Media ja viihde ›

Ali Boom Boom: Albert Camus : Sivullinen
 
Yhdeltä istumalta lukaistava näennäisen simppeli klassikko, mutta taustalta löytää syvällisempiä teemoja.
 
Eikä vaikuta liian pitkältäkään, koska vain sitä nyt sivllisen jaksanee lukea. :D
 
Toista oli Mustanaamion vanhimman vihollisen kera... ;)
 
Wanhoja Fingerpori-jokeja siis, en jaksa nyt alkuperäisiä etsiä.

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (alkup. Beckomberga. Ode till min familj)
 
Paljon ylistetyn kirjailin uusin(?). Eka häneltä jonka luin. Ei ilmaisesti niin synkkä kuin ainakin esikoinen, jonka aion lukea seuraavaksi, mutta eipä tämäkään mitään Strömssöä ole. Isän ja tyttären suhteesta. Isä on koko ikänsä halunnut kuolla ja yrittänyt itsemurhata itseään. Elää laitoksessa. Lyhyitä kappaleita joissa sekä dokumentaarisempaa kerrontaa laitoselämästä, että impressionistisia tuokiokuvia.

Delia Owens - Suon villi laulu
 
Kirja kertoo lapsena yksin jätetyn tytön selviytymis- ja kasvutarinan aina aikuiseksi naiseksi ja mukana on romanssia ja murhamysteeriä. Tapahtumat sijouttuvat Pohjois-Carolinan rannikon marskimaille, ja tämä ympäristö eläimineen ja kasveineen ovatkin todella tärkeä ja samalla paras osa romaania. Esikoiskirjailija Owens on tehnyt uransa eläintutkijana ja se näkyy parhaimmillaan loistavassa luontokuvauksessa.
 
Sen sijaan juonen, henkilöhahmojen ja dialogin osalta tämä oli loppujen lopuksi suorastaan kehno, mutta koukuttavaksi laadittu eri aikatasoilla etenevä juonenkuljetus kuitenkin pakotti lukemaan loppuun. Tätä on myyty ja kehuttu paljon, mutta itseni tämä jätti vähän kylmäksi ja voisin suositella lähinnä kevyeksi aivot narikkaan -tyyppiseksi lukemiseksi romantiikannälkäisille.
 
E: Erityismaininta vielä huonosta suomennoksesta (tosin en ole varma meneekö ihan kaikki kielen kankeudet suomennoksen vaiko osa lähdemateriaalinkin piikkiin).

Bullitt: Sen sijaan juonen, henkilöhahmojen ja dialogin osalta tämä oli loppujen lopuksi suorastaan kehno, mutta koukuttavaksi laadittu eri aikatasoilla etenevä juonenkuljetus kuitenkin pakotti lukemaan loppuun. Tätä on myyty ja kehuttu paljon, mutta itseni tämä jätti vähän kylmäksi ja voisin suositella lähinnä kevyeksi aivot narikkaan -tyyppiseksi lukemiseksi romantiikannälkäisille.
 
E: Erityismaininta vielä huonosta suomennoksesta (tosin en ole varma meneekö ihan kaikki kielen kankeudet suomennoksen vaiko osa lähdemateriaalinkin piikkiin).
 
Samat vibat jäi tästä teoksesta. Oli todellakin enemmän tuota aivot narikkaan -osastoa kuin mitään maata mullistavaa. Lopulta aika perustarina ilman suurempia juonitwistejä.

Pari Dostojevskiä löytyi omasta hyllystä.
 
-Ikuinen aviomies
 
sekä
 
-Köyhää väkeä
 
On kerrassaan loistava tarinaniskijä ollut tämä kaveri. Jälkimmäinen on hänen esikoisteoksensa. Väistämättä tulee mieleen, että esim. Kafkakin on kyllä Dostojevskinsa lukenut. Pienistä asioista saa helvetin mielenkiintoisia vaikkei mitään ihmeempiä edes välttämättä tapahdu. Myllerrys tapahtuu henkilöiden päiden sisällä ja tempaa lukijan mukaansa.
Onneksi herran tuotanto on sen verran mittava, että riittää lukemista toviksi. Idiootti löytyy myös hyllystä. Siihen voisi tarttua seuraavaksi.

