Klassinen ›

Tässä haastattelussa pianisti Pogorelich mainitsee suosikkipianistikseen Rachmaninoffin: https://youtu.be/tSFuqNeHilI?t=38
 
https://youtu.be/HR3LMPYyGbs
 
https://www.bing.com/ck/a?!&&am … C1TZXQvZHAvQjAwUUhMMFk4Tw&ntb=1
 
https://youtu.be/fvUrrOsF7_8
 
Minulle kirposi monimutkaisista syy-yhteyksistä johtuen liikutuksesta kyyneleet silmiin, ja jälleen muutaman kerran uudestaan, kun kuuntelin tätä ihanaa ja synkin ja pateettisin korostuksin alkavaa musiikkia, sekä katsoen tätä runollisen kaunista ja herkkää kuvaa, jossa katse suuntautuu suoraan kohti kameraa jotenkin hartaan anovasti ja itseni haikaillessa mm. lukion jälkeistä nuoruuttani, jossa olen kerskailematta ja liioittelematta tunnistavinani vähintäänkin lievää tai jopa melko suurta yhdennäköisyyttä tähän loistavaan pianistiin juuri tässä kuvassa, ja kuviteltuani hetken nuoren minäni hänessä, ja jollain tavoin hänen unelmoivaan olemukseensa myös vahvasti samaistuen, musiikin mollivireen luotua samalla järkyttävän kontrastin ikään kuin häneen projisioimilleni unelmille ja haaveille, ja joka sitten aiheutti tunteellisen reaktioni.
 
Voisin valokuvien ja videoiden perusteella todistaa väitteeni suhteellisesta yhdennäköisyydestä pianistin kanssa oikeaksi, joskin nyt jo tässä iässä ulkonäöltäni täysin muuttuneena, vanhentuneena ja hiukan pöhöttyneenä ja turvonneena miehenä, jolla nuoruuden solakkuus ja hoikkuus ja kasvojen kapeat, siloiset, hehkeät ja lapsenomaiset ja erään silloisen minua ihanaksikin kutsuneen ystäväni ja nykyisen tutkijatohtorin mukaan aikoinaan omaamani feminiinisetkin piirteet ovat jo kauan sitten kadonneet habituksestani minun muututtua vanhuuden kynnyksellä iän myötä maskuliinisemmaksi ja turpeammaksi. Olisipa minustakin tullut suuri pianisti.
 
Hämmentää se, että mistä lienen joskus nuorempana omaksunut huulet tötterölle ilmeen, jota minua 15 vuotta nuoremmat kaverit Nino ja Antti kutsuivat kalailmeeksi, ja eräässä vanhassa HKL:n lipussa, jossa oikeasti näytin siloisine ja hehkeine ihoine ja kauniine suurine silmine ja kauniine kasvomuotoine 30 vuoden iässä vielä mycket vackert, on näkyvillä tämä ilme, jossa huulet ovat tötteröllä. Sitä edellisessä lipussa näytän vielä komeammalta. Yritin etsiä näitä vanhoja kuvallisia HKL:n lippuja, mutta en vielä löytänyt.
 
Sain kuulla vuosikymmeniä sitten 15 v. nuoremmalta kaverilta Antilta bussissa: Sä olet semmoinen hurmuri. Hän oli itsekin komea vaalea nuorukainen, jota kutsuin komeaksi vaaleaksi viikingiksi ja tunnustan kutsuneeni kerran myös kisumisuksi, johon naukui vastauksena: Miauu.
 
Eräs nykyään toimitusjohtajana työskentelevä ja tunnettua kirjailijasukua oleva poika sanoi, että me ollaan Ninon kanssa niin samannäköiset ja veljekset niin kuin ilvekset. Ei se ihan pitänyt paikkaansa, kun oli isopäisempi ja isonenäisempi kuin Nino, mutta kieltämättä itsekin Ninon ensi kertaa nähdessäni ällistyin, että hänhän on minun näköiseni, mutta paljon nuorempi poika. Antti sanoi, etten ole yhtä söpö, mikä pitikin paikkansa. Hän vertasi Ninoa tämän laihuuden takia eläinmaailmassa kolibriin ja minua mäyrään. Nino oli 15 ja minä 30. Silti sain kuulla bussin takapenkillä ja Antin luona olevani ihana hänen halatessaan minua.
 
Kävimme joskus aikoinaan Linnanmäellä Ninon ja Antin kanssa hieman ns. huvittelemassa, kun Nino halusi kuvata videokameralla puuhiamme siellä ja muistissa on se kun vuoristorata ajelullamme painauduin radan korkeimmassa kohdassa niin matalaksi penkkien väliin kuin ikinä suinkin Ninon nauraessa tälle ja edessäni Antin kanssa istuva Nino huutaa junan syöksyessä alas mäkeä jotain painokelvotonta tekstiä täyttä kurkkua.

Muistan kun me Antin kanssa treenasimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä mm. pelaamalla Play stationin nyrkkeilypeliä heidän luonaan ja tökimme toisiamme nenään tai teimme jotain muuta hassua, kuten leikimme hevosta, hänen istuessaan selkäni päällä ja minun kontatessani lattialla, tai ammuimme leikkipyssyllä "läskiksi" hänen kutsumaansa karvaista maskottia sillä välin, kun Nino ja Timppa olivat Los Angelesin matkallaan mm. korista Venice (?)Beachilla pelaamassa ja kisis-treeniemme jälkeen menimme usein kebabille asematunneliin ja sieltä Lasipalatsiin kirjoittamaan sähköpostia Ninolle Yhdysvaltoihin.
 
Löysin Ninon akrobaatti-ja voimisteluharjoituksiin ja-esityksiin liittyviä valokuvia, jotka hän on joskus antanut minulle, ja nuori 11v. Nino varsinkin vähän vanhempana on tämän nuoren pianistineron näköinen, paitsi vielä jotenkin hennompi. Los angelesissa otettuja kuvia en ole vielä löytänyt, joissa hän jo himpun vanhempi.
 
Muistan kun kannoin laukussa aikoinaan Timpalta hankkimani ja jo ajat sitten myydyn Pleikkarin kisikseen, jossa Antilla oli korismatsi ja sieltä menimme hänen luokseen, jossa pelasimme koko yön Pleikkarin Formula peliä Antin sohvalla, ja jossa myös yritin nukkua.