Klassinen ›

Olipa Tuukkasen komeasti soinnahtavan 6. sinfonian finalen hiukan sibeliaanisittain rakennettu loppunousu tuskaisasta paatoksesta kirkkauteen kohoten, intensiivisyydessään ja kiihkeydessään sielua värähdyttävä, monine mieleenpainuvine melodisine aiheineen ja rytmisine motiiveineen, kuten puhaltimilla ja sitten vaskilla soiva tittittititti tittittittitti kuvio ja varjoisampi hitaasti liikkuva kohoava aihe, sinfonian päättyessä mahtavasti patarummun iskuin, sinfonian sen sijaan alkaessa hieman jopa morsetusta muistuttavalla monotonisella rytmisellä idulla puhaltimissa tamtatamtatamtam tjs., josta ikään kuin kasvaa esiin osan melodinen ja harmoninen aines musiikin alkaessa keinahdella ja tanssahdella aluksi leikkisästi ja osan edetessä keskeinen rytmikuvio, joka luo aiheiden välille koheesioita ja antaa pippuria ja pontta rytmisenä työntövoimana musiikin etenemiselle monien melodisten kehittelyjen ja muunnosten ohella, myös päättää osan eri soittimissa patarummun tremolon pärinän säestyksellä.
 
Meri sinfonian melodiikaltaan aaltomainen ja kimmeltävä avaus on kauneimpia lukuja maamme musiikinhistoriassa, musiikin saadessa alun jälkeen rytmienergiaa allegrotaitteessa, johtaen kuohuvampaan kuorojaksoon. Alussa kuuntelin musiikkia haltioituneena ja lopussa materiaalin kertautuessa tippakin tuli silmään. Kuuntelin jälleen tuota 16 minuuttista avausosaa osittain ja musiikin pakahduttava kauneus totta vieköön tuntuu "munaskuissa" asti ja varsinkin rintakehässä. Saavutus johon edes kaikki kansallissankarin viittaa sovitelleet ja kanonisoidut säveltäjät eivät ole milloinkaan pystyneet. Sillä miksi muuten mennä merta edemmäksi kalaan jos tutuin repertoaari pystyisi "tyydyttämään emotionaalisten kokemusten tarpeen"?.

https://www.youtube.com/watch?v=bacN1nFPlZE
 
Pièces de clavecin avec une méthode, Suite in D Major, RCT 3 (Arr. for Accordion by Janne Valkeajoki

Marttisen orkesteriteoksia sisältävää CD levyä eilen kuunneltuani, Linnunrata nimisestä mestariteokseksi mainitusta teoksesta huolimatta, vaikutuin paljon enemmän mm. Dalai Lama nimisestä sellokonsertosta.
 
Äsken vaikutuin säveltäjän pianoteoksista.

En kauheasti ole klassista kuunnellut, vaikka sitä yritinkin joskus jonkun vuoden opiskellakkin. Joten eniten tullut kuunneltua näitä tunnetuimpia.
Mozart on aina ollut kestosuosikkini, ei vähiten kuvatun irvokkaan huumorintajunsa takia. Sopivan hilpeää se musiikkikin on.
Chopinin nocturneista pidän kanssa erityisen paljon.

Tuukkasen Karhunpyynti teki suuremman vaikutuksen kuin ehkä milloinkaan aiemmin ja jossain määrin myös Runolaulaja ja mm. Pylkkäsen sinfonietta, jota kuuntelin vaikuttuneena. Nuoruudessa en ollut vielä tietoinen yhden säveltäjän nimeen vannovan suomalaisen säveltaiteen 1900 luvun "mittapuita" ajatellen ja pieneksi maaksi varsin laajasta ja korkeasta tasosta, ja jonka eräänä "virheenä" on useimmiten ollut anakronismi, epäajanmukaisuus.

