Klassinen ›

levesinet: Mozartin sävellykset eivät kestäneet ajan hammasta niin kuin ei wieniläisklassismi ylipäätään. Totta on, että musiikin historiassa varsinkin Mozart on nostettu perusteettoman korkeaan arvoon suhteessa muihin tylsiin aikalaisiinsa, kuten Haydniin tai Eberliin. Mutta oikeastaan koko wieniläisklassismi on nostettu perusteettoman korkeaan arvoon. Jo silloin Pariisissa oli enemmän musiikkielämää. Ensin oli Napoli, sitten Pariisi. Wien ei koskaan ollut ykkönen, paitsi germaanien historiankirjoituksessa. Länsimaisen taidemusiikin kulta-aika vasta alkoi romantiikasta ja romahti maailmansotiin ja ns. Toisen wieniläisen koulukunnan doktriinien tunkeutumiseen konservatorioihin, paitsi Amerikan mantereella, missä musiikki säilytti juurensa ja elinvoimansa.
 
Mozart ei koskaan nähnytkään modernia flyygeliä. Pianomusiikin kulta-aika alkoi romantiikasta.
 
Ei ketään muusikkoa säveltäjänä ole niin räikeästi ja järjestelmällisesti yliarvostettu kuin Mozartia. Mozart on kuitenkin erittäin tärkeä ja varhainen malliesimerkki kaupallisesta musiikista ja brändäämisestä. Kun Mozart-brändi julkaisi sävellyksiä muusikon kuoleman jälkeen, Eberl vimmastui, kun hänenkin sävellyksiään oli laitettu Mozart-brändin nimiin. Eberl oli nimittäin hiukan taidokkaampi ja elossa ja halusi puolustaa tekijänoikeuksiaan.
 
Niin kuin Delius sanoi: jos joku sanoo pitävänsä Mozartista, on se vahva indikaattori sille, ettei tyyppi ymmärrä musiikkia.
 
Megatherium, kaikkien näiden vuosien jälkeen ja Deliuksenkin jälkeen en keksi muuta selitystä sille, että vieläkin hehkutat viheliäistä Mozartia, että olet vesimies. Mozart sopii erinomaisesti vesimiehille. Ei yhtään syvällisyyttä, pelkkiä nokkeluuksia. Pelkkää abstraktia merkityksetöntä arkkitehtuuria. Tai niin kuin Iiwana tuossa ylempänä kirjoittaa: tyhjänpäiväistä tilutusta.
Ja mitä tilutusta se on? Albertin bassoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Albertin_basso
Voi kuinka mieltä ylentävää!
Eräs sukulaisnainen sanoi kuuntelevansa mieluummin vaikka gregoriaanista musiikkia ja mainitsi, miten paljon Mozart käytti kertausmerkkejä. Hänen brändinsä rytmimusiikki on erittäin kertaavaa ja determinististä. Sitä on generoitu tietokoneohjelmilla, jotka noudattavat yksinkertaisia skeemoja ja pseudosatunnaisuutta - Mozarthan itse heitti noppaa, kun ei hänellä ollut mitään sanottavaa vaan hän oli valmis suoltamaan abstraktia, absoluuttista musiikkia, joka ei assosioidu mihinkään paitsi aikakauden kliseisiin.
Ja mitä on Mozartin harmonia? Kolmisointuja, kaikki rinnakkaiset kvintit eliminoitu, ja rohkeimmat modulaatiot tritonusten kautta.
Modernissa länsimusiikissa tritonuksia ei edes käytetä, koska ne ovat liian heikkoja soinnuiksi.
 
Eihän Mozart edes käyttänyt tasavireistä järjestelmää. Sen takia hänen musiikkinsa on sävellajien kannalta niin rajoittunutta ja väritöntä.
 
No eiköhän tässä tullut taas tarpeeksi kirjoitusta museomusiikista tälle vuodelle.
 
Hei Levesinet. Kiva että piipahdit palstalla. Minulle Mozart on kyllä nuoruudessa antanut todella paljon ja tässä muutaman kerran nykyäänkin se on tarjonnut syvempiä elämyksiä, muttei mitään niin valtavaa katharsista kuin lukioiässä. Vladimir Ashkenazyn mukaan Mozart edustaa jotain elämän transsendentaalista ydintä, sen perimmäistä tarkoitusta. Hildesheimerin mielestä Mozart sovittaa paljon siitä, mitä elämä on jäänyt meille velkaa. Mozart tuntuu olevan sovitus itse, eräänlainen vapahtava ihme. Kuuntelen silti romanttista Schumannia Ivo Pogorelichin niin erinomaisesti tulkitsemana. Tässä pianisti jo hieman vanhempana soittaa Mussorgskya https://youtu.be/Cjut4OBm2LA?list=PLyrS5_ErY3KRMVyah23BXQIYXPmhE5bix