Klassinen ›

Hämmentää, että Ludwig van Beethovenin 5. pianokonserton adagion orkesterijohdanto synnytti minussa eilen niin paljon tunteita, että purskahdin itkuun kyyneleiden valuessa silmistä ajatellessani muun muassa tuota Beethoven elokuvaa Immortal beloved, jossa osan musiikki säestää taustalla viimeistä kohtausta, ja jossa fiktiivisesti säveltäjän kuolematon rakastettu käy loppukuvissa säveltäjän muistomerkillä tai haudalla. Tänään aamulla pillahdin sitten uudelleen katsoessani sen filmin viimeisiä kuvia, mutta ilman kyyneleitä. Tuttu tunne mitä säveltäjä kirjoittaa kirjeessään: something happy, some sad. Anton Schindler väitti, että Giulietta Guicciardi olisi ollut tämä henkilö.
 
Aamukävelyllä Beethovenin 5. pianokonserton Adagion säveltäjälleen epätavallisen sensuelli, melodinen ja tunteikas musiikki, kieltämättä joistakin salonkisävyistä huolimatta, sekä edellä mainittu leffa, tulvivat mieleen ja koin sellaisen sublimoidun ja objektivoidun surun tunteen Beethoveniin vahvasti samaistuen ja semmoisen pintapuolisen olon ja hilpeän arkipäiväisyyden sijasta sain tuntea jotakin syvemmin koettua, mutta myös hyvin levollisessa ja meditatiivisessa olotilassa.
 
Olen kokenut ensimmäisestä osasta 1980 luvun alussa valtaisan katharsiksen, joka häivytti kavereiden luona kahvikupin tärinästä johtuneen musertavan häpeän tunteen pois, ja olin täynnä uutta ja tarmokasta elämäniloa ja energiaa, ja kuin uusi ihminen kohdatessani erään Juhan koulumme jumppasalissa seuraavana päivänä täysin vilpittömin mielin häntä katsoen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä tuosta kaikkinielevästä ja kirvelevästä häpeästä ollut tietoakaan. Kiitos Beethovenin nerouden.
 
Muistan selvästi koko orkesterin forte iskulla alkavan teoksen ottaneen minut täysin valtoihinsa silmänräpäyksessä jo heti ensitahdeista alkaen, suoraan musiikin johdattamalle sielulliselle syvätasolle vieden ja teokseen valetut sisimmät objektivoidut sieluntuntonsa älylle paljastaen ja puhtaan mielteen alueelle heijastuen.
'
Vaikkakaan sonaattimuotoisen Allegro osan temaattinen materiaali ei ehkä Mozartin suurimmille mestariteoksille ominaiseen tapaan muuntunut kuuntelussa aivan täydellisesti teoksen lähtökohtana luultavasti eksistoineen objektivoidun sielullisen tilan tuottamaksi sitä vastaavaksi henkisfyysiseksi tilaksi puhtaan mielteen alueelle heijastuneina tahdonliikkeinä, joidenkin temaattisten ääriviivojen tungettua ehkä hiuksen hienosti kuulohavaintona tajuntaan tahtomisen ulos tajunnasta tungetuksi tulemisesta ja koetusta syvästä sielullisesta tilasta huolimatta tiedoitsemisen puhtaana subjektina, niin koin ja tunsin olevani vaikutettu mitä syvimmällä tavalla syvän meditatiivisen tilan valtoihinsa ottamana ja koin katharsiksen, joka puhdisti mieleni täysin sitä kalvaneesta häpeän tunteesta ja muutti tunnetilan valtavan myönteiseksi.
 
Ilmeisesti tuo filmin kohtaus jossa Beethovenin rakastama nainen häipyy talosta juuri silloin kun Beethoven saapuu juoksujalkaa paikalle tuo mieleen omasta elämästä yli 25 vuoden takaa kipeitä muistoja, joissa minulle on käynyt hiukan vastaavalla tavalla muutaman kerran, mutta tosin vain rakkaiden ystävien toimesta, ja olen tuntenut suurta pettymystä, mutta liikutuin jälleen kyyneliin tuosta leffasta ja Beethovenin kohtalosta.
 