Hyvältä kuulostaa inventio No. 15.
 
https://www.youtube.com/watch?v=bYIkRkLVKts

KAJ - Nessun Dorma cover
 
https://www.youtube.com/watch?v=WOMIS4D8-VI

Varmasti myös Erkki Salmenhaaran suosikkilevyjä.
 
Dimitri Shostakovich: The Jazz Album
 
https://www.youtube.com/watch?v=zZ6 … 604CkWZfSAMM_4ABeJtvMyz&index=2

Prophet: Varmasti myös Erkki Salmenhaaran suosikkilevyjä.
 
Dimitri Shostakovich: The Jazz Album
 
https://www.youtube.com/watch?v=zZ6 … 604CkWZfSAMM_4ABeJtvMyz&index=2
 
Mistä niin päättelet, että alun perin kenttätekniikkaakin tuotannossaan viljellyt modernismimme kärkinimiin kuulunut Salmenhaara, joka myös kirjoitti runsaasti suomalaisesta taidemusiikista, olisi pitänyt kevyestä jazzista niin paljon kuin jonkin levyn suosikiksi mainitseminen edellyttää? En usko hänen erityisesti pitäneen jazzista.

Kuuntelin jälleen lyhyen tauon jälkeen Gräsbeckin Visan från Molnet kantaattia syvän levollisessa olotilassa ja äärimmäisen keskittyneenä, musiikin pitäessä pihdeissään alusta loppuun, ja se tuotti suurta henkistä tyydytystä.

megatherium: Mistä niin päättelet, että alun perin kenttätekniikkaakin tuotannossaan viljellyt modernismimme kärkinimiin kuulunut Salmenhaara, joka myös kirjoitti runsaasti suomalaisesta taidemusiikista, olisi pitänyt kevyestä jazzista niin paljon kuin jonkin levyn suosikiksi mainitseminen edellyttää? En usko hänen erityisesti pitäneen jazzista.
 
Jospa hän heittäytyi viihteellä ollessaan kuuntelemaan muutakin kuin klassista.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Erkki_Salmenhaara

No viimeinkin selvisi, mikä biisi tämä on.
 
Schubert, 3 Marches Militaires, D.733 Op.51 No.1
 
https://www.youtube.com/watch?v=6kYkb0Jgod0

Schubertilla on vaikuttavampiakin marsseja.

Tunnelmiltaan tämä karakteristinen ja varsin ripeätempoinen marssi johdattaa ajatukset minun mielestä Suuren C duuri sinfonia maailmaan apollonisessa ilon atmosfäärissään, mutta koskettaa ohimenevästi traagisia tuntoja duuri ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan jossakin kohdin kuten ensimmäinenkin marssi. https://youtu.be/iVFRIz5DSAY Tässä vauhdikas tulkinta ensimmäisestä marssista https://youtu.be/s-1Shv14UWY
 
https://youtu.be/J-KLdGf3vkc Tässä pätevä ja hitaamman puoleinen tulkinta https://youtu.be/IiIabr2ymgs https://youtu.be/1sL_cwhpHsY
 
https://youtu.be/8EYunkzrD9k tässä vielä Haebler ja Hoffman esittävät näitä marsseja

megatherium: Schubertilla on vaikuttavampiakin marsseja.
 
Elgarin Pomp and Circumstance on vaikuttava kokonaisuus.

Tuolta voi katsoa Ruotsin musiikkihistorian juomalaulu-kulttuuriin asti.
 
https://www.svtplay.se/sveriges-musikhistoria

https://youtu.be/nfdrLNBBdqg?list=RDnfdrLNBBdqg
 
Tässä tiivistyy olemassa olon mysteeri tavalla jonka ilmentämiseen kansanmetafysiikka ei milloinkaan pystyisi vain tahdon tarpeita hypoteettisesti tyydyttävässä ja tietoa väärentävässä tahdon kiihotuksessaan ja ensin mainitusta koemme katharsiksen ja henkisen yhteyden absoluuttiin.
 
