Klassinen ›

Mitä enemmän opiskelen pianonsoittoa, sitä enemmän olen alkanut huomioimaan joitakin yhtäläisyyksiä näiden kahden säveltäjän välillä. Vaikka Sibeliuksen musiikki on paljon sisäänpäin kääntyneempää kuin Rachmaninoffin, kummankin musiikki puhuu meille muusikoille hyvin suoralla tavalla. Kaikesta heidän musiikistaan on aistittavissa hyvin selkeästi se viesti, minkä säveltäjät ovat halunneet välittää. Mitä mieltä olette tällaisesta tulkinnasta? Toki heidän musiikilliset tyylilajinsa ovat täysin toisistaan poikeavat, mutta musiikillinen viestivyys on mielestäni kovin samankaltaista.

sibben konservatiivisuus säveltäjänä ja varsinkin persoonaton ja anakronistinen pianotuotantonsa huomioon ottaen jonka kunnianhimo rajoittuu paitsi usein olohuoneen piiriin puu ja kukkasarjoissa maistuu toisinaan schumann, tsaikovski tai chopin plagioinnilta jonka sijasta suosittelisin paljon mieluummin tutustumista melartinin ekspressionistisvaikutteiseen ja impressionismista vaikutteita saaneeseen pianotuotantoon kuten sonata apocalyptica tai ihanat preludit joissa eksoottissävyistä viritystä edustaa kirsikkapuunkukka japanilaisissa tunnelmissaan jotkin karakteristiset pianosarjat surullinen puutarha, taikametsä jne. mukaan lukien.
 
Se että sibben pianotyyli välttää oktaavikaksinnuksia tai edustaa sonatiineissa haydnilaisessa niukassa kontrapunktissaan klassisia idiomeja ei tee siitä esmes pohjolan chopiniksi tituleerattua palmgrenia merkittävämpää pianotaidetta, jonka ihanat ilmeeltään persoonalliset impressionistiset tunnelmakuvat pianolle katakteristisine lisänimineen edustavat hienostuneinta pianistista miniatyyritaidetta musiikinhistoriassamme johon voisi lisätä toivo saarenpää hienouksien taiteellaan.
 
Ernst lingon wieniläisklassiset pianokonsertot edustavat pianokonserttokirjalllisuutemme parhaimmistoa. Hienoja ovat myös scarlattisarja ja valssi. Mainittava on myös rannan tuntematon maa pianolle ja orkesterille sekä mm. Leiviskän massiivinen pianokonsertto jota aikansa suomalainen pianovirtuoosi ernst linko pelkäsi enemmän kuin mitään muuta ohjelmistoa opeteltuaan yölukemisina lisztinkin pianokonsertot ulkoa. Ilmari hannikaisen suurimpiin pianoteoksiin kuuluu b mollikonsertto ja fantastiset variaatiot. Suihkulähteellä on hieno impressionistinen tunnelmakuva.

Ernst lingon wieniläisklassiset pianokonsertot edustavat pianokonserttokirjalllisuutemme parhaimmistoa. Hienoja ovat myös scarlattisarja ja valssi.
 
Puhutko tuosta wanhasta sarjasta minkä Jouni Somero on levyttänyt?

PVC: Puhutko tuosta wanhasta sarjasta minkä Jouni Somero on levyttänyt?
 
Tarkoittanet sarjaa vanhaan tyyliin? En puhu vaikka hyvinhän tuo niitä sinun barokkihyveitäsikin toteuttanee. Scarlattisarja on aivan eri teos ja siitä viimeistä edellisessä kappaleessa enemmän.
 
.Linko sävelsi kaikkiaan neljä pianokonserttoa joista eniten esitettäneen numero kakkosta joka on myös kuultavissa tuubissa vänskän johtamana tulkintana solistina kerppo, viehättävä romanttistyylinen lyhyehkö ja muodoltaan tiivis konsertto.
 
Lingon kolmatta ja neljättä pianokonserttoa salmenhaara luonnehtii tyyliltään wieniläisklassisiksi maskuliinisine pää-ja sivuteeemoineen. D duuri konsertossa on myös uusklassisia piirteitä.
 
