Studiotyöskentely ›

Jannulta loistava kiteytys arrin merkityksestä. Ihan sama, vaikka ois millä kamoilla tallennetut raidat, jos biisiä tehdessä kukaan ei oo oikeesti miettinyt, miten eri elementit sopivat keskenään yhteen - ja minkä verran ne riitelevät samasta tontista. Tärkeyshierarkiassa arri on mun mielestä heti sävellyksen alapuolella. Vasta sen jälkeen tulevat soitto- ja laulusuoritukset, tila, käytössä olevat kamat, miksaus yms.

Heitämpä tähän nyt omassa makkarimobiilistudiossa pyöräytetyn lyhyen demon.
 
https://soundcloud.com/pulli-productions/vaarallisia-jatteita
 
Rummut övereillä ja basarimikillä, basso di:llä interfaceen, ja kitara vahvarin directistä samaísen di:n kautta.
 
Tasot laitettu omaan korvaan sopiviksi ja vähän panoroitu.
Kitarat aika tunkkaiset, varmasti enimmäkseen tuon äänitys-
tavan vuoksi mutta mitähän tuollaselle kannattaisi tehdä?
 
Viikatemiehellä äänitelty.

Aetheries: Heitämpä tähän nyt omassa makkarimobiilistudiossa pyöräytetyn lyhyen demon.
 
https://soundcloud.com/pulli-productions/vaarallisia-jatteita
 
Rummut övereillä ja basarimikillä, basso di:llä interfaceen, ja kitara vahvarin directistä samaísen di:n kautta.
 
Tasot laitettu omaan korvaan sopiviksi ja vähän panoroitu.
Kitarat aika tunkkaiset, varmasti enimmäkseen tuon äänitys-
tavan vuoksi mutta mitähän tuollaselle kannattaisi tehdä?
 
Viikatemiehellä äänitelty.
 
Jos tuo olisi -omalla- pöydälläni niin intuitiomaisesti levittäisin vasemmanpuoleisempaa komppia oikealle uudella raidalla ja inasen nostaisin yläpäätä (vain tästä uudesta raidasta siis) niin tulee vähän jykevämpi stereoisku.
Krässejä levittäisin myös vasemmalle ja/tai oikealle ja nostaisin myös yläpäätä.
Basariin joku 100-200hz nostoa.
Sen jälkeen todnäk. ihmettelisin jotain kaikuja noihin kitarakoristuksiin.
Ja sen jälkeen heitän kaiken ympäri ja muutan mielipidettäni biisin perusolemuksen suhteen ihan huvin ja urheilun vuoksi :D
Ainakin näin.
Ja luonnollisesti tarkoitan nostoilla boostausta mikä tavallisesti tarkoittaa mielummin alapään laskua. Mielummin laskee kun nostaa mitä miksaamiseen tulee (ihan vain ettei kukaan pääse sanomaan).

jannu: Ja etenkin omaa kamaa, tai edes itse äänittämää, miksatessa pääsee kouriintuntuvasti sen tosiasian äärelle, että miksauksen laatuun vähintään äänenlaatua vastaavan osan vaikuttava tekijä on biisin sovitus. Täysin genrestä riippumatta voi todeta, että huonosta sovituksesta saa järkevällä panostuksella korkeintaan keskinkertaisen miksin.
 
Asiaansa rakkaudella suhtautuva miksaaja on aina jonkinlainen sovittaja myös, mielestäni. Koska kaikki ketkä osallistuu yhtenäisen ajatuksen muodostamiseen, ovat kaikki elimellisenä osana sitä, eikä mikään elin (eikä varsinaan kokonaisuus) toimi, ellei se kaikki sovittaudu joukkoon.
 
Tää on muutenkin mielenkiintonen aihe, kun tähän liittyy niin paljon asioita.
Voi olla vähän lennokasta mutta menköön:
Musiikin tuottaminen on, tai mielestäni ainakin tulisi olla psykologista ja mentaalista tasapainottelua, että saadaan ajatus pysymään kasassa, koska tuotannon jäljen (biisin) koko pointti on keskittynyt ajatus. Vain keskittämällä johdonmukaista ajatusta syntyy originaaleja ja aitoja asioita. Oli kyse sitten miksaamisesta tai soittamisesta.
 
