Kitarat: kitarakamat ›

Moi,
Minulta löytyy vähän merkiltään/malliltaan hämäränpeitossa oleva Les Paul -kopio. Mitä todennäköisiten kyseessä on Japanissa valmistettu 70-lukulainen Aria -merkkinen kapistus.
Kitaran kaulan reliefiä nyt pitäisi lisätä. En ole koskaan tämän kitaran kaularautaa säätänyt aikaisemmin. 2018 veikkaisin, että käytin yleishuollossa, jossa mm. tämä prosessi tehtiin. Nyt kun olin rupeamassa tuumasta toimeen, huomasin, että kaularaudan säätö on tosi vaikeasti tavoiteltavissa/on äärimmäisen jäykkä. Kaularauta on tosi kiinni headstockin puuta vasten, joka tekee käytännössä mahdottomaksi tavallisemmalla kuusiokoloavaimella säätöön pääsyn. Jos jossain kulmassa avain lukittuu, kaularauta ei liiku. Olisiko kellään viisaammalla kokemusta tällaisista? Ajattelin soitinliikkeeseen viedä, mutta täälläpäin missä asun ei nykyään sellaisiakaan ole. Kiitos jo etukäteen jos joku osaa jelppiä! Jos tähän voi laittaa kuvan, niin teen niin.

Onko se tosiaaan kuusiokoloavaimella säädettävä, ettei ole ihan normi mutteri? Noissa tuon aikakauden japseissa kun useasti on "esikuvansa" tapaan kuusikulmamutteri. Tosin millikierteellä. Ja kun/jos se alkuperäinen piippuavain on jo aikaa hukkaan mennyt niin sijaisen voi löytää esim. ns. "klemmariavaimesta". Toisin kuin noissa "esikuvissa" vallankin vanhemmissa japseissa tosin on se säätö jyrkkäreunaisessa poterossa joka asettaa omat vaikeutensa toimeen. Toki aina voi kysäistä jostain soitinkaupasta (joita siis ei ihan lähellä ole) josko niille olisi laatikon pohjille jäänyt tuollaista L-kirjaimen mallista piippuavainta..

fox: Onko se tosiaaan kuusiokoloavaimella säädettävä, ettei ole ihan normi mutteri? Noissa tuon aikakauden japseissa kun useasti on "esikuvansa" tapaan kuusikulmamutteri. Tosin millikierteellä. Ja kun/jos se alkuperäinen piippuavain on jo aikaa hukkaan mennyt niin sijaisen voi löytää esim. ns. "klemmariavaimesta". Toisin kuin noissa "esikuvissa" vallankin vanhemmissa japseissa tosin on se säätö jyrkkäreunaisessa poterossa joka asettaa omat vaikeutensa toimeen. Toki aina voi kysäistä jostain soitinkaupasta (joita siis ei ihan lähellä ole) josko niille olisi laatikon pohjille jäänyt tuollaista L-kirjaimen mallista piippuavainta..
 
Mielestäni ei kyllä ole tuon tapainen. Epäilin itsekin alkuun, mutta ihan tasainen putki siellä on ilman mitään uria. Paitsi putken sisäpuolella tietty ne kuusi kulmaa. Tuntuu juuri tosiaan siltä, että tosi jyrkkä potero headstockissa, jonka pohjalla on sitten tämä truss rod putki. Tosi vaikea juttu. Mutta kiitos vastauksesta!

mpekkanen: Muistanko ihan omiani vai oliko Tyysterin Ville jossain siellä suunnilla. Hän on siis soitinrakentaja ja varmaan osaisi neuvoa ongelmassa.
Luultavasti netistä löytyy yhteystiedot...
 
Pitääpä selvittää, kiitos vinkistä!

JoeK: Mielestäni ei kyllä ole tuon tapainen. Epäilin itsekin alkuun, mutta ihan tasainen putki siellä on ilman mitään uria. Paitsi putken sisäpuolella tietty ne kuusi kulmaa. Tuntuu juuri tosiaan siltä, että tosi jyrkkä potero headstockissa, jonka pohjalla on sitten tämä truss rod putki. Tosi vaikea juttu. Mutta kiitos vastauksesta!
 