Linko sävelsi myös sinfonian, ns kavaljeerisinfonian vaskien nopeine marssirytmeineen ja puhaltimien burleskissa polyfoniassa hyvin klassisessa hengessä. Niinikään pianotrio f molli ja jousikvartetto es duuri kuuluvat lingon merkittävimpiin teoksiin.
 
Minulla on vr:n toimistosta peräisin olevassa kaapissa lingon itsensä soittamana hänen scarlatti sarjansa jonka aaria osa on todella tyylitajuisesti ja taitavasti jäljiteltyä ja vaikuttavaa bachia oikein bassoin, menuetti on chopintyylinen, avausosa luultavasti scarlattihenkinen ja päätösosa vauhdikas hieman mozartmainen kirpeä "rondo" mutta voi imitoida myös scarlattin tyyliä. Gothonikin on taltioinut sen kantanauhatalleenteelle jota radiossa joskus esitetään. Cyril salkiewitz puolestaan soittaa lingon neljännen kantanauhatallenteella.
 
Sitten löytyy sonatiini ja jokunen vaikuttava valssi sävellys, sekä liedejä levyllinen joista leijona lippu on hehkuvan patrioottinen isänmaan ylistyksessään koskenniemen runoon.. Lingollakin oli valtavan laaja ilmaisuasteikko säveltäjänä. Kahtaa pianosonaattiaan en ole kuullut missään.

Armi Ratian klaani kuunteli paljon Rachmaninoffin musiikkia Bökarsissa.

Sergei Rachmaninoffin musiikki on aika imelää salonkimusiikkia, josta puuttuu tosi sinfonisuus ja syvemmät dimensiot, kuten Sibeliuksestakin.

Tässä haastattelussa pianisti Pogorelich mainitsee suosikkipianistikseen Rachmaninoffin: https://youtu.be/tSFuqNeHilI?t=38
 
https://youtu.be/HR3LMPYyGbs
 
https://www.bing.com/ck/a?!&&am … C1TZXQvZHAvQjAwUUhMMFk4Tw&ntb=1
 
https://youtu.be/fvUrrOsF7_8
 
Minulle kirposi monimutkaisista syy-yhteyksistä johtuen liikutuksesta kyyneleet silmiin, ja jälleen muutaman kerran uudestaan, kun kuuntelin tätä ihanaa ja synkin ja pateettisin korostuksin alkavaa musiikkia, sekä katsoen tätä runollisen kaunista ja herkkää kuvaa, jossa katse suuntautuu suoraan kohti kameraa jotenkin hartaan anovasti ja itseni haikaillessa mm. lukion jälkeistä nuoruuttani, jossa olen kerskailematta ja liioittelematta tunnistavinani vähintäänkin lievää tai jopa melko suurta yhdennäköisyyttä tähän loistavaan pianistiin juuri tässä kuvassa, ja kuviteltuani hetken nuoren minäni hänessä, ja jollain tavoin hänen unelmoivaan olemukseensa myös vahvasti samaistuen, musiikin mollivireen luotua samalla järkyttävän kontrastin ikään kuin häneen projisioimilleni unelmille ja haaveille, ja joka sitten aiheutti tunteellisen reaktioni.
 
Voisin valokuvien ja videoiden perusteella todistaa väitteeni suhteellisesta yhdennäköisyydestä pianistin kanssa oikeaksi, joskin nyt jo tässä iässä ulkonäöltäni täysin muuttuneena, vanhentuneena ja hiukan pöhöttyneenä ja turvonneena miehenä, jolla nuoruuden solakkuus ja hoikkuus ja kasvojen kapeat, siloiset, hehkeät ja lapsenomaiset ja erään silloisen minua ihanaksikin kutsuneen ystäväni ja nykyisen tutkijatohtorin mukaan aikoinaan omaamani feminiinisetkin piirteet ovat jo kauan sitten kadonneet habituksestani minun muututtua vanhuuden kynnyksellä iän myötä maskuliinisemmaksi ja turpeammaksi. Olisipa minustakin tullut suuri pianisti.
 
Hämmentää se, että mistä lienen joskus nuorempana omaksunut huulet tötterölle ilmeen, jota minua 15 vuotta nuoremmat kaverit Nino ja Antti kutsuivat kalailmeeksi, ja eräässä vanhassa HKL:n lipussa, jossa oikeasti näytin siloisine ja hehkeine ihoine ja kauniine suurine silmine ja kauniine kasvomuotoine 30 vuoden iässä vielä mycket vackert, on näkyvillä tämä ilme, jossa huulet ovat tötteröllä. Sitä edellisessä lipussa näytän vielä komeammalta. Yritin etsiä näitä vanhoja kuvallisia HKL:n lippuja, mutta en vielä löytänyt.
 
