Rock, pop, alternative ›

Ei oo enää paljoa matkaa keikkaan, soittaakohan korgani enää mitään Gishiltä, vai soiko vaan kovimmat hiti + uusin levy?

Frostyfeet: Ei oo enää paljoa matkaa keikkaan, soittaakohan korgani enää mitään Gishiltä, vai soiko vaan kovimmat hiti + uusin levy?
 
Jep keikka lähenee! Settilista kiertueella on näyttänyt enemmän ja vähemmän tältä: (Älä lue pidemmälle jos et halua tietää mitä voi olla tulossa ;) )
 
Glass' Theme
Heavy Metal Machine
Where Boys Fear to Tread
Pentagrams
Today
Bullet With Butterfly Wings
Muzzle
1979
Edin
Porcelina of the Vast Oceans
Sighommi
Mayonaise
Take My Breath Away
999
Disarm
Tonight, Tonight
Cherub Rock
Jellybelly
If There Is a God
Bodies
Ava Adore
Stand Inside Your Love
Zero
The Everlasting Gaze
 
Eli sopivasti uuden levyn biisejä, sit tuttuja hittejä sekä muutama Mellon Collien harvinaisuus. Eniten mieltä lämmittää Bodies ja If there is a God.

Jotenkin aivan älytön, epätodellinen fiilis, että viikon kuluttua pääsee näkemään itselleen sen kaikista rakkaimman bändin vielä kerran livenä kun The Smashing Pumpkins esiintyy omassa kotikaupungissani, Stadin jäähallissa.
 
Sanotaan, että kun ihminen hurahtaa johonkin itselleen tärkeään, niin se saa pesäpallomailasta päähänsä. Mulle on käynyt niin kahdesti ja toisesta näistä lyönneistä on vastannut tämä bändi. Siitä on 27 vuotta kun Ava Adore muutti kaiken - sen hetken muistan kuin eilisen. Sittemmin yhtyeen moniulotteinen tuotanto on saanut toimia oman elämäni soundtrackina. The Smashing Pumpkins on soinut aina kun olen ollut pohjalla, se soi kun elämässä menee hyvin. Today, Stand Inside Your Love, Porcelina of the Vast Oceans, Tonight, Tonight ja monet muut soivat hääpäivänä kuin kävin naimisissa. Jokerit on soittanut mulle Smässäreitä kotipeleissään. Yhtyeen musiikki on lennättänyt mukaansa ympäri maailmaa Suomesta Ruotsiin, Turkkiin Saksaan ja aina bändin kotisijoille Chicagoon, Yhdysvaltoihin.
 
Vuosien varrella on joutunut hiomaan ja uudistamaan omaa suhdettaan vaikeaan Billy Corganiin. Ukon vierailut Alex Jonesin sekopäisessä Infowarsissa ja muut kyseenalaiset lausunnot eivät lopulta edusta Smashing Pumpkinsien musiikkia miltään osin. Artistin persoonan ja musiikin erottaminen toisistaan on kyllä tehnyt pelkkää hyvää.
 
Seitsemän vuotta takaperin lähdin Chicagoon ajatuksella, että tuskin enää tulee montaakaan mahdollisuutta näitä nähdä. Suomessa järjestettävään konserttiin en ole uskonut sekuntiakaan sen surullisen 2013 Cirkus-klubin keikan jälkeen, vaan tässä sitä vaan ollaan, viikon päässä seuraavasta konsertista Suomessa.
 
Ensi sunnuntaina nähdään livemaistiaisten ja settilistojen perusteella kunnon SP rock-show. Eturiviin mennään, suoraan Corganin eteen aivan kuten kaikilla kolmella aikaisemmalla keikalla Helsingissä. Jos jotain saa toivoa, niin The Aeroplane Flies High olisi unelmien täyttymys. Se kun puuttuu livenä kuultujen listalta vielä.
 
Billy Corgan, James Iha, Jimmy Chamberlin, Jack Bates ja Kiki Wong - sunnuntaina mennään!

Silloin kuin some tuli maailmaan, ja etenkin kun Twitteristä tuli pikaisten mielipiteiden laukomisalusta, romahti itseltä loppukin lapsenusko rock-tähtien/muusikkojen minkäänlaiseen jumalasemaan.
 
Tosiaan musiikki musiikkina ja henkilöpalvonta sitten magoille sun muille kaheleille.

Kunhan tulis edes yksi 10+min death jam vääntö niin olen tyytyväinen! Lisätoiveena Thru the Eyes of Rubystä se MCIS-kauden pitkällä outrolla varustettu versio.

Itellä eka keikka tuloss nytten, sais kyllä soittaa I am onen tai Bury men

Maailmanhistorian kaikkien aikojen paras yhtye.
 
Antakaa bannia, antakaa kakkua, saatana!

Heavy Metal Machine: Maailmanhistorian kaikkien aikojen paras yhtye.
 
Antakaa bannia, antakaa kakkua, saatana!
 
Oli kova keikka. Olitko siinä ihan edessä Corganin kohdalla?
 
Corgan oli yllättävän leppoisalla tuulella. Tosin puhti tuntui loppuvan Ava Adoren kohdalla, joka muutenkin tuntui menevän vähän penkin alle. En pidä ollenkaan, kun vokaalit vedetään noin kovasti tulkiten.
 
Mutta se negatiivisistä kommenteista. Kova keikka ja nyt huomasi miten huikea kitaristi Corgan onkaan. Ja bändi oli muutenkin iskussa.

Yllättävän hyvä veto oli kyllä ja Corganin äänikin toimi hyvin varsinkin keikan puolivälin tienoilla. Alussa ja lopussa ei ihan niin hyvin.

