Kitarat: kitarakamat ›

Minäkin aloitin 80-luvulla Rockyllä. Se tuli käytettynä Torniosta. Tumma sunburst stratokopio. Runko on ohkanen ja lastulevyä, kevyt on. Talla on tosiaan pinta-asenettu ja vibrassa jousena toimii ainoastaan kielen vastavoima molempiin suuntiin. Huonosti pysyy vireessä. Mikit oli tosiaan yks kelaset kromikuorilla. Löytyy edelleen raatona. Pleksi on haljennu, mikit ja elektroniikka hukassa.

Kaverilla oli 80 luvulla musta Rocky strato Jackson tyylisellä lavalla, tais olla eka jamppa jolta löyty "sähkis" siitä ei kyllä oikeen pystyny sanomaan mitään hyvää :) Paska soittaa eikä oikeen kaularautakaan totellut säätämistä, sähköt kytketty aivan päin v.. kamalat sounditki. Onneks enään ei taida vastaavan epälaatusia kitaroita oikeen missään hintaluokassa. Anttilan Williamsitki kadonneet luojan kiitos :)

Kaveri löysi varastosta Rockyn, arvoahan näillä ei taida olla. Sähköt ei toimi, nauhojen päissä jopa vähän ruostetta, kaula kuitenkin näyttäisi olevan suora.
 
Onko joku paikka olemassa joka hakee projektikitaroita esim. kitarakursseille tai joku muu vastaava paikka? Muuten taitaa mennä sorttiasemalle.

Lunnu: Mun ensimmäinen (sähkö)kitara oli juuri tuollainen Rocky merkkinen. Se oli sellainen stratonkopio, jonka ostin kesäduunirahoilla fazer musiikista joskus 80 luvun alkuvuosina. Hinta taisi olla jotain 500mk, joka tuntui silloin kyllä aika isolta summalta.
Aikamoinen jouskari taisi olla, mutta silloin se oli kyllä nuorelle jolpille iso juttu.
 
Sama juttu täällä eli varmaan vastaavanlaisen Rocky straton sain hommattua paikallisesta fazer musiikista v. 1982, kun sain isäni rahoittamaan sen. Myyjänä ja kitaran esittelijänä toimi eräs Esa Kuloniemi. Se hinta oli jossain 700 mk tienoilla muistaakseni.
 
Jotain sillä yritin räpeltää, kun olihan se eka oikea kitarani ylipäätään, vaikka mistään soittamisesta ei siinä ollut kyllä tietoakaan ;)
 
Vibrakammin kierreholkki petti siinä ensimmäisenä liitoksistaan. Taisi olla aikalailla painavampi kuin stratot yleensä. Vaihdoin sen sitten muutamaa vuotta myöhemmin levysoittimeen.
En muista valmistusmaata.

Vanha ketju, mutta laitetaan nyt pari kuvaa Rocky jostain 80-luvun alusta
Eihän ketju vanhene, jos kyseessä on vanha kitara. Kitarahan se vanhenee...
Kitara, joka sai mut lopettaman soiton opettelun verisin käsin, kun ei ollut neuvojaa tai opettajaa ja kielet oli 3 sentin korkeudella. Silloin ei informaatiota saanut netistä. Uudet mikit ja talla kiinan ihmeestä tuli vaihdettua, mikit uteliaisuudesta juutuubin innoittamana, kympin satsi. Muuten ei säätö onnistunut. Vanhojen mikkien musta kehys oli myös rikki ja samanlaisia en lole vielä löytänyt. Originaalit osat tallessa. Virityskoneisto näissä saattaa hajota, koska reiät näyttivät olevan väärissä paikoissa, kannattaa tarkistaa. Se on korjattu.
Kolhuja tasasin, mutten piilottanut ja lakka päälle + kiillotus tasaiseksi. Kaulataskun oikaisu & shimmaus ja kitaran säätö. Vaikken niin muusikko ole, niin osuu käteen hyvin. Sointi tuntuu rungosta kroppaan. Satunnaisista syistä kaivoin rippilahjan esiin 35 vuoden jälkeen ja fiksasin soittokuntoon. Kaikki sanoivat, ettei se tule ikinä toimimaan. Toimii yllättävän hyvin. Tosin kaularauta on nyt kiristetty loppuun, mutta voi prikalla korjaantua. Toistaiseksi ainakin suorana pysynyt 3kk.
Palautan lopulta originaaliosin kuntoon, muistoarvon vuoksi, tovin leikittyäni. TOdella hyvä kitara harjoitella kitaran säätäminen ja korjaaminen, kaikki on persillään. :-P
 
https://ibb.co/RgtH6YZ
https://ibb.co/58XNzrP
https://ibb.co/CHsghMB

Tuolta hakemaan:
 
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/7700564?ci=2

Ka1tsu: Tuolta hakemaan:
 
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/7700564?ci=2
 
Just samanlainen kuin mun eka sähkökitara jonka ostin kesäduunirahoilla f-musiikista joskus vuonna -80. Maksoi muistaakseni 500mk.

