Media ja viihde ›

No olihan tuo Weapons melkoinen komedia. Saipa ainkin nauraa ja viihdyttävä leffa, ei siinä mitään. 3,5/5

Milkop: No olihan tuo Weapons melkoinen komedia. Saipa ainkin nauraa ja viihdyttävä leffa, ei siinä mitään. 3,5/5
 
Joo ei sitä oikein kauhuelokuvana kyllä pysty kattomaan. Ihan hyvä oli kyllä.

En oikein tiedä, kuuluuko Weapons edes kauhuelokuvagenreen.

Henri Henri Olavi: En oikein tiedä, kuuluuko Weapons edes kauhuelokuvagenreen.
 
Kyllä sitä on kauhuna mainostettu.

PHS666: Kyllä sitä on kauhuna mainostettu.
 
Tosi monia mainostetaan kauhuna hyvin heppoisin perustein. Kyllä tuota saa kauhuelokuvaksi sanoa, päätin lopulta.

Jos tänään sitten iltavuoron jälkeen katsoisi sen että Bring Her Back. Vielä ei ole ollut oikeaa mielentilaa, mutta ehkä tänään sitten.

Henri Henri Olavi: Tosi monia mainostetaan kauhuna hyvin heppoisin perustein. Kyllä tuota saa kauhuelokuvaksi sanoa, päätin lopulta.
 
On siinä kuitenkin ihan selviä kauhuelementtejä runsaasti. Muutamat säikäytykset jne. Ei kai nuo komediaelementit elokuvissa ennenkään ole nollanneet kauhun osuutta.
 
The Substance tuli katsottua viimein viikonloppuna. Olihan se melkoinen. Hankala oikein sanoa tykkäsinkö kuitenkaan lopulta, ei oikein tuon tyylin kauhu/satiiri/komedia ehkä ole sitä ominta genreä. Pisteet siitä, että jarrua ei pahemmin poljettu.

Kulkunen: On siinä kuitenkin ihan selviä kauhuelementtejä runsaasti. Muutamat säikäytykset jne. Ei kai nuo komediaelementit elokuvissa ennenkään ole nollanneet kauhun osuutta.
 
Totta.
 
The Substance tuli katsottua viimein viikonloppuna. Olihan se melkoinen. Hankala oikein sanoa tykkäsinkö kuitenkaan lopulta, ei oikein tuon tyylin kauhu/satiiri/komedia ehkä ole sitä ominta genreä. Pisteet siitä, että jarrua ei pahemmin poljettu.
 
Tämä jäi minusta filosofisesti liian pinnalliseksi. Aihetta olisi voitu mennä syvemmälle. Ihan viihdyttävä pläjäys kuitenkin.

Kulkunen: On siinä kuitenkin ihan selviä kauhuelementtejä runsaasti. Muutamat säikäytykset jne. Ei kai nuo komediaelementit elokuvissa ennenkään ole nollanneet kauhun osuutta.
 
Parhaimmillaan menee niin päin, että ns.
komedialliset elementit boostaa kauhua, tai ainakin sitä sellasta jotain mitä vittua tapahtuu ja miksi -fiilistä. Vs. perinteinen kauhu on jo niin monesti nähty ja koettu.

Informaatiokameli: Jordan Peele osaa tämän homman todella hyvin. Get Out, Us ja Nope kaikki 5/5 leffoja.
 
Usia en ole nähnyt, mutta Nope on mielestäni ehta sci-fi, ei kauhu. Se on kuitenkin hyvä elokuva, kuten Get outkin.

Henri Henri Olavi: Usia en ole nähnyt, mutta Nope on mielestäni ehta sci-fi, ei kauhu. Se on kuitenkin hyvä elokuva, kuten Get outkin.
 
Sanoisin itse että ehtaa kauhuscifiä. Us kandee katsoa, on todella hyvä.

Informaatiokameli: Sanoisin itse että ehtaa kauhuscifiä. Us kandee katsoa, on todella hyvä.
 
Us oli itselle hieman notkahdus, jotenkin aika hölmö juoni, jos sitä alkaa yhtään pohtimaan allegorian ulkopuolelta. Get Out oli kyllä aivan kelpo, mutta hassusti se pikkaisen parjattu Nope on ollut itselle Peelen tuotannosta kevyesti parhain kokonaisuus.
 
