Kitarat: kitarakamat ›

Allright. Tuo Soldano kiinnostelikin jo vähän etukäteen.

Minkälaisia kokemuksia Elixirin kielistä? Lähinnä, miten vertautuu toisiinsa (Nano, Poly, Opti) ja missä on smoothein soundi (ei ylikirkas) ja normaalein tuntuma?
 
Ja miten vertautuu mielestänne NYXL:iin? Itse pidän NYXL:iä ihan hyvinä, mutta ovat yhtä kalliita kuin Elixirit.
 
e. onko tällaisista kokemusta?
 
https://www.thomann.de/fi/daddario_xse1046.htm
 
Daddario XSE1046

Laulava Kylätohtori: Minkälaisia kokemuksia Elixirin kielistä? Lähinnä, miten vertautuu toisiinsa (Nano, Poly, Opti) ja missä on smoothein soundi (ei ylikirkas) ja normaalein tuntuma?
 
Polyssa on paksuin pinnoite, Optissa ohuin ja tuntuma täten lähimpänä pinnoittamatonta, Nano siltä väliltä. Itse olen käyttänyt vain Nanoa, mutta tuntuma on pinnoittamattomiin huomattavasti liukkaampi, mistä joko tykkää tai ei. Itselleni se snadi liukkaus on must, sillä vierastan pinnoittamattomien kielten tahmaista tuntumaa. Lisäksi Elixirit ei pääse hapettumaan itsestään samalla tavalla kuin pinnoittattomat kielet, joten jos joku kitara on pidemmän aikaa soittamatta, siihen ei tarvitse vaihtaa uusia kieliä saman tien, kun sen taas laukustaan kaivaa.
 
Saundieroihin en ota kantaa muuten kuin siten, että muut vanhojen kielten ongelmat tulee vastaan ennen kuin Elixirien sointi alkaa heiketä. Muiden kielten kanssa en keikoilla käy.

Mulla on nyt pari vuotta ollut muutamassa kitarassa optiwebit ja oon kyl tykänny. Tuntuma aluks inan liukkaampi kuin normeissa, muttei mitenkään häiritsevästi. Nanowebit taas oli ihan liian liukkaat omaan makuun. Kestää omassa käytössä helposti 4-5 kertaa pitempään kuin pinnoittamattomat. Omaan korvaan nää ei sinänsä oo kirkkaampia kuin pinnoittamattomat (riippuu toki mihin vertaa) mut se kirkkaus ja atakki säilyy huomattavasti pidempään. Jäykkyydeltään aika samaa mitä perus daddariot eli voi tuntua vähän löysemmiltä NYXL:iin verrattuna. Muutamassa setissä on pinnote lähteny rispaantumaan plekun kohdalta aika nopeesti, liekö sit laadussa ollut pientä heittoa. Pitkään karsastin Elixirejä niiden liiallisen liukkauden takia kun optiwebejä ei vielä ollu, mut sit tuli ostettua etenkin kun näitä sai 3packina hintaan 29€. Strings.fi:stä ja Thomannilta noi näyttää olleen loppu aika pitkään, joten lieköhän noi triplapakkaukset lopetettu samalla kun muiden pakkaukset on uusittu. Rotosoundeja on kans kehuttu niin hommasin niitä muutaman paketin, mut pitäs saada elixirit ajettua eka loppuun. Taitaa mennä ens vuoteen :D

erty: Strings.fi:stä ja Thomannilta noi näyttää olleen loppu aika pitkään, joten lieköhän noi triplapakkaukset lopetettu samalla kun muiden pakkaukset on uusittu. Rotosoundeja on kans kehuttu niin hommasin niitä muutaman paketin, mut pitäs saada elixirit ajettua eka loppuun.
 
Ysisettiä saa kolmen paketeissa Nanona ja Optina vieläkin:
 
https://www.thomann.de/fi/elixir_nanoweb_super_light_3p.htm
https://www.thomann.de/fi/elixir_optiweb_19002_super_light_3p.htm
 
Kymppejäkin sai vielä jokunen viikko sitten, mutta näköjään hävinneet tällä välin.