Juu mulla on kanssa ollut 70-luvun lopun japanilainen LP-kopio jossa oli tuollainen sylinterimäinen kuusiokoloavaimella säädettävä kaularaudan mutteri.

Kuusiokoloavainta lyhentää rälläkällä, niin se mahtuu taittumaan sisälle.

Moi.
 
JoeK: Moi,
Minulta löytyy vähän merkiltään/malliltaan hämäränpeitossa oleva Les Paul -kopio. Mitä todennäköisiten kyseessä on Japanissa valmistettu 70-lukulainen Aria -merkkinen kapistus.
 
Arioidenkin kataloogeja löytyy suhteellisen mukavasti, esimerkiksi vintagejapanguitars.com sivustolta.
 
Jos on 70-luvun alun pulttikaulainen Aria, melko todennäköisesti on joku 5522 variaatioista.
Sivu 6:
 
https://vintagejapanguitars.com/1971-aria-catalogue/
 
Mun eka (tehdastekoinen ;)) sähkis 80-luvun puolessa välissä oli musta 5522, ja ainakin tuossa ja muissakin vähissä vuosikymmenten saatossa vastaantulleissa saman aikakauden halvemman pään Arioissa oli kuusiokolosäätöinen kaularauta.
Mutteri on tarkoituksella rahtusen pehmeä, joten pitää olla tarkkana avaimen kanssa, ja varmistaa että oikeasti menee pohjaan asti.
Pallopäistä kuusiokoloavainta ei passaa jumiutuneessa/jäykässä kaularaudan mutterissa käyttää vaikka kuinka helpottaisikin avaimen koloon saamista, 99% varmuudella mälvää mutterin vaihtokuntoon.
 
Mulla on muistikuva (jota ko. lunttaaminen tukee) että avainta piti lyhentää ~1.5 senttiseksi ja mutkan kohdalta hivenen hioa jotta mahtuu kääntymään kaularaudan suuntaiseksi pyöröterällä ajetusta urasta johtuen.
Koitan jossain vaiheessa josko mutteri tuosta omastani vielä irtoaa, on kyllä kolmisen vuosikymmentä siitä kun on viimeksi säädetty, mutta muistaakseni jossain vaiheessa 80-luvulla irroitin mutterin ja voitelin sen tipalla 6-56:ta kuten kehotan aina yksitoimisen puristavan kaularaudan kanssa toimimaan heti kun saa "uuden" instrumentin käsiinsä.
 

 
JoeK: Kitaran kaulan reliefiä nyt pitäisi lisätä. En ole koskaan tämän kitaran kaularautaa säätänyt aikaisemmin. 2018 veikkaisin, että käytin yleishuollossa, jossa mm. tämä prosessi tehtiin. Nyt kun olin rupeamassa tuumasta toimeen, huomasin, että kaularaudan säätö on tosi vaikeasti tavoiteltavissa/on äärimmäisen jäykkä. Kaularauta on tosi kiinni headstockin puuta vasten, joka tekee käytännössä mahdottomaksi tavallisemmalla kuusiokoloavaimella säätöön pääsyn.
 
Tuossa omassani mutteri lepää uran pohjassa, ja tuo on omaan harrastekokemukseen nojaten varsin tyypillistä noissa.
Noin yleisesti ottaen vanhempien instrumenttien jotka ovat saaneet kovaa ajoa ja huolimantonta (jos lainkaan) hoitoa, kaularaudan mutterit ovat usein jäykkiä/jumissa.
Kaulat ovat noissa kuitenkin usein tuhdihkoja ja alunalkaenkin hyvät puut stabiloituneita, joten sätötarve on minimaalista ellei kielten paksuutta muuta.
 

 
JoeK: Jos jossain kulmassa avain lukittuu, kaularauta ei liiku. Olisiko kellään viisaammalla kokemusta tällaisista? Ajattelin soitinliikkeeseen viedä, mutta täälläpäin missä asun ei nykyään sellaisiakaan ole. Kiitos jo etukäteen jos joku osaa jelppiä!
 
Jos liikkuu edes hituruikkusen, ollaan jo vahvasti voiton puolella :).
 
