Media ja viihde ›

Mäkin tykkäsin Parasitesta. Kävin elokuvissa sen katsomassa.

Alfons Åberg: Tämä. Muutenkin Etelä-Korean suunnalta tulee helvetisti mielenkiintoista tavaraa
 
Jep. Old Boy, Memories Of Murder ja I Saw The Devil tulivat ekana mieleen. Niin ja Train To Busan on varsin toimiva zombie-leffa.

Muutenkin ihmettelen miten joku voi pitää Parasitea tylsänä. Siinähän tapahtuu koko ajan aivan vitusti kaikkea.

Henri Henri Olavi: Muutenkin ihmettelen miten joku voi pitää Parasitea tylsänä. Siinähän tapahtuu koko ajan aivan vitusti kaikkea.
 
Tämä. Ja Parasitekin kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, silti siinä ei ole yhtään tarpeetonta hetkeä. Noin yleisestihän jos elokuvan kesto on yli kaksi tuntia, sille pitää olla hyvät taiteelliset perusteet.
 
Vähän niin kuin japanilainen Drive My Car; tasan kolme tuntia pitkä eikä minkäänlaista täyterölöä, vaan jokaisella hetkellä on tarinan kannalta merkitys.

Milkop: Jep. Old Boy, Memories Of Murder ja I Saw The Devil tulivat ekana mieleen. Niin ja Train To Busan on varsin toimiva zombie-leffa.
 
Kyä! Parasiten ohjaajalta on kans The Host ja Mother.
 
Alfons Åberg: Vähän niin kuin japanilainen Drive My Car; tasan kolme tuntia pitkä eikä minkäänlaista täyterölöä, vaan jokaisella hetkellä on tarinan kannalta merkitys.
 
Siinä on vieläpä ihan saakelin komea Saab.

Jossain valveunen rajamailla sain ajatuksen tehdä leffa-arvostelujen sarjan, joka koskee kulloinkin käsiteltävän franchisen neljättä osaa.
 
Miksi neljättä? Jatko-osan tulisi tuoda jotain uutta, mutta samalla jatkuvuus (engl. continuity) ei saisi vaarantua. Ellei ole tarkoituskin tehdä soft reboot tai itsenäinen tarina, kuten Halloween III.
 
Taiteellisessa mielessä harva jatko-osa on mitenkään tarpeellinen, kassakone voi toki kertoa toista tarinaa. Esim. jokainen Rocky tahkosi enemmän rahaa kuin edeltäjänsä - paitsi Rocky V. Palataan tähän myöhemmin.
 
Alfonsin Neljännekset -sarjan avaa Jaws - The Revenge (1987). Joillain kielialueilla on käytetty myös nimeä Jaws 4 ja Suomessa elokuva kulki nimellä Tappajahain kosto.
 
Numero 4; peruskoulun todistuksessa se heikoin arvosana. Yritysmaailma puhuu kvartaaleista, siis neljäsosista. Huhtikuu on neljäs kuukausi ja pohjoisella pallonpuoliskolla täynnä innostusta. Useimmilla nisäkkäillä on myös neljä raajaa. Raajat liittyvät myös käsiteltävään elokuvaan.
 
Elokuva avaa aiemmista osista tutun jyskyttävän tunnarin säestyksellä tutuissa kuvitteellisen Amityn rannikkokylän maisemissa, mutta eletään joulun aikaa. Tarina kertoo, että Roy Scheideria kysyttiin uusimaan Brodyn rooli, josta hän kieltäytyi. Sukellamme siis Brodyn perheen jouluvalmisteluihin, mutta perheen pää onkin leskeksi jäänyt Ellen Brody. Ymmärrettävä päätös Scheiderilta, yksi jatko-osa riitti, Jaws 2 kertoi käytännössä saman tarinan uudestaan.
 
Elokuva ikään kuin kiistää myös Jaws 3 -elokuvan olemassaolon ja on ikään kuin jatko-osa Jaws 2:lle. Brodyn perheen poika Sean on myös isänsä jatko-osa, tämä on näet Amityn sheriffinä ja menettääkin jo alkumetreillä neljännen raajansa hain kitaan. Ja lopulta sen verran muutakin kehoa, että mitään ei ole enää tehtävissä.
 