Swan: Ysisettiä saa kolmen paketeissa Nanona ja Optina vieläkin:
 
https://www.thomann.de/fi/elixir_nanoweb_super_light_3p.htm
https://www.thomann.de/fi/elixir_optiweb_19002_super_light_3p.htm
 
Kymppejäkin sai vielä jokunen viikko sitten, mutta näköjään hävinneet tällä välin.
 
Joo, itellä käytössä 10-52. Ne ja muut noita ysejä lukuunottamatta on monesta paikkaa loppu tai sit korkeempaan hintaan. Varmaan myy varastot pois mikäli noita kolmen paketteja tulee uusilla pakkauksilla. Tai sit poistuu valikoimasta kokonaan.

Mun käsitys on, ettei Elixirillä eli Gore & Associates ole omaa kielivalmistusta lainkaan, vaan ostavat kielet bulkkina alihankkijalta. Itse pinnoitusprosessi ainakin Nano- ja Polyweb-kielien osalta voidaan tehdä "in house" koska kyseiset kielet pinnoitetaan vasta valmiin kielen osalta. Optiweb on tekniikkana hieman eri ja tämä taisi olla D'Addarion innovaatio eli punottujen kielien punoslanka pinnoitetaan ensin ja se käämitään ydinlangan ympärille. Näin pinnoite on ohuempi eikä se peitä täysin punoksien välejä. D'Addariolla nämä ovat XS-sarjaa, Elixirillä Optiweb-sarjaa. Tiedä vaikka D'Addario valmistaisi kyseiset Elixirit. Saatavuusongelmat voivat olla siis puhtaasti alihankkijasta riippuvaisia tai alihankkijan vaihtamisesta aiheutuvia, toki huomioiden myös tuo brändin oma markkinointi ja muutokset.
 
Aikoinaan kun Elixirit tulivat tarjolle, kokeilin niitä itsekin, mutta tuntuma oli ihan väärä. Silloin tarjolla oli vain Nano- ja Polyweb vaihtoehtoja. Sittemmin markkinoille on tullut kosolti erilaisia vaihtoehtoja. Viimeisimpänä kokeilin GHS Coated Boomers ja ne olivat aivan kammottavia. Bendatessa tahmaava pinnoite joka rispaantuu nopeasti. Pyramid Nofretete oli ihan ok ja yllättävän kestävä, mutta en tykännyt senkään tuntumasta sormien alla. Cleartonet olivat tosi jees, muttei niitä tahdo oikein löytää mistään. Thomann on myynyt jotain bulkkisarjaa halvalla... vaikuttaisi siltä ettei Cleartone ole kovinkaan aktiivinen ainakaan Euroopassa myymään kuluttajaystävällisiä pakkausmuotoja. Sitten tietysti tuo D'Addarion XS-sarja joka vastasi tuntumaltaan normikieliä. Niitä käytin aikani mutta en ole täysin vakuuttunut tuosta hiiliteräksestä ydinlankana. Koventaa tai tekee kitaran soundista ja soittotuntumasta jotenkin jäykän, itselleni väärällä tavalla (sama kuin NYXL-seteissä). Sitten kokeilin Ernie Ball Paradigm-settiä ja se kolahti. Erinomainen kestävyys, hyvä soundi, hyvä soitettavuus ja tuntuma kuin normiseteissä. Kyseinen kieli ei ole perinteisessä mielessä pinnoitettu, mutta se on pintakäsitelty. Suosittelen kokeilemaan, niitä on useammassa vahvuudessa tarjolla. Tosin, eivät vastaa Elixiriä, eivät edes Optiwebiä.
 