Jos kokeneemmalle auttajalle kiikuttaminen ei ole mahdollista, kaula vapaaksi vedosta (vaikka kaularautaa löysääkin), pieni mutterin lämmitys -lavan pintakäsittelyä toki varoen ja suojaten- ja tismalleen sopivalla avaimella eestaas nitkutellen ja lämmitellen nuo ovat pääsääntöisesti herkistyneet.
Muitakin tapoja herkistämiseen toki löytyy, mutteivät välttämättä ole kokemattomalle passeleita ;).
 
Kun mutteri on irti, YKSI TIPPA vaikka tuota edellämainitsemaani 6-56:ta tai vastaavaa bisnesöljyä kierteisiin, ja elämä on taas tuolta osin auvoista.
Jos kuusiokolo ottaa urakassa vahvasti itseensä, ainkin evilbaystä löytynee myös noihin sopivia muttereita, nykyään mahdollisesti jopa kotimaisesta kivijalasta tai soitinrakentajilta.
 
Jos kaularauta uppoaa mutteriin ~2x halkaisijansa verran tai enemmän, on yksitoimisen puristavan kaularaudan säätömutterin alle usein kannattavaa asentaa tismalleen säätömutterin halkaisijan kokoinen prikka, jotta kaularaudalle usein tuhoisalta kierteen pohjaamiselta ja mutterin totaaliselta jumiutumiselta varmasti vältytään.
 
Suinpäin idioottina voiteluöljyn ruikkiminen kuusiokoloon (:facepalm:) tai mutterin sivuilta kaularaudan uraan joita mnetissäkin turhan usein asiasta täysin kujalla olevien toimesta ehdotetaan, aiheuttaa vain murheita.
Eikä voiteluöljy tietenkään edes päädy kierteisiin asti.
 

 
JoeK: Jos tähän voi laittaa kuvan, niin teen niin.
 
Omiin kuviin saat kolme, johonkin kuvapalveluun jonka osoitelinkin liität viestiin saat tietenkin kuinka monta tahansa.
 
T:Samuli

Moi.
 
Otin tuosta omasta 5522:sta mutterin irti, ja kierteisiin ei ollut tarttunut, kaularaudan päätylevyyn kyllä lievästi.
~1 sentti on sopiva kuusiokoloavaimen mitta alkuperäiselle, tuolle jäljempänä linkittämälleni vaihtoehdolle jos vaihtamaan joutuu ja tuohon päätyy, ~1,5 senttiä.
 
Tuossa on 10x30 M6 mutteri 5mm kuusiokololla.
Vaikka M6 kaularaudan muterit tuntuvat olevan hivenen harvinaisemman puoleisia, kohtuullisen likelle on esimerkiksi tuo speleltä:
 
https://www.spelektroniikka.fi/p568 … omutteri-malli-a-9-x-255-mm-fi.html
 
Sen enempää milli halkaisijasta kuin 5mm pituudestakaan veks ei haittaa, päinvastoin, helpottanee elämää kummasti.
En ainakaan pikaisella etsimisellä löytänyt speleltä tuohon sopivaa prikkaa, kaularaudan pääty on alskaa joten prikka on hyvä olla välissä vaikkei kierre pohjaisikaan.
 
Alskapääty viittaa "Martin" tyyliseen ei-puristavaan kaularautaan, mutta mahdotonta tietenkään sanoa varmaksi ilman otelaudan irrottamista tai röntgenkuvausta.
 
Jätin alunperin mainitsematta koska eivät ole mitenkään erityisen yleisiä, mutta joissain (lähinnä Japanilaisissa kuten tässä yksilössä) 60-70-lukujen instrumenttien kaularaudan muttereissa on materiaalinsäästö- ja valmistusteknisistä syistä ainakin teoriassa mahdollista voidella kierre kuusiokolon pohjasta koska on ainesputkesta valmistettu.
Moderneissa (~80->) on samanlaisesta meistotavasta johtuen tietenkin samanlainen tähtimäinen lyöntikuvio kuusiokolon pohjassa, muttei läpireikää koska on tangosta valmistettu.
Helppo kuitenkin kokeilla onko läpireikää vai ei jos kolon pohjassa näkyy meistokuvio: instrumentti pystyyn, tippa bisnesöljyä kuusiokoloon, ja odottaa jonkin aikaa.
Jos öljy katoaa, mainiota, jos ei, poistaa öljyn vanupuikolla.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Otin tuosta omasta 5522:sta mutterin irti, ja kierteisiin ei ollut tarttunut, kaularaudan päätylevyyn kyllä lievästi.
~1 sentti on sopiva kuusiokoloavaimen mitta alkuperäiselle, tuolle jäljempänä linkittämälleni vaihtoehdolle jos vaihtamaan joutuu ja tuohon päätyy, ~1,5 senttiä.
 