Oli lukemiset vähän kesannolla mutta ehkä se tästä taas.
 
M. A. Numminen - Baarien mies
 
Hienoa kerrontaa pienien yksityiskohtien ja havaintojen kautta Suomesta 1980-luvulta. Nummisen kirjoitustyyli on hauskan leppoisa, jossa asiat kerrotaan kevyin sanankääntein ja koskaan ei ole asiat kovinkaan huonosti. Tavallista ihmistä ja elämänkäänteitä arvostetaan ja annetaan ääni kansalle.
Tätä lukiessa alkoi kyllä kovasti tehdä mieli olutta.

Tuomoo: 3. Kalle Päätalo - Kunnan jauhot (1973)
4. Kalle Päätalo - Täysi tuntiraha (1974)
5. Kalle Päätalo - Nuoruuden savotat (1975)
6. Kalle Päätalo - Loimujen aikaan (1976)
 
Sama kaava toistuu: jotakin muuta tapahtuu, Kalle itkee, ja Herkko skitsahtelee. Tosin nyt Herkko ei enää ole pahimmillaan, ja Kallekin alkaa miehistyä.
 
7. Kalle Päätalo - Ahdistettu maa (1977)
8. Kalle Päätalo - Miinoitettu rauha (1978)
9. Kalle Päätalo - Ukkosen ääni (1979)
 
Kaava muuttui vähän, nyt Herkko ei skitsahtele eikä Kalle enää itke niin paljoa. Mutta pääosin:
- Kalle töhöilee intissä
- Kalle jakaa ruokaa ja töhöilee intissä
- Kalle panee ihan vitusti, ja töhöilee siinäkin

Nikolai Gogol : Taras Bulba
 
Parisataa vuotta sitten julkaistu teos Ukrainan alueen kasakoiden barbaarisesta riehumisesta joskus 1600-luvulla. Kasakoiden näkökulmasta kirjoitettu ja heidän urotöitään romantisoiden ja ylistäen. On kyllä melkoista paatosta alusta loppuun, mutta tarina on hieno ja Gogol loistava kirjoittaja.

Kalle Päätaloja olisi nurkassa pari kassillista. Joku ne lahjoitti. En kyllä vielä lähde moiseen urakkaan. Mutta jonain päivänä.

Ali Boom Boom: Kalle Päätaloja olisi nurkassa pari kassillista. Joku ne lahjoitti. En kyllä vielä lähde moiseen urakkaan. Mutta jonain päivänä.
 
Ekan kymmenen osan perusteella suosittelen. Ekat kuusi meni todella nopeasti ja kivuttomasti, nyt on alkanut vähän tökkiä tuo paikoin hidas tarinankerronta. Ehkä pitää lukea jotakin muuta välissä. Kymmenen kirjaa 2,5 kuukaudessa alkaa jo vähän puuduttaa, kun muutakin on tullut ohessa luettua.

Tuomoo: Ekan kymmenen osan perusteella suosittelen. Ekat kuusi meni todella nopeasti ja kivuttomasti, nyt on alkanut vähän tökkiä tuo paikoin hidas tarinankerronta. Ehkä pitää lukea jotakin muuta välissä. Kymmenen kirjaa 2,5 kuukaudessa alkaa jo vähän puuduttaa, kun muutakin on tullut ohessa luettua.
 
Koin kanssa tärkeänä lukea välissä muuta ja muutenkin pitää taukoa ettei sijaistraumatisoidu tai ala puhua Koillismaan murteella. Sitten oli mukava palata taas tuttuihin kuvioihin. Luin sarjan muistaakseni viiden vuoden aikana. Nyt aloitin Sateenkaari pakenee, joka on 1996 tullut ja itsenäinen kuvitteellinen teos.