Ei tarvitse, eikä pidäkään olla ollenkaan tietoinen siitä mikä lopputulema tulee olemaan; mielikuvitusta pitää ruokkia ja askelia pitää ottaa. Tyhjästä ei voi luoda mitään siltä istumalta, eikä kukaan tiedä tehdessään sitä mitä hän loppupeleissä tulee luoneeksi. Jos joku näin luulee tietävänsä, niin on aika palauttaa tasapaino takaisin polulle. Silloin on aika spämmiä ctrl-z niin monta kertaa kuin tälläinen ylimielinen ajatus on ollut vallallaan mielessä.
Aitoja ja originaaleja asioita syntyy kun ajatus on ollut keskitetty, eli kuin polku jolla pysyy horjahtamatta, niin päätyy jonnekin polun päässä olevaan todelliseen paikkaan siitä huolimatta ettei tiedä minne polku johtaa.
Heikko, maallinen ja ympäristölle altis ihmismieli menee helposti hakoteille tässä, koska popkulttuurissa helposti ihannoidaan liikaa jotain ikonia joka saa ihmiset haluamaan jotain mitä ne ei oikeasti halua ja metsään menee... Todellisuudessa omaan mieleen resonoivien vaikutteiden pitää antaa vaikuttaa sisäsyntyisesti siihen mitä tekee.
Ja tämä taas pätee muunmuassa mnetissä jaettaviin neuvoihin mitä tulee vaikka miksaamiseen. Neuvoja voi koittaa ja katsoa sitten miltä miksaus kuulostaa neuvojen jälkeen, mutta omalla elämänmittaisen opiskelun polulla se oli vain ohi menevä tipsi. Säännöt on tehty rikkomista varten.
 
Esim vaikka tuo klassinen instrumenttien sijoittelu stereokuvaan, niin joo se on hyvä jossainmäärin faktuaalinen homma ja niin se menee, mutta sen neuvon esille tuominen on melkein sama kuin antaisi matti meikäläiselle rallin mm pokaalin vaikka kaveri ei ole koskaan ralliautoa saatika rataa nähnytkään. Asiat pitää oivaltaa sisäsyntyisesti ja siksi asioita pitää vain kokeilla.
Jos sanon että laita basso keskelle, kitaraa sivuille ja haitsu tonne ja synamattoo sinnetänne, niin kaveri tekee niin ja ihmettelee miksi ei silti kuulosta hyvältä taikka oikealta (tai voi hetken aikaa kuulostaa, mutta vain uutuudenviehätyksen vuoksi, mutta jonkin ajan kuluttua sekään ei kuulosta oikealta).. Ei tietenkään kuulosta kun kysymys on taiteen tekemisestä ja edelleenkin on kyse siitä keskitetyn ajatuksen esille tuomisesta. Ja se on jokaisella biisillä aivan täysin oma ja originaal ja lähtee -omasta- mielestä.
 
Sitä altistaa itseään omalle tekemiselle, soittamiselle, miksaamiselle jne. kaikenaikaa. Pahinta siinä on se, että altistumista ei itse huomaa, ellei sitä ymmärrä ottaa huomioon. Tulee siis ikäänkuin seurata omaa mieltään ja suhteuttaa se siihen mitä tekee.
"Jos ajatus korruptoi kieltä niin kieli voi korruptoida ajatusta" tavallaan pätee tähän. Eli musan tuottaja, samalla kun se soittaa tai miksaa, niin korruptoi omalla työnjäljellään sitä omaa ajatustaan siitä mitä mieli oikeasti haluaa. Yin Yang.
Menee ehkä 20-60 min, kun mieli on jo altistunut omalle miksaamiselle, koska soittaminen ja muu luoviminen vain buustaa omaa perspektiiviä siihen mikä on hyvää ja mikä ei.. silloin tarvii levätä ja palata myöhemmin asiaan, jos homma on kääntynyt liikaa toispuoleiseksi ja balanssin löytämiseen on liian väsynyt.
Soittaminen ja miksaaminen kääntyy helposti itseään vastaa psykologisesti, varsinkin jos ei ole vilpittömin mielin.
Nomutjoo.
 
PS. On terveellistä ymmärtää kuinka paljon voi -aina- parantaa miksausta. Ei ole mitään joko-tai hyvää miksausta. On paljon kehittävämpää ajatella sitä fraktaalisti. Mitä hienovireisempiin asioihin haluaa sukeltaa niin sitä merkittävämmäksi ne muuttuu oman kehittymisen kannalta. Oon joskus innoissani jostain pienenpienestä korjauksesta, en siksi että se olisi merkittävää käytännön elämän tasolla, vaan kun se on aitoa, ja siksi se on kehittävää. E: tai on sillä itseasiassa paljonkin merkitystä käytännöntasolla, mut jos joku rajapinta täytyy vetää ja puhutaan jossain määrin perusmiksaamisesta ym. niin silloin ei ole. Kehittyneeseen kuuloonhan liittyy esim vilpin tunnistaminen äänestä jne.