Lunnu: Just samanlainen kuin mun eka sähkökitara jonka ostin kesäduunirahoilla f-musiikista joskus vuonna -80. Maksoi muistaakseni 500mk.
 
Minulla maksoi 85 ensimmäinen sähkökitara 850 markkaa ja se oli kyllä melkoisen huono tekele. Tuohon aikaan aikaan tuo summa oli monin kertaisesti enemmän mitä tämän päivän satasen HB kitarat. Sitten vielä sekin, että oma ensimmäinen kitarani oli laadullisesti paljon huonompi kuin nämä uudet satasen Benttonit.
Minun eka kitara oli nimetön musta strato kopio, jota myytiin ilmeisesti Lead 1 nimisenä. Painoi aika paljon kun body oli vaneria, eikä pysynyt vireessä kunnolla. Vaikka sitä soitinta ei varsinaisesti ole ikävä, niin olisi jännä päästä kyllä testaamaan, että oliko se tosiaan niin huono :)

Ka1tsu: Tuolta hakemaan:
 
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/7700564?ci=2
 
Se on kolibroitu 432hz taajuuteen vissiin pari vuotta sitten..
 
Kyllähän Rocky pari vuotta vireensä pitää. :)

Minulla olisi pk-seudulla ylimääräisenä yksi Rocky, se sellainen Strato-kopio terävällä headstockilla. Täysin kustomoimaton, valkoinen ja varsin hyvässä kunnossa.
 
Samanlainen siis kuin tämä, mutta paremmassa kunnossa ja halvempi: https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/22008864
 
Mitähän tuosta sitten kehtaisi pyytää?

Laatuasiat huomioiden vähemmän kuin moderneista käytetyistä Epeistä ja Skujuista, ja viimeksi kun tsekkasin, niitä saa halvimmillaan sellaiseen kolmeenhunttiin tai toisinaan jopa karvan alle. Itse en maksaisi mokomasta mitään, mutta se nyt on toki vain oma näkemykseni, ja muut lienevät aivan perustellusti toista mieltä.

Ei mitään hyvää sanottavaa mistään vanhoista halpiskitaroista. Nykyään halpiskitarat on monesti todella hyviä ja pelottavan hyviä verrattuna kalliisiin brändeihin. Ja tiedän mistä puhun yli 500 arvokitaraa omistaneena.

Kiitokset näkemyksistä! Asia on varmasti juuri näin (kuten tässä ketjussa on ennekin todettu), että nykyään halpiskitarat ovat parempia. Tämä Rocky ei ole poikkeuksellisen huono kitara mutta ei poikkeuksellisen hyväkään ainakaan nykymittapuulla.
 
Tämän kitaran arvo perustuu nähdäkseni kuitenkin aivan eri seikkoihin eli jonkinlaiseen kulttimaineeseen ja kuriositeettiin. Eli jos joku haluaa räpeltämättömän 1990-luvun alun Rocky-hevikepin kokoelmiinsa, niin "täs siul on sellane".

msalama: Eli Rockyt olisivat siis sun näkemyksesi mukaan keräiltäviä? Sori, en todellakaan allekirjoita, mutta onnea kuitenkin yritykselle.
 
Älä, rakas ystävä, kärjistä tai vääristä keskustelua tarpeettomasti.
 
Tämä koko Rocky-keskustelu alkoi siitä, että aloittaja(t) kertoi haluavansa nähdä kuvia Rocky-kitaroista ja jotkut kertoivat haluavansa sellaisen ostaa.
 
Minä sitten kerroin, että minulla olisi tuollainen alkuperäiskuntoinen Rocky, jos joku sellaisen haluaa muutamalla kympillä itselleen hankkia. Ihan mistä tahansa syystä.
 
