=y
 
Improvisoinnin opetuksen metodit sähkökitaransoiton oppitunneilla
 
11. Mihin improvisoinnin osa-alueeseen harjoituksien sisällöt painottuvat ja mitkä ovat keskeisimpiä improvisoinnin opetukseen liittyviä sisältöjä? Alla esimerkkejä musiikin teoreettisen lähestymistavan sisällöistä.
 
Rytmi ja tempo - > tempo vs rubato, rytmin käsittely, aika-arvot, rytminen konteksti, rytmin aktiivisuus
 
Melodia - > muuntelu, ostinatot, motiivit, sekvenssit, hiljaisuus/tauot, fraasien pituudet, melodian rekisteri, melodian kaari, improvisaation lopetus, sointusävelet, asteikot, dynamiikka, improvisaation tyylinmukaisuus
 
Harmonia - > Säestyksen improvisointi, sointuhajotukset
 
Muoto - > Kappaleen rakenteen huomioiminen improvisaatiossa, Improvisaation kaaren huomioiminen
 
Sointiväri -> Saundin huomioiminen improvisoinnin opetuksessa
 
Dynamiikka- > Hiljaa vs Voimakkaasti, Jännitteen luominen ja purkaminen dynamiikan avulla

Kuvaavaa, että herran vuonna 2025 käytetään tekoälyä perustelemaan tyylinmukaisen rämpyttämisen edellyttämistä iänikuisiin kolmen soinnun bluestaustoihin. Kitaraharrastajat on väsyneintä porukkaa ikinä.

Kaikkein väsyneintä on, että anonyymi huutelee sivusta osallistumatta itse mihinkään.
Varsinaisesti noissa AI jutuissa ei paneuduttu ollenkaan bluesin soiton perusteluihin tai perusteisiin vaan laulamiseen ja soittamiseen yleensä eri genreissä.
 
Tässä on siihen Bluesiin liittyvää:
 
https://jcla.in/wp-content/uploads/ … -46.1_Spring-2023_Julia-Simon-1.pdf
 
A Blues Aesthetic: Performance Practice, Politics, and History
 
2.1. Performance Practice
The emphasis on the present moment in blues performance practice highlights one of the underlying paradoxes of the aesthetic. Despite the fixed form of the AAB verse structure, repeating chord progression, and the use and re-use of commonly-held lyrics and riffs, the genre stresses musical art as inherently unstable process. The folklorist critical insistence on composition practices among folk blues artists highlights instability, even at the level of the song. David Evans (1982) writes,
Indeed, it is sometimes difficult to speak of folk blues as songs in the usual sense. Instead of repertoires of blues songs, we must often deal with outputs of blues performances. Many blues singers do not learn or compose blues at some particular point in time and then repeat them the same way in all subsequent performances. Instead, each blues performance often produces a new song, one that may never again be performed by the singer. In such cases, composition and performance are identical and inseparable.
While this composition-performance practice does not accurately describe the work of non folk artists like T-Bone Walker and B. B. King, who employed horn sections with pre-arranged parts, or artists with consistent performances across takes, like Robert Johnson and Memphis Minnie, it nonetheless captures an essential aspect of blues performance. Any particular performance of a song stands not as a copy of a canonized studio version that functions as a norm (like performance in relation to the written score in other genres), but rather represents one instantiation as part of a living process. The principle of repetition with a difference grounds an aesthetic enacted in and through performance. As Albert Murray (1976) emphasizes, this constant variety is not a result of sloppiness or lack of technique, but rather should be understood as a form of musical nuance that requires verbal and musical precision. In discussing musical practice in the blues, Murray develops the notions of play:
Blues musicians play music not only in the theatrical sense that actors play or stage a performance, but also in the general sense of playing for recreation, as when participating in games of skill. They also play in the sense of gamboling, in the sense that is to say, of fooling around or kidding around with, toying with, or otherwise having fun with. Sometimes they also improvise and in the process they elaborate, extend, and refine. But what they do in all instances involves the technical skill, imagination, talent, and eventually the taste that adds up to artifice.
Repetition with a difference in the immediacy of the present moment founds a performance aesthetic in which the work of art is understood as ephemeral process rather than fixed product. The degree of spontaneity in the blues may differ among sub-genres, but play in Murrays sense is crucial to the aesthetic.

salainenpseudonyymi: Kitaraharrastajat on väsyneintä porukkaa ikinä.
 
Mikä valtava ajatusten virta ja älyn mestaruus.
Kitara siis väsyttää ihmisen; äsken katselin Max Raabea TV:stä ja valtava väsymys oli päällä, nyt tiedän syyn.
 
Kiitos!

Voi vittu. Sadan rivin lainauksia netistä. Mitä helvetin järkeä? Jokaisella on mahdollisuus käyttää AI:ta ja Googlea. En lue yhtään tommosta copy paste juttua, eikä niiden viljely jalosta mitään keskustelua.
 
Tämän koko foorumin taso on todella haikea. Siitä pitää huolen nämä linkittäjät, joiden oma kontentti perustuu kokonaan joidenkin muiden kirjoituksiin.

BigPapa: Kaikkein väsyneintä on, että anonyymi huutelee sivusta osallistumatta itse mihinkään.
Varsinaisesti noissa AI jutuissa ei paneuduttu ollenkaan bluesin soiton perusteluihin tai perusteisiin vaan laulamiseen ja soittamiseen yleensä eri genreissä.
Päläpälä
 
Keskity sinä sanomisiin äläkä sanojaan. Nimellä tai nimettömyydellä ei ole mitään väliä. Mua ei esim
kiinnosta sun nimesi. Sen sijaan noi vuosikymmeniä kestäneet jatkuvat väännöt ja yhteenotot täällä milloin kenenkin kanssa aina itse uhriutuen kertoo kylliksi. Sinä olet yksi syy osallistujakatoon täällä. Et ainoa, mutta yksi.

Osallistujakato näyttää kohdanneen kaikkia skaboja - liekö sitten täällä käydystä rakentavasta keskustelusta tai muista tekijöistä kiinni. Laitan joka tapauksessa seuraavaa sooloskabaa tulille kunhan palaan reissusta. Tiistai-iltana aikaisintaan.