KaRa: Jos tuo olisi -omalla- pöydälläni niin intuitiomaisesti levittäisin vasemmanpuoleisempaa komppia oikealle uudella raidalla ja inasen nostaisin yläpäätä (vain tästä uudesta raidasta siis) niin tulee vähän jykevämpi stereoisku.
Krässejä levittäisin myös vasemmalle ja/tai oikealle ja nostaisin myös yläpäätä.
Basariin joku 100-200hz nostoa.
Sen jälkeen todnäk. ihmettelisin jotain kaikuja noihin kitarakoristuksiin.
Ja sen jälkeen heitän kaiken ympäri ja muutan mielipidettäni biisin perusolemuksen suhteen ihan huvin ja urheilun vuoksi :D
Ainakin näin.
Ja luonnollisesti tarkoitan nostoilla boostausta mikä tavallisesti tarkoittaa mielummin alapään laskua. Mielummin laskee kun nostaa mitä miksaamiseen tulee (ihan vain ettei kukaan pääse sanomaan).
 
Oujea hyviä perusvinkkejä, kiitos !

Tohon perusrokkikomppikitaran miksaamisesta muutama ajatus:
Kun komppikitara on karkeasti ottaen about kolmas elementti taajuuspektrillä, kun eka on muljuva/mukaileva basso, sitten basari. Kolmas on komppikitara ja koska spektrillä se jakaa koko biisin ylä ja alapään taajuudet niin siks siihen pitää saada munaa. Itsellä yleensä karvalakkimallisessa tilanteessa komppikitaralla on raitoja 3-5 kpl, siis duplicateja eikä missään nimessä soittojen tuplauksia. Kolmen raidan miksissä panit voisi olla esim: raita1 30% vas., raita2 80-90% oik., raita3 90-100% vas. Kaikissa raidoissa ainakin keskialueen nosto mutta stereorikkauden vuoksi hieman varioituneena esim raita1 edustaa originaalia raitaa joka olisi suhteellisen neutraali ja kuiva. Raita2:een voisi nostaa yläpäätä ja raita3:een jostain yläkeski -alueelta.
Näitä miksailee yhteen ja tarkentelee equtuksia niin kauan ettei ne riitele keskenään ja että kuulostaa mononakin hyvältä. Sitten voi hurjastella kaiuilla 2 ja 3 raitaan ja luovii niin että nämäkin oik ja vas raitojen ehkä jopa erilaiset kaiut keskustelee keskenään.
Tämä vain esimerkki lennosta...
E: kompura, jos haluaa, niin menee tuohon ykkösraitaan, koska se on lähtökohtaisesti se munakkuuden kulmakivi. Mutta fiiliksen mukaan.

KaRa: Tohon perusrokkikomppikitaran miksaamisesta muutama ajatus:
Kun komppikitara on karkeasti ottaen about kolmas elementti taajuuspektrillä, kun eka on muljuva/mukaileva basso, sitten basari. Kolmas on komppikitara ja koska spektrillä se jakaa koko biisin ylä ja alapään taajuudet niin siks siihen pitää saada munaa. Itsellä yleensä karvalakkimallisessa tilanteessa komppikitaralla on raitoja 3-5 kpl, siis duplicateja eikä missään nimessä soittojen tuplauksia. Kolmen raidan miksissä panit voisi olla esim: raita1 30% vas., raita2 80-90% oik., raita3 90-100% vas. Kaikissa raidoissa ainakin keskialueen nosto mutta stereorikkauden vuoksi hieman varioituneena esim raita1 edustaa originaalia raitaa joka olisi suhteellisen neutraali ja kuiva. Raita2:een voisi nostaa yläpäätä ja raita3:een jostain yläkeski -alueelta.
Näitä miksailee yhteen ja tarkentelee equtuksia niin kauan ettei ne riitele keskenään ja että kuulostaa mononakin hyvältä. Sitten voi hurjastella kaiuilla 2 ja 3 raitaan ja luovii niin että nämäkin oik ja vas raitojen ehkä jopa erilaiset kaiut keskustelee keskenään.
Tämä vain esimerkki lennosta...
E: kompura, jos haluaa, niin menee tuohon ykkösraitaan, koska se on lähtökohtaisesti se munakkuuden kulmakivi. Mutta fiiliksen mukaan.
 
Juu tuon komppikitaran raidan kopsasinkin, mutta pannasin raidat vaan oikealle ja vasemmalle. Täytyy vähän tutustua ja opetella tuon tyyppistä kikkailua noilla kopioiduilla raidoilla.