Erittäin hyvä oli ja myös Myrkur toimi! Todellakiin hieno ilta!

Allekirjoittaneelle Machina-kipaleiden ohella parhaiten pärähti Aghorin biisit. Kunnioitettava saavutus bändiltä joka eli huippuaan 30 vuotta sitten.
 
Oli hieno keikka.

Viides SP-keikka ja samalla paras. Vaikka joskus olin toista mieltä niin kyllä Ihan paluu bändiin on tehnyt todella hyvää, Corgan ei ollut enää ollenkaan se kiukkuinen ukko kuin takavuosina. Bändillä hyvä meno, yleisössäkin hyvä meno ja jumalauta Chamberlin vaan paranee. Onneksi rummut oli miksattu kunnolla ylös!
 
Kaikilla aikaisemmilla keikoilla jäänyt aina jotain harmittamaan, nyt ei yhtään mitään. SP forever

Lisää mietteitä keikasta. Harvemmin tulee nykyään pillitettyä keikoilla, mutta nyt Disarm - Tonight, Tonight kaksikko meinasi olla liikaa. Mieleen tulvivat varhais aikuisuuden muistot, jolloin tämä bändi oli tärkeä ja Corganin maailmantuskainen vaikerrus juuri oikea soundtrack.
 
En ollut luntannun settilistoja etukäteen, joten tuli aika yllärinä, että ne ihan tosissaan vetivät sen Take My Breath Away coverin. Kai se kertoo jotain Corganin huumorintajusta.
 
Kunnioitan tuota, että ei vedetä encoreita. Käytäntö saisi yleistyä enemmänkin.
 
E: Rento Iha on kyllä todellakin juuri oikea sidekick Corganille ja Chamberlin oli ihan kurko! Rummut kuuluivat hyvin ja miksaus oli ainakin sivulle alakatsomoon silti tasapainoinen.

Taisi olla kymmenes kerta ja helposti top3. Ensimmäinen kerta sitten vuoden 2013.
 
Yllätyin todella kuinka hyvä meno oli ja kuinka hyvin biisit vedettiin. Eikä mitään turhaa tai outoja sovituksia. Biisilista on kiertueen aikana elänyt jonkun verran, noin 24 biisin valikoimasta on tiputettu välillä pois hyviäkin biisejä. Tällä kertaa näin ei onneksi ollut. Billy oli harvinaisen hyvällä tuulella.
 
Porcelina ja Mayonaise saivat herkistymään. Where Boys Fear to Tread, Jellybelly, Bodies oli silkkaa murhaa. Cherub Rock, Disarm, Tonight Tonight soivat upeasti.
 
Joku laittanut jo koko keikan tubeen: https://www.youtube.com/watch?v=TKuzr002HBs

Minulle oli ensimmäinen SP keikka, enkä ole kyllä mitään vastaavaa päässyt näkemään aiemmin. Uteliaana nautiskelin menoa, bändi oli minusta erinomainen. Miksaajalle plussaa, hienosti erotteli kokonaisuuden, niin että tällainen märkäkorvakin pysyi hyvin mukana. Rumpali Chamberlin oli kyllä mieletön, hieno on muilla vetää siinä edessä kun on maailman valio rumpali bändissä. Gorganin kitarointi yllätti, todella antoi tulla ja hyvällä soundilla. Yläkatsomoon ainoastaan bassotaajuudet olivat epämääräisempiä. Valoshow oli hieno ja monipuolinen, tosin ne kirkkaat välkkyvät valot alkoivat hitusen käymään silmille lopussa. Hieno kokemus!

Tämä oli itselle kolmas Pumpkins-keikka. Hyvin toimi settilista sekoittaen uutta ja vanhaa. Soundit mukavan mureat. Ainoastaan kummallinen Berlin-cover nostatti kulmakarvoja ja yleensä monessa muodossa hienosti toimiva, jylhä Stand Inside Your Love oli kevyesti juosten kustu, kun taas levyllä ohkainen The Everlasting Gaze toimi todella hyvin livenä. Tykkäsin kovasti ja mitä ulos hortoillessa kuuntelin ihmisten kommentteja, tuntui uppoavan muihinkin. Mukava oli huomata nuoremman sukupolvenkin löytäneen bändin.

Tympee Huttunen: ympärillä olevat ihmiset vain haisivat todella voimakkaasti Mayonese
 
Ehkä tää oli sellainen keikka jossa oli tuoksu mukana. Mun yksi ystävä on tehnyt sellaisia. Ne on aika jänniä kun tulee erilaisia tuoksuja eri biiseihin.

Henri Henri Olavi: Ehkä tää oli sellainen keikka jossa oli tuoksu mukana. Mun yksi ystävä on tehnyt sellaisia. Ne on aika jänniä kun tulee erilaisia tuoksuja eri biiseihin.
 
No nyt oli kone rikki, kun tuli vain sellainen hikisen persvaon märkä löyhkähdys.

Yleensä keikoilla joku vieressä laulaa liian kovaa, riehuu liikaa tai haisee pahalle. Nyt kun ei tällasta ei ollut niin ehkä mä olin se ite?
 
Jos ei olis jo muuten ollut epätodellisen hyvä fiilis keikan jälkeen niin jopa Arttu Seppäseltä positiivinen arvio Hesarissa.
 
Tota Youtuben tallennetta kun kuuntelee niin siisti huomata että biiseihin tehty kuitenkin pieniä sovituksellisia muutoksia, ja jopa Jellybellyn ikoniset rummut oli saaneet entistä enemmän groovea paikoitellen.