Beethovenilla oli jatkuvasti uusia naisihastuksia, mutta sai pettyä joka kerralla kaikkien avioliittosuunnitelmiensa kariuduttua, joten Schopenhauer puhuu tällä kertaa pötyä väittäessään, ettei nerolla ole tai ettei hän tarvitse persoonallisia suhteita.

https://youtu.be/w-WLuxdRR28 tästä metafyysisiin syvyyksiin yltävästä Arietasta koin henkisfyysisen tilan aikoinaan Jugoslavian matkan jälkeen ensimmäisen kerran jo 15 vuotiaana ostettuamme levyn v. 1982 Välimeren rannalta Opatijasta eräästä musiikkiliikkeestä, ja missä oli helkkarin kuuma. Nytkin koin ja viime vuosina olen kokenut siitä hyvin monenlaisia tunnetiloja kyyneliin asti liikuttaneista tunnoista kirkastuneisiin henkisiin tiloihin
asti, mutta istuvaltaan ei pysty keskittymään ja meditoimaan, kuten makuulla täysin levollisessa tilassa, jossa ne suurimmat transsit ja katharsikset olen kokenut.
 
Nuoren ja komean Belgradissa syntyneen kroatialaisen pianistin Ivo Pogorelichin tempoiltaan hidas tulkinta ei liene kuitenkaan aivan suurten mestarien tasoa, mutta on syvästi eläytyvää tulkintataidetta suurella sydämellä soitettuna, ja joka tavoittaa Beethovenin musiikin kontemplatiivisen hengen täydellisesti.
 
"Tähän levolliseen ja viattoman alistumisen lauluun" (Andre Gauthier) perustuvissa variaatioissa "jokainen muunnelma vie meidät kohti yhä valoisampaa maailmaa, jossa henki tuntuu vapautuvan aineesta ja irtoavan itsestään sulautuakseen äärettömään" ( Alfred Cortot).
 
Beethoven on luonut todella sellaisen vision, jossa kuulija kokee kuin kulkevansa koko ajan jotain valoa kohti ja yhä kirkastuneempiin sieluntiloihin muunnelma muunnelman jälkeen, jos hän kykenee tavoittamaan musiikin syvätason ja syvemmät kerrokset meditatiivisen kuuntelun tuloksena, aivan osan päättävää loppua lukuun ottamatta.
 
Nyt muistan tavoittaneeni jonkun metafyysisen tilan tästä musiikista kuvittelemani mielessäni hitaasti valuvaa vesipisaraa ikkunanruudulla, joka sulautuu toiseen vesipisaraan äärimmäisen hitaasti tai putoaa veteen äärimmäisen hidastettuine pärskähdyksineen ja avaruutta tähtineen myöhäiskvartetosta.
 
J W N Sullivanin luonnehdinta myöhäiskvartetoista sopii kuvaamaan myös tämän sonaatin ainutlaatuista Ariettaa:" Emme mitään muuta musiikkia kuunnellessa ole niin selvillä siitä oman tietoisuutemme ylittävästä tilasta, jossa ristiriidat ja ongelmat lakkaavat olemasta eikä korkeinkaan kaipuumme, se jonka kykenemme hahmottamaan, pysty selittämään. jne."" Ne rauhattomat aavistukset, joita meillä joskus on sellaisista tiloista, jotka ylittävät oman tilamme, mutta joihin omamme kuitenkin kuuluvat, on tässä musiikissa esitetty yhtä tosina kuin välähdyksen tavoin olimme käsittäneet".
 
Eräs nopea tempoinen muunnelma perustuu hyvin modernille ja jazzahtavalle rytmiikalle. Tämä Pogorelichin soittama Schumannin Toccata svengaa hienosti https://youtu.be/l0A-5ndFvt8 Schumann: Sinfonisia etydejä Pogorelichin soittamana https://youtu.be/MhRfqriF_rs