KaRa:
Voi olla vähän lennokasta mutta menköön:
 
Tää oli ihan pätevää filosofointia, munsta.
 
Säännöt on ehdottomasti tehty rikottaviksi, mutta toki olisi syytä opetella ne rikottavat säännöt ensin. Ja soundia, siis tekijänsä kuuloista soundia on just niin paljon kuin tekijöitä, eikä se läheskään aina tarkoita mitään erityisen persoonallista. Oma sydänveri, taide ja hyvää hyvyyttään tekeminen erikseen; kun tehdään tosissaan, rahaa vastaan tai ilman, on syytä sopia etukäteen miksaajan tontti ja rajata se tontti. Onko täysin vapaat kädet toimitetun materiaalin suhteen ja mitä se ylipäätään tarkoittaa? Ymmärtävätkö asiakas ja miksaaja toistensa näkökulman materiaalin suhteen ja pystyvätkö allekirjoittamaan toistensa näkemykset? Yhtälössä on aina tietty määrä muuttujia ja niihin täytyy osata suhtautua vain ja ainoastaan lopputuloksen suhteen. Ja osa lopputulosta on, ettei ketään osapuolista isommin vituta lopuksi.
 
No, minä hourailin nyt tämmösiä iltapäivän ratoksi. :D

E: *lainaus kusi*
Jossain kohtaa hourailen paremmin.

KaRa: Tohon perusrokkikomppikitaran miksaamisesta muutama ajatus:
Kun komppikitara on karkeasti ottaen about kolmas elementti taajuuspektrillä, kun eka on muljuva/mukaileva basso, sitten basari. Kolmas on komppikitara ja koska spektrillä se jakaa koko biisin ylä ja alapään taajuudet niin siks siihen pitää saada munaa.
 
Tää on muuten sit yksi niistä kuuluisista joko-tai -tilanteista ja makuasioista. Itselle iskostui päähän aikoinaan yhden aika pätevän vanhan jäärän lausuma: "biisillä voi olla vain yhdet munat ja ne on joko bassolla tai bassarilla." eli lähinnä sen alimman alakerran hommat ja mille soittimelle ne annetaan. Monesti se botnen tehokkuus syntyy bassarin ja basson yhteistyöllä, mutta omasta näkökulmasta semmoista suht nykyaikaista kiinteää botnea harvoin saa soittimella, jonka sointialue vaihtelee biisin harmonian mukana ja siksi sen alimman alakerran monesti bassarille pyhitän. Mutta maaliin pääsee monella tyylillä.
 
Sama juttu ton komppikitaran tontin, sen tietyn harmonioiden jakotaajuuden kanssa. Tyylilaji määrittää tosi usein, miten ison läänin komppikitaroille voi jättää. Itselle tietynlainen vedenjakajaesimerkki lähes kolmen vuosikymmenen takaa on Nirvanan Nevermind, jonka suosittelisin kaikkien rockia miksaavien kuuntelevan ajatuksella. Bassossa ei ole välttämättä aivan älyttömästi botnea mutta muuten se on todella hurjan kokoinen, kitaroiden jäädessä hämmentävän ohuiksi. Asiaa ei aluksi edes huomaa kasuaalisti kuunnellessa.

jannu: Tää on muuten sit yksi niistä kuuluisista joko-tai -tilanteista...
 
Joo, kyllä. Kaikki on.
Siksi on vaikea antaa miksaukseen liittyviä suorasukaisia neuvoja, koska miksaaminen on... miksaamista. Siis kaikki liittyy kaikkeen. Kirjoitin asioita mitä voi koittaa, ja sen jälkeen lähteä perkaamaan paremmin, kun asia on kontekstissa (tietää mitä biisi oikeasti tarvitsee). Yläpään miksaaminenkin vaikuttaa kuinka alapää koetaan ja toisinpäin jne. Tämä johtuu kerrannaisista, ja taajuusspektriä pitäisi seurata kuin fraktaalia, jossa kaikki taajuuskaistaleet heijastuu muualle. Näiden heijastuksien miksaaminen on sitä varsinaista miksailua. Muutoin miksaaminen on vain sitä, jossa asiat saadaan samalla volalle, mutta kerrannaisten miksaaminen on sitä, että saadaan aikaan jotain enemmän kuin osiensa summa.
Mutta joo botnesta puhuttaessa, niin en tarkoittanut että kitaran pitäisi dominoida mitenkään. Tarkoitin enemmän sitä, että hakee sitä omaa paikkaansa että ne saadaan toimimaan keskenään (komppi, basari, basso...). Ja juuri siksi, koska ratkaisut riippuu tilanteesta, niin tärkeintä on vain koittaa.
 
jannu: Nirvanan Nevermind, jonka suosittelisin kaikkien rockia miksaavien kuuntelevan ajatuksella. Bassossa ei ole välttämättä aivan älyttömästi botnea mutta muuten se on todella hurjan kokoinen, kitaroiden jäädessä hämmentävän ohuiksi. Asiaa ei aluksi edes huomaa kasuaalisti kuunnellessa.
 