Ei kenenkään tarvitse mansplainata, että mitä se kitaraa itselleen etsivä todella haluaa, kun itse ei muka tiedä. En ole kanssasi lainkaan eri mieltä, mutta me voidaan sitten kaksistaan hihitellä koko matka terassille tuhlaamaan ne 18 euroa, jotka kitarasta sain. Onko toiveita, mille terassille mennään?

No älä nyt hermostu. Olihan tuo minun kommenttini ehkä hieman rikkiviisas, mutta hienoa silti, että ymmärrät itsekin istuvasi jossain aivan muualla kuin rahakasan päällä :D Kas kun täällä netissä ei ihan aina näe sen vastakeskustelijan eleitä ja ilmeitä aivan yhtä hyvin kuin naamakkain, niin se kommentointikin menee sitten herkästi ylenpalttisen karkeuden puolelle...
 
Mutta en mä tiedä, heitetään nyt vaikka että pyydä hunttia siitä näin ensialkuun? Se kun ei kuitenkaan ole minkään sortin raha enää nykypäivänä.
 
PS. Terassille? No tuo LAAX Volksparkissa Schönebergin raatihuoneen vieressä on ihastuttavan vastakulttuuriliinen hippi-Biergarten, ja yksi mun kestosuosikkeja. Tai jos jotain konventionaalisempaa haluaa, niin Schleussen Krug Zoo-aseman liepeillä on kanssa sikakiva, helppo löytää ja hyvien liikenneyhteyksien varrella.

Olin ajatellut, että 80 euroa voisi olla se "yritä pitää pokeri" -hinta, josta sitten lähdettäisiin tiputtamaan, mutta ehkä satanen tosiaan on nykyään lähtötaksa kaikkeen. Yritän siis tehdä tilaa kitaratelineeseen, ja mieluummin annan kitaran jollekin oikealle ysärifiilistelijälle kuin kierrätyskeskukseen.
 
Ai hitto, LAAX ja Schleusenkrug kuulostavat kumpikin erinomaiselta! Ajan Berliinistä ohi syyskuun lopussa, joten nähdään siellä jos vielä kelejä pitelee sanotaanko vaikka kello 19! :)

Kuulostaa hyvältä!

Verrattain vanhan keskusteluketjun elvyttäminen on varsin aiheellista, sillä Rocky -kitaroiden mystiikka on aina kiehtonout ihmismieltä, ja kiinnostus kitaramerkkiä kohtaan on kasvanut niin soittajien kuin sijoittajienkin keskuudessa.
 
Pitkällisen, jopa vuosikymmeniä kestäneen ja mittavia rahasummia maksaneen tutkimustyön tuloksena on saatu selville, että kitara on kuuluisan kehäketun, Rocky Balboan etunimellä varustettu kitaramerkki.
 
Tuohon nyrkkeilijään assosioituvan merkin ansiosta kitaran keräilyarvo on jo nyt noussut huikeisiin lukemiin, jopa jopa useisiin kymmeniin euroihin, eikä loppua arvonnousulle ole näkyvissä. Viimeistään nyt kannattaakin myydä omakotitalo, molemmat sähköautot, merenrantahuvila ja lomaosake Caymansaarilta, ja satsata ruplat aitoon Rockyyn, jolla jokainen arvonsa tunteva kitaristi voi erottua tavallisista vuosikerta-Fendereiden tai Gibsonien omistajista.

Vanhat halpis kitarat lyntättiin kaikki vaikka puhe piti olla 80-luvun Rockyistä.
Mulla on edelleen olemassa mun 1. , kuvassa oikealla ja 2. kuvassa vasemmalla,
sähkökitara.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5239.jpg
 
1. on 60-luvun lopun Kawai ja edelleen soitettava peli, kävi pari vuotta sitten
Matinheikin pajassa Hyvinkäällä sähköjen entrauksen vuoksi. 70-luvun alun
Ibanezille ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa virittimet Fenkun 70-lukulaisiin
muutama vuosi sitten, kaula siinä on todella hyvä ja muutenkin soiva peli. John
Scofield on muistaakseni soitellut 70-luvun alkupuolen Ibanez Telecasterilla. Harley
Benttonia en harikitsisi. Nuoremmalle pojalle ostin aikoinaan Tokai Ast- 33 2007
Stratocasterin ja ollakseen niin edullinen siitä mikrofonit vaihtamalla saisi aika
hyvän, vaikka verrattuna kalliimpiin soittimiin se ei sitä ole eikä tule sille tasolle lähellekään.
Niinkuin eivät monet nyky halpiksetkaan todella sitä ole.