Sain kuulla vuosikymmeniä sitten 15 v. nuoremmalta kaverilta Antilta bussissa: Sä olet semmoinen hurmuri. Hän oli itsekin komea vaalea nuorukainen, jota kutsuin komeaksi vaaleaksi viikingiksi ja tunnustan kutsuneeni kerran myös kisumisuksi, johon naukui vastauksena: Miauu.
 
Eräs nykyään toimitusjohtajana työskentelevä ja tunnettua kirjailijasukua oleva poika sanoi, että me ollaan Ninon kanssa niin samannäköiset ja veljekset niin kuin ilvekset. Ei se ihan pitänyt paikkaansa, kun oli isopäisempi ja isonenäisempi kuin Nino, mutta kieltämättä itsekin Ninon ensi kertaa nähdessäni ällistyin, että hänhän on minun näköiseni, mutta paljon nuorempi poika. Antti sanoi, etten ole yhtä söpö, mikä pitikin paikkansa. Hän vertasi Ninoa tämän laihuuden takia eläinmaailmassa kolibriin ja minua mäyrään. Nino oli 15 ja minä 30. Silti sain kuulla bussin takapenkillä ja Antin luona olevani ihana hänen halatessaan minua.
 
Kävimme joskus aikoinaan Linnanmäellä Ninon ja Antin kanssa hieman ns. huvittelemassa, kun Nino halusi kuvata videokameralla puuhiamme siellä ja muistissa on se kun vuoristorata ajelullamme painauduin radan korkeimmassa kohdassa niin matalaksi penkkien väliin kuin ikinä suinkin Ninon nauraessa tälle ja edessäni Antin kanssa istuva Nino huutaa junan syöksyessä alas mäkeä jotain painokelvotonta tekstiä täyttä kurkkua.

Muistan kun me Antin kanssa treenasimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä mm. pelaamalla Play stationin nyrkkeilypeliä heidän luonaan ja tökimme toisiamme nenään tai teimme jotain muuta hassua, kuten leikimme hevosta, hänen istuessaan selkäni päällä ja minun kontatessani lattialla, tai ammuimme leikkipyssyllä "läskiksi" hänen kutsumaansa karvaista maskottia sillä välin, kun Nino ja Timppa olivat Los Angelesin matkallaan mm. korista Venice (?)Beachilla pelaamassa ja kisis-treeniemme jälkeen menimme usein kebabille asematunneliin ja sieltä Lasipalatsiin kirjoittamaan sähköpostia Ninolle Yhdysvaltoihin.
 
Löysin Ninon akrobaatti-ja voimisteluharjoituksiin ja-esityksiin liittyviä valokuvia, jotka hän on joskus antanut minulle, ja nuori 11v. Nino varsinkin vähän vanhempana on tämän nuoren pianistineron näköinen, paitsi vielä jotenkin hennompi. Los angelesissa otettuja kuvia en ole vielä löytänyt, joissa hän jo himpun vanhempi.
 
Muistan kun kannoin laukussa aikoinaan Timpalta hankkimani ja jo ajat sitten myydyn Pleikkarin kisikseen, jossa Antilla oli korismatsi ja sieltä menimme hänen luokseen, jossa pelasimme koko yön Pleikkarin Formula peliä Antin sohvalla, ja jossa myös yritin nukkua.

Tällä videolla esiintyy Bachia ilmeisesti soittava nuori ja musiikillisesti häikäisevän lahjakas Pogorelich: https://youtu.be/Idy85bBbcow Hän tuntuu todella fiksulta nuorelta mieheltä.