Optiwebin voi siis korvata D'Addarion XS-setillä.
Nano- ja polywebin korvaajia on vähemmän... ehkä tosiaan tuo GHS Boomers lähimpänä, mutten voi suositella sitä.

ubik: En menisi suoraan sanomaan että Optiwebin pystyy korvaamaan Daddarion xs sarjalla.
https://www.thegearpage.net/board/i … xir-optiweb-vs-daddario-xs.2534242/
 
Pitäisi varmaan kokeilla itsekin miten kestävät jos/kun joskus ei ole Optiwebbejä tarjolla, itse en muita enään käytä koska kestävät "uusina" aivan älyttömän pitkään ja siihen pieneen liukkautteen kun on kerennyt tottua, tuntuvat normikielet vääriltä.
 
Täsmennetään sen verran, että vastaavat tuntumaltaan. Kestävyys käytössä on yksilöllistä ja sellaisen arvioiminen on haastavaa. Toki, näille foorumeille ja keskustelupalstoille voimme kukin kirjoitella siitä mitä haluamme (tai haluaisimme).

McNulty: Täsmennetään sen verran, että vastaavat tuntumaltaan. Kestävyys käytössä on yksilöllistä ja sellaisen arvioiminen on haastavaa. Toki, näille foorumeille ja keskustelupalstoille voimme kukin kirjoitella siitä mitä haluamme (tai haluaisimme).
 
Aivan juu ja käsikemiat tosiaan erittäin yksilökohtaisia. Itellä elixirit on olleet aivan lyömättömät

Ennen käytin Elixir Nanoweb kieliä sähkiksissä ja nykyään Optiweb on se valinta.
Olen myös pariin otteeseen testannut D'addarion XS sarjaa ja alla näistä kommentit:
 
XS sarja sinänsä ihan ok mutta itse tein sellaisen huomion, ettei ne kestä yhtä pitkään kuin Optiwebit tai Nanowebit.
 
Nanowebin pinnoite on hieman erilainen kuin Optiwebin eli Nanowebin pinnoite tehdään siten, että siinä pinnoite on sellainen sileä eikä ylety punoksen väliin ja siksi se monista tuntuu liukkaalta, kun taas Optiwebissa pinnoitetaan pelkkä punos ja siksi se tuntuu enemmänkin ihan normaali kieleltä.
 
Omaan makuuni Optiweb on saundillisesti noista paras (Nanoweb on ehkä vähän sellainen "raaka" kirkas, kun taas Optiweb on jotenkin sellainen sympaattisempi ja rapeampi (crisp) ehkä aavistuksen lämpimämpi. Elixirin sivuilla kuvataan, että Nanoweb olisi "smooth" ja Optiweb (crisp), en nyt tiedä tuosta Nanowebin "Smooth" kuvauksesta, mielestäni se on raaempi kirkkaampi (tämä ei siis tarkoita mitenkään että huono :D ).
 
Polywebia en ole kokeillu kun kerran ja hylkäsin sen, se ei vain ole soundillaan sellainen josta kovin tykkäsin, ilmeisesti paksumpi pinnoite on vähän tumpumpi eikä ole niin kiva korville.
 
Jos akustiselle teräskielisellä haluaa kokeilla jotain erilaista ja muuta kuin Elixiin Phophor Bronzea niin aika mielenkiintoinen tuttavuus on Ernie Ball 2080 Phosphor Bronze kielet, mulla on tällä hetkellä tossa Dreadnoughtissa tälläiset kiinni ja ollut jo jostain tammikuun alusta saakka nyt kiinni ja täytyy sanoa, että parin päivän käytön jälkeen näiden kielien soundi sen kun vaan parani eli nämä ovat hyvä kokeilun kohde jos pinnoitettuja hakee akustiseensa (muutoin mulla on akkareissa Elixirin setit olleet kiinni ja tossa GS Mini-E on Elixirin Bhosphor Bronzet kiinni.
Hyviä molemmat.
 
Toivottavasti tästä on jotain apuja pähkäilyyn tai ideaksi asti kokeiluun.