Tuossa on 10x30 M6 mutteri 5mm kuusiokololla.
Vaikka M6 kaularaudan muterit tuntuvat olevan hivenen harvinaisemman puoleisia, kohtuullisen likelle on esimerkiksi tuo speleltä:
 
https://www.spelektroniikka.fi/p568 … omutteri-malli-a-9-x-255-mm-fi.html
 
Sen enempää milli halkaisijasta kuin 5mm pituudestakaan veks ei haittaa, päinvastoin, helpottanee elämää kummasti.
En ainakaan pikaisella etsimisellä löytänyt speleltä tuohon sopivaa prikkaa, kaularaudan pääty on alskaa joten prikka on hyvä olla välissä vaikkei kierre pohjaisikaan.
 
Alskapääty viittaa "Martin" tyyliseen ei-puristavaan kaularautaan, mutta mahdotonta tietenkään sanoa varmaksi ilman otelaudan irrottamista tai röntgenkuvausta.
 
Jätin alunperin mainitsematta koska eivät ole mitenkään erityisen yleisiä, mutta joissain (lähinnä Japanilaisissa kuten tässä yksilössä) 60-70-lukujen instrumenttien kaularaudan muttereissa on materiaalinsäästö- ja valmistusteknisistä syistä ainakin teoriassa mahdollista voidella kierre kuusiokolon pohjasta koska on ainesputkesta valmistettu.
Moderneissa (~80->) on samanlaisesta meistotavasta johtuen tietenkin samanlainen tähtimäinen lyöntikuvio kuusiokolon pohjassa, muttei läpireikää koska on tangosta valmistettu.
Helppo kuitenkin kokeilla onko läpireikää vai ei jos kolon pohjassa näkyy meistokuvio: instrumentti pystyyn, tippa bisnesöljyä kuusiokoloon, ja odottaa jonkin aikaa.
Jos öljy katoaa, mainiota, jos ei, poistaa öljyn vanupuikolla.
 
T:Samuli
 
Hei,
Kiitos vastauksista. Huippuinfoa. Vielä äärimmäisen tyhmä kysymys, viittaat sentillä ns. pituuteen, et halkaisijaan? Näin olisi omaan pääkoppaan loogista. Eihän se ihan niin leveä ole halkaisijaltaan se kaularaudan aukko:D

Moi.
 
JoeK: Hei,
Kiitos vastauksista. Huippuinfoa.
 
Ole hyvä.
 

 
JoeK: Vielä äärimmäisen tyhmä kysymys, viittaat sentillä ns. pituuteen, et halkaisijaan? Näin olisi omaan pääkoppaan loogista.
 
Juu pituuteen.
Normaalisti kuusiokoloavaimen lyhyempi suora osuus on ~2~3 senttiä, ja näissä tällä tapaa toteutetuissa kaularaudoissa ja kaularaudan mutterien koloissa auttamattomasti liian pitkiä, joten pitää lyhentää.
Muttei tietenkään niin paljon että avain ottaa satulaan tai kaularaudan kolon satulanpuoleiseen reunaan ennen kuin avaimen pää on kuusiokolon pohjassa.
 

 
JoeK: Eihän se ihan niin leveä ole halkaisijaltaan se kaularaudan aukko:D
 
Tossa mulla on lavan kolo ja luultavasti myös koko kaularaudan kanava 11.2mm leveä, joka myös antaisi olettaa että on mahdollisesti "Martin" kaularauta.
 
T:Samuli

JoeK: Pitääpä selvittää, kiitos vinkistä!
 
Ajat Imatralle ja viet Hakalan Ramille. (Mikkihouse)