Ja Donald Gloverin Atlanta-sarja hoitaa muutenkin tuon ns. Get Out -osaston paljon paremmin, mestarillinen sarja.

Olipa höpö-höpöä tuo Alien Earthin pari viimeistä jaksoa. Tekisivät lisää 5. jakson tyylisiä juttuja ja ehkä "prequeleja" eli miten hommasivat ne viisi olentoa.

https://variety.com/2025/film/news/ … equel-aunt-gladys-movie-1236526562/
 
Noin toinen kommenttini kaverilleni teatterista ulos tultuamme oli, että "tästähän tehdään sitten prequel".

dixi19: Nope on ollut itselle Peelen tuotannosta kevyesti parhain kokonaisuus.
 
Sama täällä.

1/31: The Deep House (2021)
https://www.imdb.com/title/tt11686490/
 
Ollaan nähty kummitustaloleffoja avaruudessa ja maan alla ja vaikka missä, mutta entäs veden alla? Ajatuksena sukeltelu tulvan peittämän alueen pohjassa sijaitsevassa spookyssa kartanossa kuulostaa jo niin ahdistavalta ja klaustrofobiselta, että pakkohan tämän on toimia. Ja osin toimikin, en edes ymmärrä miten tämä on teknisesti toteutettu, mutta todellakin tuntui että tämä on vedenalaisessa talossa kuvattu. Pelko on asia jota todella harvoin kauhuleffoja katsellessa enää tuntee, mutta tässä oli todellakin yksi pelottava jakso joka sai pumpun liikkelle.
 
Valitettavasti seikkailuja etsivän parin miespuolikas on ääneltään niin flegmaattinen ja itse asiassa koko kaksikon välinen dialogi on niin tylsää ja epäuskottavaa että kaikki hyvät ainekset jää sen varjoon. Tästä elokuvasta olisi saanut helposti paremman vaihtamalla tyyppien välinen jutustelu kokonaan ja se olisi ollut todella helppo tehdä, kun suun liikkeitä ei sukellusmaskien takaa näe. Visuaalisesti kuitenkin näyttävä ja teknisesti hieno taidonnäyte. 6/10
 
2/31: Dementia (1955)
https://www.imdb.com/title/tt0047976/
 
Täysin vailla dialogia oleva kokeellinen noir-kauhu, joka pääsi kyllä yllättämään isosti. Nainen herää painajaiseen, lähtee asunnostaan kaupungille käppäilemään ja kokee yön pimeydessä erinäisiä toinen toistaan absurdimpia ja unenomaisia sattumuksia. Kestoa elokuvalla on vain tunteroinen, mutta johtuen tuosta minkäänlaisen dialogin puutteesta se ei tunnu lyhäriltä vaan ihan "täyspitkältä" elokuvalta.
 
Ajoittain kohtaukset kestävät todella kauan ilman että juuri mitään tapahtuu, mutta mielenkiinto ja jännitys pysyy alati vaihtuvien kuvakulmien ja varsinkin musiikin ansiosta. Musiikki tuntuu välillä jopa vyöryvän kaiken yli ja sitten kun se yhtäkkiä loppuu tuntuukin hiljaisuus tulevan vielä isommalla volyymilla. Leffassa nähdään myös yllättävän rajuja juttuja ottaen vuosiluku huomioon. Tehosta kertoo sekin että katsoin tämän kahdelta yöllä superväsyneenä, mutta kertaakaan ei käynyt mielessä keskeyttää vaan pakko oli nähdä loppuun asti.
 
Jos esim. leffat kuten Carnival of Souls ja Repulsion iskee, niin varmasti tämäkin. Mutta vaikea verrata mihinkään, koska tämä ainakin itselleni oli täysin ainutlaatuinen tapaus. Ja ai niin, en ole koskaan nähnyt missään leffassa poltettavan savukkeita ja sikareita yhtä paljon. Veikkaan että pelkästä sauhuttelusta elokuva saisi nykyään K18-leiman. 9/10

