Yleistä keskustelua musiikista ›

No kuten joku tuossa aiemmin totesikin, niin eihän kelkan kääntämiseksi voi laskea sitä että nuori bändi etsii tyyliään...
 
Mutta oikeassa olet, aivan alkuaikoina Sabbath soitteli enimmäkseen bluesin tyylistä musaa, bändin nimi oli tosin vielä Earth tuolloin. Nimellä Black Sabbath on julkaistu vain heviä.
 
Niinhän se tais ollakin... No ihmisiä sitä vain ollaan.

Tiedättekös sen kamalan suomalaisen Disco-yhtyeen? Kaksi miestä ja "musiikkia naisille". Ja pöh...
 
Yhden työpaikan pomo oli niitten kanssa yhtäaikaa armeijassa. Kuulemma kovaa heviä soittivat silloin. On kyllä kelkka päässyt kääntymään aika radikaalisti.
 
Veikkaan että mielummin kuuntelisin Discon heviä kuin tuollaista yli-imelää vuolatusta.
 
XL5/Käsityöläiset -solisti ja tuleva Popstars 2 -tuomari Mica Ikonen oli alkujaan tosi truu hevari ja oman bändinsä solisti. Sitten tuli XL5 ja kun kaverilta tiedusteltiin, että mitä vtua sä nyt teet, niin vastaus oli ollut viileä
 
"Mä teen rahaa."
 
(näin siis mulle kertoi eräs soittokaveri, saman kylän poikia...)

Voi elämä.. ja sitten jos ottaisin esimerkiksi jonkun maailmalla tunnetun bändin niin sekään ei olis herralle/neidille riittävän hyvä kun se ei ole Suomessa tunnettu. Just. Voi olla musiikillisen kentän laajennus tai hiljaa olo tarpeellista.
 
Lällällää, oma musiikillinen kenttäni on kyllä siinä määrin laaja että tulee valtimonpullistuma ajatuksestakin että sitä pitäisi tieten tahtoen vielä kauemmaksi puskea. Kerskaillen voin sanoa että levyhyllyssä on vaikka mitä, turskanpalvaamisesta AOR:ään ja valkopeppufunkista avaruusprogeen. Ja tämä kaikkihan johtuu ihan siitä että minua kiinnostaa ainoastaan Hyvä Musiikki, eikä mikään nänninhivelypoikien tarkkaan rajaama genre jossa pitäisi muka diggailla jokaista kitisevää kitaristia joka on ikinä keksinyt omaavansa akustisen ja sanoman, näin esimerkiksi.
 
Pointti on varmaan siinä, että vaikka rokille perustava hiippari kuten minä ei pahemmin vaikkapa Zen Cafea kohtaan juurikaan kiinnostusta tunne, niin koska olen joskus sentään kuullut siitä niin osaan jotain siitä sanoa. Se on sentään ollut muutaman vuoden jo esillä, tosin tietty suuri julkisuus auttaa asiaa, que?
 
Ja taisipa itse threadin aihe olla "suosion säilyminen kelkankäännön jälkeen", jos en ihan väärin lukenut. Hmm?

En jaksanut lukea kaikkia 4:ää sivua, joten pahoittelen jos jo mainittu, mutta Radiohead. Ja helvetin hienoja levyjä onkin tehnyt.

Sitten tuli XL5 ja kun kaverilta tiedusteltiin, että mitä vtua sä nyt teet, niin vastaus oli ollut viileä "Mä teen rahaa."
 
Enpä mitenkään ihmettele, kyllähän minäkin haaveilen että ah kun keksisi jonkun konseptin joka uppoaisi teineihin ko häkä ja pankkitili pullistuisi mukavasti.
 
Ero on vain siinä että Mica ei onnistunut edes kovin menestykkäästi huoraamaan, pari pissistä kostui kotimaassa korkeintaan. Eikä sittemmin ole saanut mitään kunnollista aikaiseksi eri nimelläkään.

Tuosta Pläk sabbatista vielä että kyllähän vaikka 6 ekaa ozzyn kans tehtyä levyä on aivan erilaista musiikkia mitä Dion kans tehdyt... ja kelkka eteni käännöksestä syöksyyn myöhemmin 80- luvulla.
 
Megadethin kaartakaan ei voi pitää luonnolisena kehityksenä kun ne ei oo kehittyny mihinkään, muuttunu vaan paskaks "mukarankaks" radioheviks.

No Alanis Morissette ei ole bändi, mutta diskopopista on aika pitkä matka Jagged Little Pilliin.. tosin vastaavia tapauksia on miljoona..
 