Sean Brodyn kuolema valitettavasti lähettää juonen laukalle eikä mitenkään positiivisella tavalla. Ellen nimittäin toteaa hain tulleen hakemaan Seania ja enempi laukalle mennään kun Ellen toteaa Brody Sr.:n kuolleen haipelkoon. Hai, joka ykkösosassa räjähti kappaleiksi, on nyt kostamassa Brodyn perheelle? Bmitämmmm? Jatketaan...
 
Alun jälkeen maisema vaihtuu. Uuden Englannin lumiset ja asiallisten pakkasten hellimät olosuhteet (kuvauslokaatio on muuten edeltäjiensä tapaan Uuden Englannin vesillä sijaitseva Martha's Vineyard, MA) vaihtuvat trooppisiin maisemiin Bahamalla. Ensimmäisen näytöksen päätteeksi pääsemmekin tutustumaan brittinäyttelijä Michael Cainen esittämään pilotti Hoagieen. Cainen rooliin liittyykin monia sattumuksia. Omien sanojensa mukaan hän ei ole elokuvaa ikinä nähnyt... mutta kuivaan englantilaiseen huumor_tyyliin on todennut kaikkien arvostelujen olleen alta lipan, mutta talo minkä niillä rahoilla osti; se on mahtava. Oscar jäi kuitenkin noutamatta koska kuvaukset Karibialla estivät matkustamisen Los Angelesiin.
 
Sivumennen mainiten, elokuvan on ohjannut Joseph Sargent, en tunne hänen muita töitään, eli en arvaile pitemmälle.
 
Toinen näytös vaan alkaa valitettavasti hyvin kliseisellä unijaksolla, joka päättyy karjuen istumaan nousuun. Uusia hahmoja kuitenkin esitellään, "mielenkiintoisimpana" Mario Van Peeblesin esittämä Whoopi-klooni. Toinen näytös jatkaa myös aiemmin aloitettua juonikuviota, Ellenillä on nyt myös jokin telepaattinen yhteys haihin, joka ilmeisesti on nyt uinut Martha's Vineyardista Nassauhun Bahamalle.
 
Haikohtauksien välissä tuntuu, että käsis on väännetty torttujen ohessa, kliseisen oidipaalisessa juonikäänteessä Michael Brody ei suvaitse äitinsä heilastelua englantilaisen hupiveikon seurassa. Seniorirakkautta paitsi kiikaroidaan etäältä, myös tanssit keskeytellään.
 
Kolmatta näytöstä lähestyessä itse valkohaikin ilmestyy. Koko Tappajahai-sarjassa se, miten aidolta mekaaninen hai näyttäö, ei ole merkityksellistä. Vaikkeivät elokuvat luontodokumentteja olekaan, tässä osassa realismi on pahasti hakusessa. Hai nimittäin karjuu kuin leijona. Se tosin ei Brody Jr:ää kiinnosta, koska todellinen lohenpunaisen saalistaja on Hoagie, englantilainen hupiveikko, joka ehkä lennättäö huumeita. Ehkäpä Whoopi-lookaliken huomautus siitä, että Michaelin fokus on muualla kuin haissa, toimii myös metatasolla. Tai ei toimi.
 
Kolmannessa näytöksessä ollaan, karjuntaherätyksen kautta kohti yleistä paniikkia. Hai käy totutulla tavalla hakemassa evästä rannalta. Tapaus saa elokuvantekijöiden vetämään äiti-kortin. Ellen Brody lähtee nimittäin omin pikku kätösin lahtaamaan mokoman steroidisillin. Onneksi laiskana juonenkehittelynä Hoagie oli aivan nurkan takana ongella, huumeiden kuskaamisen sijaan, joten hänestäkin on hyötyä.
 
