Studiotyöskentely ›

jannu: Ja etenkin omaa kamaa, tai edes itse äänittämää, miksatessa pääsee kouriintuntuvasti sen tosiasian äärelle, että miksauksen laatuun vähintään äänenlaatua vastaavan osan vaikuttava tekijä on biisin sovitus. Täysin genrestä riippumatta voi todeta, että huonosta sovituksesta saa järkevällä panostuksella korkeintaan keskinkertaisen miksin.
 
Asiaansa rakkaudella suhtautuva miksaaja on aina jonkinlainen sovittaja myös, mielestäni. Koska kaikki ketkä osallistuu yhtenäisen ajatuksen muodostamiseen, ovat kaikki elimellisenä osana sitä, eikä mikään elin (eikä varsinaan kokonaisuus) toimi, ellei se kaikki sovittaudu joukkoon.
 
Tää on muutenkin mielenkiintonen aihe, kun tähän liittyy niin paljon asioita.
Voi olla vähän lennokasta mutta menköön:
Musiikin tuottaminen on, tai mielestäni ainakin tulisi olla psykologista ja mentaalista tasapainottelua, että saadaan ajatus pysymään kasassa, koska tuotannon jäljen (biisin) koko pointti on keskittynyt ajatus. Vain keskittämällä johdonmukaista ajatusta syntyy originaaleja ja aitoja asioita. Oli kyse sitten miksaamisesta tai soittamisesta.
 
Ei tarvitse, eikä pidäkään olla ollenkaan tietoinen siitä mikä lopputulema tulee olemaan; mielikuvitusta pitää ruokkia ja askelia pitää ottaa. Tyhjästä ei voi luoda mitään siltä istumalta, eikä kukaan tiedä tehdessään sitä mitä hän loppupeleissä tulee luoneeksi. Jos joku näin luulee tietävänsä, niin on aika palauttaa tasapaino takaisin polulle. Silloin on aika spämmiä ctrl-z niin monta kertaa kuin tälläinen ylimielinen ajatus on ollut vallallaan mielessä.
Aitoja ja originaaleja asioita syntyy kun ajatus on ollut keskitetty, eli kuin polku jolla pysyy horjahtamatta, niin päätyy jonnekin polun päässä olevaan todelliseen paikkaan siitä huolimatta ettei tiedä minne polku johtaa.
Heikko, maallinen ja ympäristölle altis ihmismieli menee helposti hakoteille tässä, koska popkulttuurissa helposti ihannoidaan liikaa jotain ikonia joka saa ihmiset haluamaan jotain mitä ne ei oikeasti halua ja metsään menee... Todellisuudessa omaan mieleen resonoivien vaikutteiden pitää antaa vaikuttaa sisäsyntyisesti siihen mitä tekee.
Ja tämä taas pätee muunmuassa mnetissä jaettaviin neuvoihin mitä tulee vaikka miksaamiseen. Neuvoja voi koittaa ja katsoa sitten miltä miksaus kuulostaa neuvojen jälkeen, mutta omalla elämänmittaisen opiskelun polulla se oli vain ohi menevä tipsi. Säännöt on tehty rikkomista varten.
 
Esim vaikka tuo klassinen instrumenttien sijoittelu stereokuvaan, niin joo se on hyvä jossainmäärin faktuaalinen homma ja niin se menee, mutta sen neuvon esille tuominen on melkein sama kuin antaisi matti meikäläiselle rallin mm pokaalin vaikka kaveri ei ole koskaan ralliautoa saatika rataa nähnytkään. Asiat pitää oivaltaa sisäsyntyisesti ja siksi asioita pitää vain kokeilla.
Jos sanon että laita basso keskelle, kitaraa sivuille ja haitsu tonne ja synamattoo sinnetänne, niin kaveri tekee niin ja ihmettelee miksi ei silti kuulosta hyvältä taikka oikealta (tai voi hetken aikaa kuulostaa, mutta vain uutuudenviehätyksen vuoksi, mutta jonkin ajan kuluttua sekään ei kuulosta oikealta).. Ei tietenkään kuulosta kun kysymys on taiteen tekemisestä ja edelleenkin on kyse siitä keskitetyn ajatuksen esille tuomisesta. Ja se on jokaisella biisillä aivan täysin oma ja originaal ja lähtee -omasta- mielestä.
 
Sitä altistaa itseään omalle tekemiselle, soittamiselle, miksaamiselle jne. kaikenaikaa. Pahinta siinä on se, että altistumista ei itse huomaa, ellei sitä ymmärrä ottaa huomioon. Tulee siis ikäänkuin seurata omaa mieltään ja suhteuttaa se siihen mitä tekee.
"Jos ajatus korruptoi kieltä niin kieli voi korruptoida ajatusta" tavallaan pätee tähän. Eli musan tuottaja, samalla kun se soittaa tai miksaa, niin korruptoi omalla työnjäljellään sitä omaa ajatustaan siitä mitä mieli oikeasti haluaa. Yin Yang.
Menee ehkä 20-60 min, kun mieli on jo altistunut omalle miksaamiselle, koska soittaminen ja muu luoviminen vain buustaa omaa perspektiiviä siihen mikä on hyvää ja mikä ei.. silloin tarvii levätä ja palata myöhemmin asiaan, jos homma on kääntynyt liikaa toispuoleiseksi ja balanssin löytämiseen on liian väsynyt.
Soittaminen ja miksaaminen kääntyy helposti itseään vastaa psykologisesti, varsinkin jos ei ole vilpittömin mielin.
Nomutjoo.
 
PS. On terveellistä ymmärtää kuinka paljon voi -aina- parantaa miksausta. Ei ole mitään joko-tai hyvää miksausta. On paljon kehittävämpää ajatella sitä fraktaalisti. Mitä hienovireisempiin asioihin haluaa sukeltaa niin sitä merkittävämmäksi ne muuttuu oman kehittymisen kannalta. Oon joskus innoissani jostain pienenpienestä korjauksesta, en siksi että se olisi merkittävää käytännön elämän tasolla, vaan kun se on aitoa, ja siksi se on kehittävää. E: tai on sillä itseasiassa paljonkin merkitystä käytännöntasolla, mut jos joku rajapinta täytyy vetää ja puhutaan jossain määrin perusmiksaamisesta ym. niin silloin ei ole. Kehittyneeseen kuuloonhan liittyy esim vilpin tunnistaminen äänestä jne.