Se kuva yhdessä Rachmaninoffin romanttisen tunnekylläisen, runollisen kauniin ja haaveellisen musiikin kanssa tuotti jälleen liikutuksen tunteen, mutta nyt sen vuoksi että ajatuksissani kuvittelin tämän suuren pianistin hyvänä ystävänäni Ninona, jonka piirteet kuva tuo myös mieleen silloin kun hän oli vielä nuori ja jonkinlaisen sanoinkuvaamattoman kaipuun kirvoittamana ikävöin mielessäni hänen luokseen. Liikuttuminen on ihana tunne.

megatherium: Se kuva yhdessä Rachmaninoffin romanttisen tunnekylläisen, runollisen kauniin ja haaveellisen musiikin kanssa tuotti jälleen liikutuksen tunteen, mutta nyt sen vuoksi että ajatuksissani kuvittelin tämän suuren pianistin hyvänä ystävänäni Ninona, jonka piirteet kuva tuo myös mieleen silloin kun hän oli vielä nuori ja jonkinlaisen sanoinkuvaamattoman kaipuun kirvoittamana ikävöin mielessäni hänen luokseen. Liikuttuminen on ihana tunne.
 
Eli kuitenkin pidät paljonkin salonkimusiikista. Joten kannattaa kuunnella esim. Andre Rieun Maastrichtin ulkoilmakonserttia YouTubesta.

Prophet: Eli kuitenkin pidät paljonkin salonkimusiikista. Joten kannattaa kuunnella esim. Andre Rieun Maastrichtin ulkoilmakonserttia YouTubesta.
 
Se riippuu aivan kontekstista, jossa sitä kuuntelee ja romanttisen tunteikkaana ja lyyrisen kauniina pianomusiikkina, joka kirvoittaa kyyneleet silmiin, se on aivan paikallaan. Runollisesti ilmaistuna muutamalla sanalla idea oli siinä, että vaikka esim. tämä edellä esitelty kuvan kauniskasvoinen nuori poika, joka katsoessaan rakastettuaan kysyy samalla hiljaa itsekseen mielessään, "Enkö minä olen tarpeeksi kaunis saadakseni huomiotasi?", katsoen rakastavasti, pitkään ja hartaasti, hänen rakkauden kohdettaan, mutta tämä ei ole edes huomaavinaankaan poikaa ja sivuuttaa tämän täysin, aivan kuin poikaa ei olisi olemassakaan ja pojan jäädessä täysin vaille tämän huomiota, mikä saa tipan linssiin. Hirveän liikuttavaa ja kieltämättä surullista.
 
Tätä neuvostoliittolaista nuorta pelaajaa mä ihailin 15 vuotiaana lapsena mm. taidollisista, mutta myös ulkonäöllisistä syistä johtuen: https://youtu.be/p6w95wKuYxs?t=54 lapsenkasvoinen ja nallekarhumainen Andrei Khomutov. Mun Miesihanne. Sydän rupesi pamppailemaan ikään kuin vanhasta muistista hänet nähdessäni, kuten silloin nuorenakin. Ei voi olla totta. Uskomaton tunne. Mä melkein tärisin ihastuksesta kun näin hänen kauniit hymyilevät kasvonsa. Mutta tunne oli ohimenevä.
 
Nino oli kanssa nuorena tosi söpö. Ja sitten eräs koulusta tuttu 4 vuotta nuorempi poika, joka kavereittensa kanssa kiusotteli, heitellen mm. pyyhekumeja selkääni koulun kirjastossa ja käytävällä ja juoksi perässä Mynthoneja anellen ja joita hänelle annoin, oli tämän jääkiekkopelaajan tyyppinen, tumma ja komea poika. Tytöistä tykkäsin vain blondeista.
 
Muistan kun usein katsoin Neuvostoliiton pelejä toivoen saavani nähdä tämän pelaajan, Khomutovin, ja olin pettynyt jos hän ei ollut mukana turnauksessa. Tässä pelaaja vanhempana: https://youtu.be/PfWEWo72goo
 
Tässä Neuvostoliitto vastaan Tsekkoslovakia pelistä otteita: https://youtu.be/mHK1kYC27lo?t=471
Kanada cup 1981: https://youtu.be/4MHa_7UHJew?t=2552
 
Kanada cup: https://youtu.be/-kSSHj5nxTg?t=262
 
https://youtu.be/LbhGDtFK8Uo?t=5022 Neuvostoliitto- NHL All stars
15 v. Nuorempi Nino sanoi mulle kerran kun istuttiin Timon kanssa kisiksen B puolen katsomossa, että "sä oot semmonen nallekarhu" ja kietoi käsivartensa ympärilleni.