Tästähän tulikin kattava tietopaketti. Kiitokset kaikille infosta.
 
Itse tykkään NYXL:istä, mutta itseänikin haittaa juuri tuo jäykkyys. En tiedä saisiko kompensoitua pykälää ohuemmilla kielillä.
 
Näytti yhdessä kitarassa olevan Elixirin Nanowebit, enkä tiedä, mahdanko olla noiden ystävä. Optiwebiä ja täällä mainittuja Ernie Ballin Paradigmoja tekisi mieli kokeilla, mutta löysin laatikosta pinon NYXL:ejä monessa koossa sekä paketin perus D'addariota, joten eiköhän ne hetkeksi riitä. 10-setti Nanowebejäkin näyttää olevan.

Meinasin jo ostaa Gotohin 2-point tallan Fenderin '50 Classic Playeriin, mutta siinä näyttääkin olevan kielijako 52,5 mm, kun tuo perus Gotoh on 54 mm.
 
Tämä siis oli jo ostoskorissa:
 
https://www.thomann.de/fi/gotoh_510ts_fe1_st_style_trem_c.htm
 
Mutta tämä olisi kielijaon mukaan oikea:
 
https://www.thomann.de/fi/gotoh_ns510ts_fe1_st_style_tremolo_c.htm
 
Olen aina ollut vintage 56 mm ystävä, mutta nyt tuo 52,5 tuntuisi ehkä olevan jopa parempi. 54 mm olisi kompromissi, mutta toisaalta tuo 52,5 mm kiinnostaisi. Se on vaan kalliimpi ja Thomanniltakin loppu. Tampereelta saisi, mutta hinta 40 euroa kovempi.
 
Minkäslaisia kokemuksia porukalla on aiheesta? Onko tallan leveydellä väliä?

Laulava Kylätohtori: Meinasin jo ostaa Gotohin 2-point tallan Fenderin '50 Classic Playeriin, mutta siinä näyttääkin olevan kielijako 52,5 mm, kun tuo perus Gotoh on 54 mm.
 
Tämä siis oli jo ostoskorissa:
 
https://www.thomann.de/fi/gotoh_510ts_fe1_st_style_trem_c.htm
 
Mutta tämä olisi kielijaon mukaan oikea:
 
https://www.thomann.de/fi/gotoh_ns510ts_fe1_st_style_tremolo_c.htm
 
Olen aina ollut vintage 56 mm ystävä, mutta nyt tuo 52,5 tuntuisi ehkä olevan jopa parempi. 54 mm olisi kompromissi, mutta toisaalta tuo 52,5 mm kiinnostaisi. Se on vaan kalliimpi ja Thomanniltakin loppu. Tampereelta saisi, mutta hinta 40 euroa kovempi.
 
Minkäslaisia kokemuksia porukalla on aiheesta? Onko tallan leveydellä väliä?
 
Mun mielestä tuo 52,5 mm on parempi sellaisille soittajille, jotka käyttää ohuempia kieliä. Jotkut 8 ja 9 varmaan paras tuolle leveydelle.
 
Mulla oli yhdessä akustisessa 7 kielisessä kielet aika lähellä toisiaan ja se kitara oli jotenkin kummallinen soittaa. Hävitin kitaran lopulta pois kun en oppinut siihen kieliväliin. Siinä oli 7 kieltä suurin piirtein yhtä leveällä kuin normaalisti on 6 kieltä.

mpekkanen: Mun mielestä tuo 52,5 mm on parempi sellaisille soittajille, jotka käyttää ohuempia kieliä. Jotkut 8 ja 9 varmaan paras tuolle leveydelle.
 
Mulla oli yhdessä akustisessa 7 kielisessä kielet aika lähellä toisiaan ja se kitara oli jotenkin kummallinen soittaa. Hävitin kitaran lopulta pois kun en oppinut siihen kieliväliin. Siinä oli 7 kieltä suurin piirtein yhtä leveällä kuin normaalisti on 6 kieltä.
 