Nevermindin miksauksesta tulee mieleen, että ainakin aika monessa biisissä kitara ja basso ajaa jokseenkin samaa asiaa kimpassa, niin bassoonkin on jätetty keskialueen seudulle tavaraa, että se keskustelis kitaran kanssa Nirvanamaiseen tyyliin. Tästä syystä basso kuulostaa ohuelta, mutta kerrannaiset löytyvät kitarasta. Nirvanassa usein basso keskustelee sovituksellisesti enemmän kitaran kanssa kuin rumpujen. Ei aina mutta on se Nirvanalle sellanen jonkinlainen oma juttu.

2 senttiä:
 
Harjoittelisin miksaamaan siten, että yritän saada miksauksen kuulostamaan niin hyvältä kuin voin, käyttämällä progressiivisesti enemmän plugin inserttejä.
 
1. vaihe:
 
Tee paras mahdollinen miksaus pelkästään volumeautomaatiolla ja fadereilla.
 
2. vaihe:
 
Tee paras miksaus edellisen vaiheen työkaluilla + track equilla.
 
3. vaihe:
 
Tee paras miksaus edellisen vaiheen työkaluilla + track kompressoreilla.
 
4. vaihe:
 
Tee paras miksaus edellisen vaiheen työkaluilla + track kaiuilla.
 
...
 
Sitten vertailisin eri vaiheiden miksauksia huomatakseni, että tuliko niihin oikeasti lisää vai ei ja että mihin tuli lisää ja mihin ei tullut.

Rumpujen miksaamisesta, hyvän tilasoundin luomisesta ja rinnakkaiskompressiosta: eli mulla on tosi kuivana äänitetyt rummut ja niiden bussissa Sound City plugari remic moodissa luomassa tilaa. Kuulostaa hyvältä, isolta ja eläväiseltä. Sitten mulla on rinnalla smash bus, jossa nimensä mukaisesti on säröä ja kompuraa vähän reilummin. Sinne menee vain setin edestä napattu huonesoundi (melko kuiva tämäkin) ja pönttöjen lähimikit. Kun tätä nostaa miksaukseen sekaan tilavaikutelma kärsii ja pöntöt nousee taas aika pintaan. Ilman smashia rummut on hieman liian ohkaiset ja ontot. Miten siis tasapainottelette tällaisen kokonaisuuden niin, että luonnollinen rumpusoundi isossa tilassa säilyy? Genreviitteeksi shoegaze ja indie/altrock jossa rummut syvällä taustalla ja iso kitaravalli edessä.

Kokeile lisätä plugarilla tilasoundia siihen huonemikkiin, lähimikeistä vähemmälle. Vähennä lähimikkejä vähän siitä lytätystä kanavasta.
 
Kaikki toi on aina kompromissia. Nosta liukuja siihen asti, että huonesoundi toimii ja lähimikit toimii. Pitää vaan tehdä päätös, että kumpi on tärkeämpi juuri siinä miksauksesss, ja elää sen kanssa.

Sitä murjontabussia kannattaa myös kokeilla ekvalisoida rajustikin, lähinnä parametrisesti leikkaamalla niitä täyteläisempiä asioita pois niiden runttaamisen kannalta olennaisten juttujen tieltä. Myös high- ja lowpass on hyvä huomoida, ainakin kokeilumielessä.
 
Ja sit rinnakkain olevien busien polariteettien kääntelyä kannattaa harrastaa, silloin kuulee aika nopeasti, mikä kerrostuksessa vaikuttaa mihinkin ja toimiiko asia vai ei.
 
Balanssin haku on tosi suhteellista, samoin kuin soundin luonnollisuus.

Kiitos näistä. Kyllähän minä kirjoittaessa jo tajusin, että pitää vaan ottaa korva käteen ja tehdä niinku se sanoo. Mulla oli ehkä se smash kanava vaan liian isolla. Siitä on filtteröity ala ja yläpäätä paljon pois ja huonemikissä mulla on 100% wet kaiku.