Body count kasvaa kun Whoopin ad hoc tazer ei pelitä. Paljon sivistyssanoja? Oli miten oli, panokset kovenevat. Mutta spoilaanpa lopun, tazer pelittää ja hai keihästetään veneen keulalla taas fileiksi. Stop motion on tässä jo koomisen kömpelöä, ja Whoopikin jäi henkiin.
 
Ja sitten Hoagie ja Ellen lentelevätkin kohti auringonlaskua tai siis Amitya pohjoisessa. Mutta sitten kohti arvostelua. Oliko tämä tarpeellinen jatko-osa? Ei ollut. Alkuperäinen Steven Spielbergin Tappajahai ei olisi kaivannut yhtäkään jatko-osaa, kuten neljä vuotta aiemmin ohjattu Duel. Ei yhden yhtä. Ongelma on siinä, että alkuperäisen ollessa kiistatta mestariteos, jatko-osa muuttuu toistamaan kaavaa - kertoen saman tarinan uudestaan. Ja sillehän ei ole mitään muuta syytä kuin raha. Lypsää lehmä kuivaksi.
 
Ahneus - se tarkotti tässä tapauksessa että Tappajahai -franchise pääsi neljän osan mittaiseksi, kunnes neljäs osa löi naulan arkkuun flopattuaan. Heikkouksia on vaikka kuinka. Juoni ei ole uskottava, realismin aste elokuvalle määritettiin 12 vuotta aiemmin alkuperäisessä elokuvassa. Siihen maailmaan sijoitettuna hai joka ymmärtää ihmislajin perheen konseptin ja ui Uudesta Englannista Bahamalle kostamaan, räjähdettyään ensimmäisessä osassa kappaleiksi, ei. Lisättynä telepaattisilla ominaisuuksilla?
 
Myös dialogi on kökköä, Michael Caine joka kuitenkin oli puhtaasti taloudellisen hyödyn perässä mukana, on ainoa jota ei voisi kuvailla puupökkelöksi. Moni kohtaus on kliseisyydessään lähinnä myötähäperää aiheuttava. Saattoipa olla jopa näin, että alkuperäinen käsikirjoitus jouduttiin silppuamaan Roy Scheiderin kieltäydyttyä. Hyvä että kieltäytyi.
 
Neljänsien osien ensimmäisen arvostelun arvio on 2/5 mistä toinen töhti tulee kun naurahdin jollekin Hoagien vitsille. En kylläkään muista, miten se meni

Broken Arrow
 
Tuli katseltua teatterissa aikanaan ja oli helvetin hyva. Ja ihan yhta hyva nykyisinkin. Klassista 90-luvun actionia, paaosissa John Travolta ja Christian Slater. Ohjaaja John Woo joten nayttavia hidastuksia ammuskeluineen luvassa, tsekkaa Hard Target jos et tieda mista puhun.
 
Kepeesti 5/5 ei cgi:ta stunteissa, bonuspisteet taysautomaatti Beretta pistoolista.

Bird on a wire
 
Jos oikein muistan suomi version nimi on kuin lintu langalla.
 
Tama oli mahtava ilmestyessaan, ja aivan helvetin kova nyt aikuisena katseltuna myos. Maestro Gibson ja Goldie Hawn elamansa vedossa ja kemiat toimii upeasti. On harmi ettei tallaisia duunata enaa. CGI:ta nolla prosenttia, ja kasikirjoituskin on ihan loppuun asti mietitty, soundtrack myos savelletty eika vaan lonkalta heitelty jotain kuppasta tarinaa. Ehka joku paiva hollywood viela heraa henkiin ja naemme taman kaltaisia mestariteoksia.
 
Kepeesti 5/5. Loytyy youtubesta ilmaiseksi.

Lara Croft - Tomb Rider
 
Isohko tissinen töröhuuli actionroolissa, jossa hän on epäuskottava. Muutenkin oli koko leffa luokkaa hohhoijaa.
 
huulista 1/5

LaMotta: Lara Croft - Tomb Rider
 
Isohko tissinen töröhuuli actionroolissa, jossa hän on epäuskottava. Muutenkin oli koko leffa luokkaa hohhoijaa.
 
huulista 1/5
 
Mä näin leffateatterissa kun tuli. Sivutissi taisi näkyä yhdessä kohtaa.
 