Itselläkin "loppuu tila kesken", jos satula on kapea. Sormet ovat kuin nippu kyrpiä, niin tarvitsee enemmän tilaa. Näyttäisi kolmessa stratossa olevan satulan itsensä leveys 42,5 milliä, mutta kieliväli on yhdessä vähän kapeampi ja tiedä sitten onko kuvittelua, mutta leveämmällä on helpompi soittaa, vaikka erot kuulostavat häviävän pieniltä. Nauhatkin varmasti vähän vaikuttavat, että siinä mielessä hankala sanoa varmaksi mitään.
 
Enemmän tuo tremolon kieliväli tuntuu vaikuttavan pikkauksen helppouteen. Ajattelin, että tallassakin leveämpi kieliväli olisi parempi, mutta en ole varma enää. Erot mitoissa niin pieniä, että onko kaikki vain kuvittelua vai vaikuttaako muut ominaisuuden enemmän. Tosin pikkaukseen ei luulisi muiden nyt niin paljon vaikuttavan.
 
Notta terveisiä vaan taas täältä kaninkolosta millin osia ihmettelemässä.
 
Sen verran ihan reaalimaailmankin juttuja, että myös sopivuus mietityttää, kun noissa kuitenkin on pieniä eroja mitoissa.
 
Nuo Classic Playerin lukkovirittimetkään eivät oikein vakuuta. Keneköhän valmistamia ne mahtavat olla? Tekisi mieli vaihtaa perus Gotohiin, mutta katsotaan nyt.

Millaisia kokemuksia porukalla on Classic Playereistä? Kannattaako alkaa tuunaamaan, vai laittaako suoraan kiertoon ja muuta tilalle. Speksit ja kaula on aika hyviä, vaikkei tuo soundi nyt ihan huippua ole tinablokin kanssa, kun nuo muut soivat terästallalla paremmin.

Laulava Kylätohtori: Millaisia kokemuksia porukalla on Classic Playereistä? Kannattaako alkaa tuunaamaan, vai laittaako suoraan kiertoon ja muuta tilalle. Speksit ja kaula on aika hyviä, vaikkei tuo soundi nyt ihan huippua ole tinablokin kanssa, kun nuo muut soivat terästallalla paremmin.
 
Mä olen huomannut, että jos kitaraan joutuu vaihtamaan runsaasti osia, niin sellainen soitin, ainakin minulla, joutuu lähes vuoren varmasti vaihtoon pitkässä juoksussa. Kun soittimia on runsaasti tarjolla, myös sellaisia joihin ei tarvitse välttämättä mitään vaihtaa, niin itse vaihdan ennemmin koko soittimen kun lähden siihen modausrumbaan.
Vaikka vaihtaminen toki maksaa sekin, niin yleensä soittimen modaus on aika hukkaan heitettyä rahaa. Ei niistä päivitetyistä osista saa juuri mitään, jos sen soittimen joskus myy.
 
Onneksi nyt on viime aikoina mulla vähentynyt kaikenlainen uuden kaman kaasuttelu. Tietysti aina voisi vaihtaa parempiin soittimia, mutta ei se lopputulos enää tästä kauheasti kummemmaksi muutu.

mpekkanen: ...yleensä soittimen modaus on aika hukkaan heitettyä rahaa. Ei niistä päivitetyistä osista saa juuri mitään, jos sen soittimen joskus myy.
 
Eräällä palstalla oli taannoin keskustelua siitä, pitäisikö muokattua soitinta kutsua nimellä upgraded vai modified ja lopputulema oli jälkimmäinen. Useampi ilmaisi myös, että on helpompi myydä huokeakin soitin eteenpäin alkuperäiskunnossa.
 
Korkeintaan se, joka on tehnyt muutokset, saattaa pitää lopputulosta hienona. Ilman alkuperäisosia mitään lisähintaa ylimääräisistä palikoista tuskin edes saa. Melkein kuin myisi loppuun käytettyjä kieliä ja kuvittelisi saavansa niistä vielä rahaa.