Tässä Schubertin ländlerin alkuperäistä käyttöfunktiota kansantanssina suuresti taidemusiikin suuntaan laajentava tunnelmaltaan kontemplatiivinen ja lähes eksistentiaalista olemassa olon tuskaa ja tragiikkaa tai pohjatonta eskapistista kaipausta pois kauneuden maailmaan ilmentävä molli ländler.
 
Mutta syfilis vaati veronsa ja Schubert kirjoitti ystävälleen mm., että hänen uskonsa kauneuteen, joka on innoituksen suoma tunne, uhkaa hävitä.

https://www.classical-scene.com/2025/01/22/gabriel-chodos-1939-2025/

Todella kaunista, harrasta ja koskettavaa hengellistä kuoromusiikkia on Schubertin Deutsche Trauermesse, saksalainen sielunmessu uruille, solisteille ja sekakuorolle.
 
Löysin sen tuubista https://youtu.be/2fqkm2clS-s?list=RD2fqkm2clS-s
 
Kökömpääkin Schubertin tämän lajityypin musiikkia on mm. Sawallisch levyttänyt ja olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miksi tätä vaikuttavaa teosta ei ole lainkaan levytetty. Minä uskoin teoksen kvaliteetteihin kuulematta sitä kertaakaan, vaikka sain Alfred Einsteinin kirjasta päinvastaisen käsityksen jo kauan sitten hänen jossain määrin vähätellessään sitä lyhyiden kuoro-osien vuoksi, jos oikein olen ymmärtänyt. Kuten musiikkitieteilijät ovat osoittaneet, hän oli täysin väärässä myös Fierrabras oopperan suhteen arvostellessaan sitä epä-schubertmaisuudesta ja sovinnaisuudesta, vaikka se on mestariteos.
 
Toisin kuin musiikkidramaatikoksi usein amatöörimäinen liedin mestari Schubert oopperasäveltäjänä tämän kaltainen kuoroteos, jota säveltäessään hän oli jo saanut paljon harjoitusta kirjoittaessaan liturgista ja hengellistä kuoromusiikkia mm. veljelleen Ferdinandille, sopikin paljon paremmin hänen lyyriselle säveltäjäluonteelleen, sillä lauluäänten käsittely oli hänellä synnynnäinen taito ja hän kykeni paljon paremmin kuin vaikka Beethoven tuomaan sävelin melodian mestarina ilmi messutekstin surua kuvaavan ilmapiirin, vaikka aiheen käsittely ja hartausmielen aikaansaaminen sinällään ei edellyttänyt omaa tempautumista, vaan asian objektiivista hallintaa.
 
Syynä siihen että sen nyt tänne linkitin oli puhdas sattuma, kun etsin levyttämätöntä Schubertia ja vahingossa Schubertin Requiemin fragmenttia etsiessäni silmät osuivat tähän jo unohtamaani Trauermesseen.
 
Vaikkei Schubert eräissä varhaisemmissa latinalaisissa messuissa sanottavammin lämmennyt asialle ehkä joitakin sanallisia käänteitä lukuun ottamatta, on G-duuri messu poikkeus ja klassisten esikuvien vaikutuksesta kertovan C-duuri messun jälkeen 5. messu jo suuri mestariteos, voidaan saksalaisessa sielunmessussa nähdä hänet kuitenkin useammin jo kypsänä säveltäjänä, jota tekstin aihe on innoittanut huomattavasti ja kirvoittanut hänessä esiin uskovan sielun hartaan puolen ja siitä kertoisi teoksen musiikin ylevä kauneus.

Prophet: Tuolta voi katsoa Ruotsin musiikkihistorian juomalaulu-kulttuuriin asti.
 
https://www.svtplay.se/sveriges-musikhistoria
 
Kyllä siellä on 1900 luvun ruotsalaista taidemusiikkiakin ja sinfoniaakin ja Bellmannia suurempia säveltäjiä, Alfven, Rangström jne. ja poppia.