Juonihan oli tosi kökkö, joku energiavaraus purkautui kun planeetat oli kerran 400 vuodessa peräkkäin tms

Alfons Åberg: Juonihan oli tosi kökkö, joku energiavaraus purkautui kun planeetat oli kerran 400 vuodessa peräkkäin tms
 
Vastaavan magnituudin varaus purkautui pelinörttien housuihin kun töröhuulet ja sivutissi.

Eddington. Aika kreisi. Ei yllä Midsommarin tai varsinkaan Hereditaryn tasolle, mutta oli tässä hyviä juttuja kosolti. 1/1

Henri Henri Olavi: Eddington. Aika kreisi. Ei yllä Midsommarin tai varsinkaan Hereditaryn tasolle, mutta oli tässä hyviä juttuja kosolti. 1/1
 
Hereditaryn nähnyt kolmesti nyt, se on kyllä oikein hyvä.
 
Käytiin tossa teatterissa (valmistumisvuosi tosin jo 2023) katsomassa semmonen kirjaan perustuva animaatio ku Kensuke's Kingdom. Poika tippuu mereen ja päätyy trooppiselle saarelle, ollessaan perheensä kanssa purjehtimassa valtamerillä. Kauniin näköinen piirrostyyliltään ja hyvä soundtrack. Juoni ei sinänsä tarjoa mitään älyttömän erikoista, mutta hieno leffa oli silti. Suosittelen.
 
4/5

100 litraa sahtia
 
Liian huono. Myötähäpeää herättävän huono. Ei sitten yhtään mikään toiminut. Kaikki kohtaukset, dialogi, rytmitys jne. aivan täyttä paskaa. Aidan matalimmasta kohdasta on ollut jostain syystä pakko mennä ja samaan aikaan vähän katseltu, löytyisikö jokin vieläkin matalampi paikka, ettei vaan mikään osuisi. 0/1

Friendship
 
Elokuvamittaan tehty "I think you should leave". Eli hitokowa. 5/5

Henri Henri Olavi: Friendship
 
Elokuvamittaan tehty "I think you should leave". Eli hitokowa. 5/5
 
Joko tämän näkee jostain?

Informaatiokameli: Joko tämän näkee jostain?
 
Mä latasin sen, kun huomasin sen tulleen yhdelle suomi-trackerille.

Nimeni on Nobody
 
Terence Hill -klassikko Areenasta. Toisessa pääosassa itse Henry Fonda. Morriconen legendaarinen musaraita ilahdutti myös. Semmonen vaffa 3/5.

Alfonsin neljännekset arvosteluvuorossa The Next Karate Kid (1995), joillain alueilla Karate Kid 4, Suomessa myös nimellä Karate Kid saa seuraajan.
 
Aikaisempien Karate Kidien universumiin sijoittuva sarjan neljäs osa, mutta vanhasta kaartista on mukana vain Mr. Miyagi, joten puhutaan soft rebootista. Uutena Karate Kidinä loistaa Hillary Swankin esittämä Julie, josta jäi parhaiten mieleen kainalofarkut ja huikeat farkkushortsit. Eletäänhän vuotta 1995, ei ole saatana lantiohousuja.
 
Paljasta pakaraa ei kuitenkaan nähdä kuten Van Dammelta Bloodsportissa. Muissa rooleissa mm. Michael Ironside jonkinlaisena mulkkureksinä/puolisotilaallisen yksikön komentajana.
 
On treenimontaasia, Julien angstaamista ja etnistä profilointia (koulua terrorisoi ilmeisesti latinojengi).
 
Taas kysymykseen, 'oliko tämä tarpeellinen jatko-osa?'. Jos rahasta ei puhuta, en tiedä mikä on alunperin ollut motiivi soft rebootille kuusi vuotta edellisen osan jälkeen. Treenimontaasit on ihan kivoja ja Julien kykyjä budokana ei puhkiselitetä, kai siinä on luonnonlapsimaista elokuvataikaa.
 
2/5 Hillary Swankille ja farkkushortseille