Soittimia voi modata myös niin, että ne voi helposti palauttaa orkkiskuntoon.
Esim. mikkien tai pleksin vaihtaminen on helppoa ja usein palautettavissa alkuperäiskuntoon. Tallan tai tallapalatkin voi vaihtaa.
 
Osa modauksista voi olla myös oikeasti hyödyllisiä, kuten vaikkapa Les Pauliin uuden ja kunnollisen yläsatulan teettäminen. Tai nauhatyöt hionnasta vaihtamiseen, etenkin vanhemmissa soittimissa joissa alkuperäiset ovat liian kuluneet.
 
Mutta totta on se, ettei esim. 300 euron mikkisatsin hintaa saa takaisin. Jos Squjun CV-sarjan soittimeen laittaa kalliit mikit ja elektroniikan, niin ei se ainakaan suoraan heijastu käytetyn soittimen myyntihintaan. Toki tuollainen fiksusti paranneltu soitin on arvokkaampi kuin orkkiskuntoinen CV-Skuju, muttei laskutapa suinkaan ole "normihinta + kilkkeet täydestä arvosta".
 
Mulla on profiilissa omissa kuvissa tuollainen 80-luvun alun Ibanez Blazer, jonka modasin mieleisekseni. Tiedostin jo soittimen hankkiessa, ettei siitä välttämättä tule kaikkien muiden mielestä kiva, tai nätti, tai hyvä. Mutta teetätin soittimeen kokonaan uuden pleksin ammattilaisella, runkoa hieman jyrsittiin pleksin alta (jotta saatiin Widerange-mikit mahtumaan) ja perään n. 500 euron arvoinen Lollarin mikkisatsi. Alkuperäinen pleksi mikkeineen ja elektroniikkoineen on tallella. Samoin alkuperäiset virikoneistot. Voin siis halutessani poistaa henkilökohtaisen modauksen ja saattaa soittimen "alkuperäiseen kuntoon", miinus tietysti rungon jyrsintä (vaikkei se pleksin alta näy).

Se vähän riippuu että mitä osien vaihdolla saavutetaan - niin ulkonäöllisesti kuin funktionaalisesti. Esimerkkejä:
 
-Lisenssifloikan tilalle OFR: upgraded, ehdottomasti. Homman X hoitava osa vaihdetaan sellaiseen, joka hoitaa X:n luotettavammin.
-Virittimien vaihto lukkovireihin: upgraded, jo senkin takia että orkkisvirit on helppo vaihtaa takaisin. Rahallisesti voi olla kyllä kannattavampaa näin tehdäkin ennen myyntiä, mutta jos kyse on jostain perus lukkovirisatsista joka maksaa 50e, niin en varmaan itse jaksaisi jos ei niille ole uutta asennuskohdetta näkyvissä.
Rosterinauhat: modified, koska rosterien soittotuntuma on erilainen ja voi toisille olla huono asia.
-Orkkistallan tilalle Evertune: modified, koska kitaran ulkonäkö ja ominaisuudet muuttuvat merkittävästi (ja tässä tapauksessa jyrsintätöiden takia peruuttamattomasti).
 
Mikkien vaihto on sitten vähän harmaata aluetta, koska mikkien paremmuus on enemmän mielipidekysymys. Toisen upgrade on toisen downgrade, ellei nyt vaihto ole ihan sarjaa Ibanezin INFien tilalle DiMarziot. Tästä syystä varmaan "modified" olisi parempi termi.
 
Noihin stratojen talloihin en ole niin perehtynyt että osaisin ottaa kantaa mikä on upgrade ja mikä ei, mutta jos ei uusia ruuvinreikiä tarvitse porailla, niin vakiointi on helppoa. Antaisin varmaan myydessä option ostaa joko "paremmalla" tallalla tai sitten vakioituna hieman halvemmalla.