Viime aikoina luettuja: Veikko Huovisen lyhyt ja aika raju "Pojan kuolema", joka jäi Huovisen viimeiseksi teokseksi, josta hän ei halunnut puhua medialle ollenkaan. Vahva suositus. Mike Campbellin (mm. Tom Petty -kitaristi) "Heartbreaker"-muistelmateos, oli mainio. Hykerryttäviä tapaamisia esim. Dylanin kanssa. Näytelmäkirjailija/elokuvantekijä David Mametin "Ravintoloissa kirjoittelua" on yllättävän ajankohtainen esseekokoelma vaikka se onkin julkaistu 1987. David Foster Wallacen "Päättymätön riemu" on monella tavalla järkyttävä mestariteos, joka on samalla yksi hauskimmista koskaan lukemistani kirjoista.

Muutamia uusia ruonokokoelmia päätyi hyllyyn kesän aikana. Tullut luettua mm. Russell Edsonia, Robert Desnosta, Pipsa Lonkaa, Achille Chavéeta. Kaikki mainitut ovat kerrassaan upeita.

lifer: Oli lukemiset vähän kesannolla mutta ehkä se tästä taas.
 
M. A. Numminen - Baarien mies
 
Hienoa kerrontaa pienien yksityiskohtien ja havaintojen kautta Suomesta 1980-luvulta. Nummisen kirjoitustyyli on hauskan leppoisa, jossa asiat kerrotaan kevyin sanankääntein ja koskaan ei ole asiat kovinkaan huonosti. Tavallista ihmistä ja elämänkäänteitä arvostetaan ja annetaan ääni kansalle.
Tätä lukiessa alkoi kyllä kovasti tehdä mieli olutta.
 
Alkuperäinen painos kirjasta on hyllyssä. Rautaisannos: olut, pieni kahvi ja sokerimunkki. Dokumentti on kuin jatkoa kirjalle.
 
https://www.youtube.com/watch?v=6kGDoDEcm2U

Fjodor Dostojevski: Idiootti
 
Melkoista venäläisten aristokraattipiirien kieroilua ja ihmissuhdesekoiluja kuvaava kirja. Tapahtumien keskellä menoa hämmentyneenä seuraa ruhtinas Myskin, jota sanotaan idiootiksi hänen hyväntahtoisuuden ja naiiviuden takia.
Teos herätti ajatuksia ja jätti miettimään. Eli hyvä oli tämä lukukokemus.

Gabriel Garcia Marques: Kuulutetun kuoleman kronikka
 
Tuoreelle aviomiehelle selviää hääyönä, ettei morsian olekaan neitsyt ja palauttaa naisen vanhempiensa luo. Morsiamen veljet perheen kunniaa puolustaakseen tappavat sen hepun, joka oletettavasti korkkasi naisen omin lupineen.
Pienoisromaani, jossa käydään läpi tosielämän tapausta.

Martti Merilinna ja Olavi Lempinen: Viimeiset kilometrit
 
https://www.bazarkustannus.fi/kirjat/viimeiset-kilometrit/
 
Tekniikan Maailman lukijoille tuttuja dramatisoituja "tutkijalautakuntaa tarvittiin" -kuvauksia. Kertomukset perustuvat todellisiin liikennekuolemien raportteihin, mutta nimet muutettuna ja taustatapahtumiin värikynää lisäten.
 
740GL/5

Ali Boom Boom: Gabriel Garcia Marques: Kuulutetun kuoleman kronikka
 
Tuoreelle aviomiehelle selviää hääyönä, ettei morsian olekaan neitsyt ja palauttaa naisen vanhempiensa luo. Morsiamen veljet perheen kunniaa puolustaakseen tappavat sen hepun, joka oletettavasti korkkasi naisen omin lupineen.
Pienoisromaani, jossa käydään läpi tosielämän tapausta.
 
Tämä on yksi hienoimmista kirjoista jonka muistan koskaan lukeneeni.

Tommi Liimatta: Manse - Södikan kausi
 
Liimatan ansiokkaan elämäkertasarjan uusin. Taattua laatua niin kielen kuin sisällön osalta. Tarkkaa havainnointia ja hienoa aikakauden kuvausta. Aiempiin osiin verrattuna tuntui, että tunnepuolen käsittelyä oli vähemmän, mikä teki tästä osasta hieman kliinisemmän ja etäisemmän. Hieno teos joka tapauksessa ja mahtavaa, että tällaisia tehdään.