Rock, pop, alternative ›

Pienellä viiveellä täältäkin muutama ajatus Tallinnan keikasta.
 
Olihan se taas kelpo keikka, ja jos jäi viimeiseksi tilaisuudeksi nähdä itelle se kaikkein isoin bändi livenä niin kannatti todellakin lähteä kun noinkin lähelle tulivat. Ehkä silti on vähän sellainen olo että vuoden takainen Bratislavan keikka aiheutti vielä enemmän kylmiä väreitä. Oli siinä silloin tietysti sitäkin magiaa että pitkästä aikaa vihdoin näki bändin kun oli epätietoisuutta lähtevätkö enää ylipäätään kiertämään. Nyt kun miltei päivälleen vuotta myöhemmin näki ja kuuli lähes identtisen keikan uudestaan (vain yksi biisi vaihtunut, enkä ole varma oliko hyvä vaihto) niin ei jäänyt jotenkin ihan samanlaista euforiaa.
 
Mutta ei se tarkoita että olisi ollut huono keikka, päinvastoin. Ihan kelpo tikissä Angus ja Brian ovat edelleen, ja ihmetellä täytyy etenkin Angusin energiaa 70-vuotiaana hyppiä ja huhkia reilusti yli kaksituntisen keikan ajan, sisältäen Let There Be Rockin mammuttimaisen soolon maassa sätkimisineen ja takaseinälle kiipeämisineen. :D Täytyy fysiikan olla aika hyvässä kunnossa. Briankin tekee parhaansa, ja kuulostaa suurimmaksi osaksi vielä hyvältä. Keikan loppua kohti vähän alkoi väsy painaa, mikä nyt ei ole ihme kohta 78v täyttävän kohdalla. Brianin lauluosuudet ei ole ikinä olleet AC/DC:ssä helppoja, nuorempanakaan, joten hattua täytyy nostaa että vielä jaksaa raakkua korkealta ja kovaa, ja pääosin varsin uskottavasti. Tosiaan jotain häikkää taisi olla hänellä korvamonitorien kanssa jossain vaiheessa.
 
Kuten on moneen kertaan todettu, niin rytmiryhmä hoitaa tonttinsa aivan suvereenisti, ei mitään valittamista. Tosin yksi juttu joka ei nykykokoonpanolla toimi yhtä hyvin kuin ennen on taustalaulut. Malcolm ja etenkin Cliff olivat siinä tosi tärkeässä roolissa. Nyt se on pääasiassa Stevien harteilla, eikä hän suoraan sanottuna ole kyllä ihan samanlainen laulumies. Lähinnä kuulin hänen mörisevän kertseissä melodiaa oktaavia alempaa kuin Brian, varsinaisista stemmoista ei juuri ollut tietoa. En tiedä laulaako Chris ollenkaan, välillä olin näkevinäni hänenkin käyvän mikrofonin edessä mutta kovin paljon siitä ei ainakaan korviin kantautunut. Ei tämä nyt häiritsevän iso juttu ollut, mutta kun siellä on kumminkin isoja kertsejä jotka aiemmin on kajahtaneet livenäkin laulullisesti ihan komeasti niin vähän jäi siinä suhteessa kokonaisuus vaisummaksi.
 
Nautin siis kyllä kovasti keikasta, mutta ehkä se oli nyt omalta osalta kuitenkin enemmän sellaista nostalgiatrippiä kuin varsinaista rockmusiikin juhlaa, varsinkin kun miettii miten ylittämättömän kova livebändi tämä on aikanaan parhaimmillaan ollut. Ja kun se settilista nyt on pääasiassa sitä samaa hittikimaraa kuin on ollut koko 2000-luvun, vaikka sitähän suurin osa ihmisistä tietysti haluaa kuulla. Vuosi sitten Bratislavassa Riff Raff oli kyllä niin timanttisen kova veto koko bändiltä että silloin jäin suu auki ihmettelemään että miten tuo voi olla edelleen mahdollista..! Tällä kertaa ei ehkä ihan sellaisia helmiä jäänyt mieleen. Mutta tasaisen laadukasta tekemistä kaikilta, ja kyllähän niitä loistavia biisejä aina mieluusti kuulee livenä.
 
Mutta oikeastaan eniten toivoisin että bändi tekisi vielä yhden albumin uutta musaa ennen kuin lyö pillit pussiin. Angusilla siihen on varmasti vielä virtaa ja uskoisin että Briankin vielä studiossa pystyy parempaan kuin ääntä rasittavalla pitkällä kiertueella. Power Up on musta hiton hyvä levy; jos samantasoista matskua on Angusilla edelleen pöytälaatikossa niin julki vaan!