3/31: Run (2020)
https://www.imdb.com/title/tt8633478/
 
Äitinsä kanssa asuva monisairas ja syntymästä asti halvaantunut teini odottelee kirjettä opiskelupaikasta ja alkaa epäillä että äiti koettaakin sabotoida tytön poismuuttoa. Enemmän tämä trilleri oli mutta kyllä tässä oli niin intensiivisiä kohtauksia, että kauhustakin menee (käytän IMDB:tä kriteerinä, se on tarkkaa!).
Piti todellakin otteessaan koko keston ja pidin jopa pienen hermotauon yhdessä kohtaa kun tiesi mitä tulee tapahtumaan. Ja hienoa että pyörätuolilla liikkuvaksi pääosaksi oli valittu pyörätuolia oikeassakin elämässä käyttävä näyttelijätär. 8/10
 
4/31: Night of the Living Dead (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0100258/
 
Tunnustan. Nuorempana pidin tästä Savinin remakesta reippaasti enemmän kuin orkkiksesta ja yhä vieläkin tuntuu että tämä on aivan liian aliarvostettu. Paljon paljon parempi minusta kuin Dawn of the Dead -remake (2004), jota monet tuntuu pitävän parempana kuin alkuperäistä. Jopa itse Stephen King, aivan käsittämätöntä! Niitä leffoja, että voisi katsoa vaikka seuraavana päivänä taas uudestaan, etenee kuin juna ja missään vaiheessa ei tule fiilistä että tapahtuisi nyt jotain. No ehkä lopussa laahustavia zombeja näytettiin minuutin tai kaksi liikaa. Mutta kun zombimaskeeraus oli nyt Day of the Deadin linjaa eikä orkkiksen irvistä ja kävele hitaasti -osastoa niin mikäs niitä ihaillessa. Eihän tämä täydellinen ole, välillä musiikki ja äänitehosteet kuulostaa kuin katsottaisiin 80-luvun poliisisarjaa, kellarin kipeä pikkutyttö näyttää ennemminkin 30-vuotiaalta, juonessa on todella isoja aukkoja (porukka jätti tutkimatta pitkäksi aikaa koko yläkerran ja se hemmetin vintti, miksi kukaan ei ehdottanut sitä turvapaikaksi!!!), mutta kuka olettaisikaan zombileffan olevan loppuun asti looginen.
 
Alkuperäisessä (1968) elokuvassa Romero teki siihen aikaan rohkean tempun laittamalla tummaihoisen miehen pääosaan. Sanoi myöhemmin ettei edes ajatellut koko asiaa, mutta tottakai ajatteli. Toki sanomalla noin kuulostaa vielä oikeamielisemmältä ratkaisulta, palkkasi osaan sopivan näyttelijän miettimättä ihonväriä. Mutta leffan naispääosa oli valitettavasti silti vielä kankea ajankuva, avuton kirkuva blondi joka miespääosan pitää läpsiä hereille. Romero korjasi asian jatko-osissa ja myös tässä remakessa Barbara onkin se rohkein ja nokkelin tyyppi kaikista.
 
Barbaraa esittää Patricia Tallman, jonka tajusin vasta nyt esittävän alkukohtauksen noitahirviötä Army of Darknessissa. Miespääosassa Tony Todd, joka esitellään aluksi takaapäin niin että näemme pelkät jalat ja oikealla puolella käden sijaan roikkuu pitkä koukku. Luulin että tämä oli pieni vitsi Candymaniin liittyen ennen kuin hoksasin että sehän ilmestyi vasta pari vuotta tämän jälkeen. Hassu sattuma siis. Ärsyttävimmän hemmon rooliin oli valikoitunut Tom Towles joka ottaa kyllä kaiken irti hahmosta (pitkään pitänyt katsoa Henry: Portrait of a Serial Killer uudelleen, jossa Towles samaan tapaan ärsyttävä kakkiainen) ja pikkuroolissa vilahtaa aina loistava Bill Moseley Barbaran koomisena veljenä.
 
Harmi ettei Tom Savini ohjannut tämän lisäksi yhtään elokuvaa. Studion kanssa meni niin taisteluksi, että pitkään vihasi itse koko leffaa. Tuottajat kielsivät liiallisen goren ja ainakin yhden todella mielenkiintoisen kamera-ajon, jota mies haastiksessa kuvaili. Elokuvasta on vihdoin ilmestynyt myös unrated-versio, mutta harmikseni minulla vain tämä siistitty teatteriversio. Muistan nähneeni ne leikatut kohdat youtubessa ja varsinkin yksi kunnon splät-kohtaus jäi mieleen. 8,5/10