No Doubtin kehitys ska:sta eletronica mausteiseen dance halliin ja rocksteadyyn on myös ollut aika luonnollista.. eikä kyse ole kelkan käännöstä vaan kehityksestä.
 
Nuo radikaalit suunnanmuutokset ovat monesti tapahtuneet ennen suurinta läpimurtoa.

David Bowie, mies on käännellyt kelkkaan useaan otteeseen. Ja vielä menestyksekkäästi.

oletko sinäkin lukenut Total Guitaria?
 
Sitäkin. :P

Mites Waltari? eikös se vaihtele tyyliä parin levyn välein.

Genesis voisi olla yksi, tosin osin vaikea on sanoa että kummasta on kyse; kelkan kääntämisestä vai "kehittymisestä" - suunnan hyvyyden ja huonouden voinee sitten määritellä itse.
 
Kuitenkin musiikki on muuttunut melkoisesti alkuvuosista, eikä -90 luvun poppisysteemeillä ollut paljoakaan tekemistä enää alkuvuosien progemaisten systeemien kanssa.

Genesis voisi olla yksi, tosin osin vaikea on sanoa että kummasta on kyse; kelkan kääntämisestä vai "kehittymisestä"
 
No näissä tapauksissa se kyllä voisi olla ensimmäinen. Kun punk tappoi progen / proge kaatui omaan kikkailuunsa, niin monet bändit joko lopettivat tai rupesivat tekemään suorilta AOR:ää.

Samoin henkilövaihdokset ovat näissä takana hyvin usein...toinen mikä tuli mieleen äkkiä on Ritchie Blackmore; vaikkei ole kyse bändistä, niin tämän yhden kitaramaestron musiikillisen ulosannin kontrasti on aika selvä Purple/Rainbowin ja nykyisen linna & ritari -meiningin välillä.
 
Tosin olisko Candicella vaikutusta asiaan, mukavempi näppäillä akustista heleän ruusun vierellä, kun katella Gillanin ja kumppaneiden pöhöttyneitä naamoja :)

Blindside! Ra'asta hc:sta menivät kertaheitolla huomattavasti löysempään ja kaupallisempaan suuntaan ja ottivat vieläpä nu-metal vaikutteita musiikkiinsa.

Itellä tulee mieleen The Cardigans. Ensin brittipopista hieman konemaisempaan ilmaisuun ja siitä sitten kantrirock-tyyliseen. Hieman ihmettelen miksei Long Gone Before Daylight menesty Jenkeissä, sillä kyseessä on ehdottomasti ajaton klassikko.

Itellä tulee mieleen The Cardigans. Ensin brittipopista hieman konemaisempaan ilmaisuun ja siitä sitten kantrirock-tyyliseen. Hieman ihmettelen miksei Long Gone Before Daylight menesty Jenkeissä, sillä kyseessä on ehdottomasti ajaton klassikko.
 
Taas tuli mentyä merta edemmäs kalaan pohdinnoissa. LGBD on palannut taas tiheään soittoon kesän myötä, mutta eipö tullut mieleen.. Aivan mahtava levy!
Tosin tuossakin on tietty linja mun mielestä säilynyt vaika onkin menty koneellisempaan ja sit palattu.. tai siis menty melkein täysin toiseen ääripäähän.
 
Täydellinen tyylinmuutos: (Tosin tyypillinen bändistä soolo tapaus, mutta silti.)
Cerys Matthews..
ex-Catatonia solisti.. rock/popista tosi roots tyyppiseen musaan..

Taas tuli mentyä merta edemmäs kalaan pohdinnoissa. LGBD on palannut taas tiheään soittoon kesän myötä, mutta eipö tullut mieleen.. Aivan mahtava levy!
Tosin tuossakin on tietty linja mun mielestä säilynyt vaika onkin menty koneellisempaan ja sit palattu.. tai siis menty melkein täysin toiseen ääripäähän.
 
Täydellinen tyylinmuutos: (Tosin tyypillinen bändistä soolo tapaus, mutta silti.)
Cerys Matthews..
ex-Catatonia solisti.. rock/popista tosi roots tyyppiseen musaan..
 
Justiin tuossa latasin bändin keikan Roskildesta, ja kylmät väreet meni selkäpiissä kun soittivat aivan upean version Black Sabbathin Changesista. Aivan mahtavaa kuunneltavaa koko keikka.

Ulver. Metsäbläkistä akustiseen tunnelmointiin ja pirun hienoon konemusaan myöhemmin.

RHCP Punkfunkista-->poppiin
 
Tosin tää taitaa olla näitä luonnollisia kehityksiä...